Kleonymoksen perinnöstä (, ) on Isaioksen kirjoittama oikeuspuhe, joka käsittelee perintöoikeudellista riita-asiaa. Puheen numero Isaioksen puheiden joukossa on 1.
Historia Oikeustapaus
Polyarkhos jätti jälkeensä kaksi lasta: Kleonymoksen ja kantajien äidin. Isänsä kuoltua kantajista tuli heidän isänpuoleisen setänsä Deiniaan holhokkeja. He olivat äidinpuoleisen setänsä Kleonymoksen lakimääräisiä perillisiä.Isaios: Kleonymoksen perinnöstä 4. Kleonymos päätti kuitenkin Deiniaan kanssa riitaannuttuaan kiusata tätä tekemällä holhokeistaan perinnöttömiä. Hän laati siksi testamentin kaukaisempien sukulaisten hyväksi: nämä olivat Poseidippos, DioklesIsaios: Kleonymoksen perinnöstä 14. ja Ferenikos veljineen.Isaios: Kleonymoksen perinnöstä 45. Deiniaan kuoleman jälkeen Kleonymos kuitenkin katui. Hän otti veljenpoikansa hoiviinsa ja ollessaan kuolemaisillaan päätti peruuttaa testamenttinsa. Tätä varten hän kutsutti luokseen virkamiehen (); mutta kuoli ennen kuin ehti tavata häntä.Isaios: Kleonymoksen perinnöstä 15.
Kantajat väittävät, että testamentti oli tosiasiallisesti peruutettu, ja vaativat perintöä lähimpinä sukulaisina ().Isaios: Kleonymoksen perinnöstä 6. Vastaajat puolestaan nojaavat testamenttiin ().Isaios: Kleonymoksen perinnöstä 41. Vanhin kantajista on puhuja.
Ajoitus
Gustav Eduard Benseler ajoitti puheen vuoden 360 eaa. jälkeiseen aikaan ja piti sitä jopa yhtenä Isaioksen myöhäisimmistä, koska puheessa vältetään hiatusta hänen mielestään huolellisemmin kuin Isaioksen varhaisemmassa tuotannossa. Ainakin puheen Kironin perinnöstä kohdalla tämä kriteeri ei täysin päde. Puheessa Kleonymoksen perinnöstä piirre on kuitenkin vahvempi, ja Richard C. Jebbin mukaan puhe voidaan turvallisesti ajoittaa vuosiin 360–353 eaa.
Sisältö
Puhe alkaa toteamuksella, että Kleonymos oli alun perin tarkoittanut puhujan ja hänen sukulaisensa perillisikseen. Oikeudenkäynnissä on näin ollen kyse paitsi lahjoituksesta myös koko perintöomaisuudesta. Vastapuolen ystävät myöntävät perillisten oikeuden ainakin osaan omaisuudesta, mutta vastaajat itse kiistävät tämän ja pyrkivät riistämään heiltä koko perintöosuuden vetoamalla väitettyihin velkoihin Kleonymokselle (kohdat 1–5). Puhuja korostaa lisäksi, että perilliset ovat vastahakoisia esiintymään sukulaisia vastaan, kun taas vastaajat ovat toimineet estottomasti ja yhdistäneet voimansa heitä vastaan kuin vihollisia vastaan (6–8). Tätä seuraa kertomus tapahtumista (9–14), jota tukevat todistajalausunnot (15–16).
Seuraavaksi puhuja käsittelee väitettä, jonka mukaan Kleonymos olisi kutsunut virkamiehen luokseen ei peruuttaakseen vaan vahvistaakseen testamenttinsa. Puhuja kiistää tämän ja katsoo, että jos Kleonymos olisi tuolloin, ollessaan hyvissä väleissä veljenpoikiensa kanssa, halunnut lopullisesti vahvistaa heille epäoikeudenmukaisen testamentin, hänen olisi täytynyt olla mieltä vailla, jolloin testamentti olisi mitätöitävä. Puhuja pitää sen sijaan osoitettuna, että Kleonymoksen tarkoituksena oli nimenomaan peruuttaa testamentti, ei muuttaa sitä. Tätä tukee se, että Poseidippos ja Diokles estivät virkamiehen pääsyn hänen luokseen (17–24). Lisäksi puhuja huomauttaa, että pelkkä lisäys tai korjaus olisi voitu tehdä uudelle kirjoitustaululle; alkuperäisen asiakirjan kutsuminen paikalle viittaa haluun tehdä olennainen muutos (24–26).
Puhuja esittää myös, että sekä sukulaisuuden että ystävyyden perusteella Kleonymoksen oli todennäköisempää jättää omaisuutensa veljenpojilleen kuin vastaajille (27–38). Hän vetoaa periaatteeseen, jonka mukaan verisiteeseen perustuvat perintöoikeudet ovat etusijalla testamentin määräyksiin nähden (41–43). Tämän tueksi esitetään vastavuoroisuuden ajatus: jos Kleonymos olisi kuollut jättäen huollettavia tyttäriä, velvollisuus heidän huolenpitoonsa olisi kuulunut perillisille, ei vastaajille (39–40). Samoin todetaan, että jos perilliset olisivat kuolleet ilman jälkeläisiä, Kleonymos olisi ollut heidän perillisensä, ei vastaajien (44–47). Puhe päättyy johtopäätökseen: joko testamentintekijä ei ollut täydessä ymmärryksessä, tai puhujan edustamat sukulaiset ovat oikeat perilliset (48–51).
Lähteet
Kirjallisuutta
Isaeus: On the Estate of Cleonymus. Teoksessa
Aiheesta muualla
Ἰσαῖος: Περί του Κλεωνύμου κλήρου. Wikiaineisto. Isaeus: Cleonymus. Perseus. Isaeus: Cleonymus. Perseus. Isaeus: On the Estate of Cleonymos. ToposText.
Luokka:Isaioksen puheet