Toinen filippolaispuhe (; ) on Demostheneen kirjoittama puhe, joka pidettiin Ateenan kansankokouksessa vuonna 344 eaa. Se on toinen Demostheneen niin kutsutuista filippolaispuheista, jotka oli suunnattu Makedonian Filippos II:sta ja tämän laajentumispolitiikkaa vastaan. Puheen numero Demostheneen puheiden joukossa on 6.

Historia

Demosthenes oli jo paljon aiemmin, vuonna 351 eaa., varoittanut Filippoksesta Ensimmäisessä filippolaispuheessaan, ja tämän jälkeen käsitellyt Makedonian uhkaa myös olyntholaispuheissaan.

Makedonian kanssa vuonna 446 eaa. solmittu Filokrateen rauha rauhoitti tilannetta joksikin aikaa. Rauhan seurauksena Filippos pystyi kutsumaan koolle amfiktyonisen neuvoston, jossa fokislaisten äänet siirrettiin hänelle, ja hänestä tehtiin myös pyhien Python kisojen johtaja. Näin muutamaa vuotta aiemmin barbaarina pidetty mies oli saanut korkeimman uskonnollisen hyväksynnän vaatimukselleen toimia Kreikan johtajana. Ainoastaan Ateena, jonka etusijan Filippos oli riistänyt, kieltäytyi tunnustamasta häntä. Demosthenes ymmärsi, että vihamielisen asenteen jatkaminen saattaisi johtaa kaikki valtiot uuteen amfiktyoniseen sotaan. Oli parempi luopua omantunnon estelyistä ja pitää sopimusta ei pysyvänä rauhana, vaan välirauhana, jonka aikana voitaisiin valmistautua uudelleen.

Seurasi kuusi vuotta nimellistä rauhaa, joiden aikana Filippos laajensi vaikutusvaltaansa diplomaattisin keinoin. Periaatteesta tai taktisista syistä hän kohteli Ateenaa korostetun kohteliaasti ja teki hänen asiaansa ajaneiden välityksellä epämääräisiä lupauksia suurista palveluksista, joita hän oli valmis tarjoamaan. Monet kansalaiset uskoivat hänen vilpittömyyteensä, erityisesti Isokrates, joka vuonna 346 eaa. puhui pahansuopien ihmisten aiheuttamien perusteettomien epäluulojen turhuudesta.Isokrates: Filippos 73–74. Demosthenes ei koskaan mennyt lankaan näihin puheisiin. Hän oli nyt tunnustettu johtohahmo ja kokosi ympärilleen joukon isänmaallisia puhujia, mukaan lukien Lykurgos ja Hypereides.

Järjestettyään Thessalian hallinnon ja liittouduttuaan Theban kanssa Filippos puuttui Peloponnesoksen asioihin tukemalla Messeneä, Arkadiaa ja Argosta Spartaa vastaan. Näihin valtioihin lähetettiin ateenalainen lähetystö Demostheneen johdolla varoittamaan uudesta liitosta aiheutuvasta vaarasta. Tämä onnistui ilmeisesti vaikuttamaan jossakin määrin halutulla tavalla, ja jotkut valtiot lähettivät mahdollisesti vastalähetystön Ateenaan. Demosthenes piti Toisen filippolaispuheensa vastauksena heidän esityksiinsä, joista ei ole säilynyt tarkempia tietoja. Puheessa Demosthenes paljastaa Filippoksen kaksinaamaisuuden ja tuo esiin sen, että Filippoksen hyväntahtoisuutta teeskentelevät vakuuttelut hyväksytään aivan liian helposti.

Sisältö

Demosthenes aloittaa puheensa moittimalla Ateenan poliittista halvaantuneisuutta: vaikka Filippoksen rikkomukset rauhansopimusta vastaan tuomitaan puheissa yksimielisesti, tästä ei seuraa todellista toimintaa. Puhuja huomauttaa, että mitä selvemmin Filippos paljastetaan rauhanrikkojaksi ja koko Hellaan uhaksi, sitä vaikeampaa on löytää konkreettisia toimia hänen pysäyttämisekseen. Syynä tähän on sekä puhujien haluttomuus ehdottaa epäsuosittuja toimia että kansalaisten passiivisuus — kyky puhua oikeudenmukaisesti ei korvaa kyvyttömyyttä toimia.Demosthenes: Toinen filippolaispuhe 1–17.

Demosthenes esittää huolensa siitä, että Filippos toimii määrätietoisesti, kun taas ateenalaiset jäävät sanojen tasolle. Jos ateenalaiset haluavat pysäyttää tilanteen huononemisen ennen kuin Makedonian voima käy ylivoimaiseksi, heidän on muutettava suhtautumistaan: ei tule valita helpoimpia tai miellyttävimmiltä kuulostavia neuvoja, vaan ne, jotka todella johtavat pelastukseen. Puhuja esittää oman näkemyksensä: hänen mukaansa Filippos ei suinkaan tähtää rauhaan tai oikeudenmukaisuuteen, vaan käyttää kaikkia tilaisuuksia edistääkseen valloitushaluaan. Esimerkkinä hän nostaa esiin sen, että Filippos valitsi Theban, ei Ateenan, liittolaisekseen rauhansopimuksen jälkeen.

