Uskonnollinen politiikan hylkääminen käsittää teologisia oppeja ja yhteisöllisiä käytäntöjä eri uskontoperinteissä, jotka kannattavat pidättäytymistä hallinnollisesta osallistumisesta, mukaan lukien äänestäminen, kampanjointi tai virkojen pitäminen, perustellen, että tällaiset toimet vaarantavat hengellisen uskollisuuden jumalalliselle auktoriteetille ihmisten instituutioiden yläpuolella.
Tämä kanta juontaa juurensa varhaiskristillisyyteen, jossa uskovat laajalti hylkäsivät poliittiset virat ja kansalaisvalat ristiriitaisina monoteistisen omistautumisen ja taivaallisen valtakunnan tavoittelun kanssa, kärsien usein vainoa sopeutumattomuudesta keisarillisiin vaatimuksiin. Nykyisissä konteksteissa ryhmät kuten Jehovan todistajat noudattavat tiukkaa poliittista puolueettomuutta, viitaten Jeesuksen kieltäytymiseen maallisesta vallasta ja raamatullisiin käskyihin välttää sotkeutumista maallisiin konflikteihin, keskittyen näin resursseja evankeliointiin eikä puolueelliseen kannatukseen.
Anabaptistiset perinteet, mukaan lukien amissit ja mennoniitat, ilmentävät tätä hylkäämistä pasifismin ja yhteisöllisen eristäytymisen kautta, sallien harvinaisen paikallisen äänestyksen mutta yleensä karttaen laajempaa osallistumista suojellakseen uskonnollista puhtautta maallisten vaikutteiden keskellä. Tällaiset kannat ovat herättäneet kiistoja, mukaan lukien oikeudelliset vapautukset asepalveluksesta ja verokiistat, mutta ne korostavat syy-seuraussuhteisia jännitteitä valtion pakkovallan ja omantunnon uskollisuuden välillä, johtaen joskus rajoitettuun osallistumiseen, kun perusvapauksia uhataan.
Lähteet
Luokka:Uskonto ja politiikka