II tetralogia: Syyte tahattomasta taposta (, ) on Antifonin kirjoittama neljän oikeuspuheharjoituksen sarja, joka liittyy kuvitteelliseen murhaoikeudenkäyntiin. Puheiden numero Antifonin puheiden joukossa on 3.

Historia

Tetralogian puheet ovat esimerkkiharjoituksia Antifonin koululle tai puheharjoituksia kuvitelluista oikeustapauksista. Antifon kirjoitti kolme tällaista tetralogiaa, joissa jokaisessa oli nimen mukaisesti neljä puhetta. Muut ovat I tetralogia (Syyte tuntemattoman tekijän tekemästä murhasta) ja III tetralogia (Syyte murhasta itsepuolustukseen vetoavaa vastaan).

Toisen tetralogian aiheena on pojan kuolema, tämän tultua vahingossa keihään lävistämäksi katsellessaan nuorukaisen harjoittelua voimistelusalilla. Pojan isä syyttää nuorukaista – jonka puolustajana toimii hänen isänsä – taposta, ja tapaus käsitellään Palladionin oikeusistuimessa. Ymmärtääksemme esiin nostetut kysymykset, on tärkeää pitää mielessä kreikkalainen näkemys taposta, joka tapahtuu vahingossa. Tämä näkemys oli ensisijaisesti uskonnollinen: kuolema merkitsi saastumista. Joku – henkilö tai esine – oli vastuussa tästä saastasta ja oli karkotettava valtiosta, joka muuten jäisi epäpuhtaaksi.

Oletetussa tapauksessa oli kolme mahdollista vaihtoehtoa: saastumisen aiheuttaja oli heittäjä, iskun saanut henkilö tai heittoase. Plutarkhos kertoo, että Perikles ja Protagoras keskustelivat kerran koko päivän samanlaisesta kysymyksestä. Epitimos, urheilija, oli vahingossa osunut ja tappanut erään farsalialaisen: kuka oli syyllinen – Epitimos, uhri vai keihäs?Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Perikles 36. Ateenassa oli olemassa erityinen oikeusistuin, joka toimi Prytaneionissa, ja jossa käsiteltiin kuoleman aiheuttaneiden elottomien esineiden oikeudenkäyntejä. Tässä tapauksessa käsitellään kuitenkin vain elollisia toimijoita. Tuomareiden tehtävänä ei ole pohtia moraalista syyllisyyttä, vaan ainoastaan se, kumpi osapuolista katsotaan itse asiassa kuoleman aiheuttajaksi.

Sisältö

Tetralogia koostuu kahdesta syytepuheesta ja kahdesta puolustuspuheesta samaan aiheeseen liittyen — syytös, väistö, vastaus ja vastaus vastaukseen.

Syytepuolen ensimmäisessä puheessa syyttäjä, surmatun isä, pitää tapausta täysin selvänä ja esittää sen lyhyesti: syytetty ei surmannut poikaa tahallaan vaan vahingossa, mutta on tästä vastuussa. Hän päättää vetoomukseen tuomareille rangaista syytettyä (kohdat 1.1–2). Syytetyn isä puolestaan pyytää kärsivällisyyttä puolustukselle (2.1–2), ja esittää sitten, että virhe () oli kokonaan kuolleen pojan oma (2.3–5). Heittäjä seisoi määrätyllä paikallaan; pojan ei olisi ollut pakko mennä siihen kohtaan mihin meni. Heittäjä tiesi mitä teki, mutta poika ei – hän valitsi väärän hetken juosta heittolinjan poikki. Hän sai iskun – ja rangaistuksen omasta virheestään (2.6–8). Syyttäjä vastaa vilpittömänä miehenä, joka on tyrmistynyt näin häpeämättömästä puolustuksesta (3.1–4). On mieletöntä väittää, että poika tappoi itsensä aseella, jota hän ei edes ollut koskettanut. Jopa puolustuksen mukaan vastuu on jaettu: siinä missä poika juoksi, nuorukainen heitti – kumpikaan ei ollut passiivinen (3.5–10). Syytetyn isä vastaa, että hänen sanojaan on vääristelty (4.1–2): hän ei tietenkään tarkoittanut sitä, että poika olisi lävistänyt itse itsensä, vaan että hän oli itse oman kuolemansa ensisijainen syy (4.3–5). Nuorukainen ei tehnyt enempää kuin muut heittäjät, jotka eivät osuneet poikaan vain siksi, että tämä ei kulkenut heidän heittolinjansa poikki (4.6–8). Vahingossa tapahtunut tappo on toki lain mukaan rangaistava, mutta tässä tapauksessa tahaton surmaaja – vainaja itse – on jo saanut rangaistuksensa. Syytetyn tuomitseminen aiheuttaisi vain lisää saastumista (4.9–10).

Arviointia

Tämän tetralogian huomionarvoisin piirre on Richard C. Jebbin mukaan puolustajan kekseliäisyys siinä, miten hän kääntää tapauksen luonnollisen tulkinnan päälaelleen. Veren syyllisyys, hän sanoo, on yksin vainajalla, joka on jo itse ottanut siitä sovituksen. ”Omien virheidensä tuhoamana hän rankaisi itseään samassa hetkessä, kun teki rikoksen” (4.8).

Lähteet

Kirjallisuutta

Antiphon: The Second Tetralogy. Teoksessa

Aiheesta muualla

Αντιφών: Κατηγορία φόνου ακουσίου. Wikiaineisto. Antiphon: The Second Tetralogy. Perseus. Antiphon: The Second Tetralogy. Perseus.

2