Puhuja selittää Filippoksen valintaa vertaamalla Ateenan ja Theban toimintaa. Filippos tiesi, ettei Ateenaa voisi houkutella pettämään muun Hellaan oikeuksia, mutta Theba suostui yhteistyöhön ajaakseen vain omaa etuaan. Samasta syystä Filippos tukee nyt argoslaisia ja messenialaisia: hän etsii kansoja, jotka asettavat oman etunsa yhteisen asian edelle. Ateenan kohdalla hän ei tehnyt tätä valintaa, koska hän ymmärsi, että kaupunki ei antaisi periksi edes hyötyä vastaan. Tätä kunnioitusta Ateenan menneisyyttä — erityisesti sen esivanhempien persialaissotien aikaan osoittamaa periaatteellisuutta — kohtaan Demosthenes pitää osoituksena siitä, että Filippos arvioi Ateenan suurimmaksi esteeksi itselleen.

Demosthenes jatkaa osoittamalla, että Filippos tietää sekä omien aikeidensa kohdistuvan Ateenaa vastaan että sen, että ateenalaiset ovat tästä tietoisia. Tämän vuoksi hän pyrkii toimimaan nopeasti ja liittoutuu niiden kanssa, jotka ovat valmiita etsimään omaa etuaan — kuten thebalaisten ja joidenkin peloponnesoslaisten kanssa. Puhuja varoittaa esimerkkien kautta: Olynthos sai aluksi lahjoja ja maata, mutta menetti lopulta vapautensa; Thessalia sai aluksi avun tyrannien karkottamiseen, mutta menetti lopulta itsenäisyytensä. Näitä esimerkkejä Demosthenes käytti myös puhuessaan messenialaisille ja argoslaisille. Hän tähdentää, että ainoa todellinen suoja tyrannia vastaan on epäluottamus — erityisesti demokraattisessa valtiossa. Hän varoittaa, etteivät vapaus ja monarkia ole sovitettavissa yhteen: Filippos, kuninkaana, on vapauden vihollinen.Demosthenes: Toinen filippolaispuhe 18–37.

Puhuja kritisoi jyrkästi ateenalaisten omaa epäaktiivisuutta. Toiset kansat saattavat toimia tietämättömyyttään, mutta Ateena toimii tietoisesti väärin jättäessään reagoimatta uhkaan, josta sen omat puhujat ovat varoittaneet. Hän ehdottaa, että Ateenan tulisi tänään antaa virallinen vastaus Filippoksen toimintaan, ja muistuttaa, kuinka rauhan solmimiseen johtaneet lupaukset erosivat täysin siitä, mitä sittemmin tapahtui. Puhuja viittaa myös niihin kansalaisiin ja puheenvuoroihin, jotka antoivat virheellisen kuvan Filippoksen aikeista ja lupasivat, että hän tukisi Ateenan etuja — toisin kuin sitten kävi. Demosthenes myöntää puhuvansa suoraan, ei miellyttääkseen, vaan siksi että uskoo puheensa olevan yhteiseksi hyväksi.

Demosthenes päättää puheensa varoittamalla siitä, että jos ateenalaiset eivät toimi nyt, he tulevat pian näkemään omin silmin sen, mistä hän on puhunut. Silloin viha kohdistuu helposti niihin, jotka yrittivät vielä pelastaa tilanteen, sen sijaan että vastuu asetettaisiin niille, jotka johtivat kaupunkia harhaan. Puhuja muistuttaa, että juuri tiettyjen miesten vuoksi Ateena menetti Thermopylain ja fokislaisten liiton, ja näin avattiin tie Attikaan ja Peloponnesokselle. Jos näitä virheitä ei olisi tehty, Filippoksella ei olisi ollut mahdollisuutta uhata Ateenaa sen rajoilla. Demostheneen yleisen käytännön mukaisesti Aiskhinesta ja Filokratesta — joihin syytös tähtää — ei mainita nimeltä.

Demosthenes päättää toivomalla, ettei hänen sanojensa totuutta tarvitsisi todistaa sodan ja tuhon kautta — hän ei halua rangaistusta kenellekään, jos se merkitsee yhteistä onnettomuutta.

Lähteet

Kirjallisuutta

Demosthenes: Philippic 2. Teoksessa

Aiheesta muualla

Δημοσθένης: Φιλιππικός Β'. Wikiaineisto. Demosthenes: Philippic 2. Perseus. Demosthenes: Philippic 2. Perseus. Demosthenes: Philippic 2. ToposText.

2