thumb|right|300px|Kaksi nuorta naista kimonoissaan buddhalaispyhätön portaissa. Obit on solmittu yleiselle rumpusolmulle (taiko-musubi). Obi (, kirjaimellisesti ”vyö”) on perinteiseen japanilaiseen asuun kuuluva vyö, jota käytetään osana kimonoasua. Miesten obi on kapeahko, noin 10 cm:n levyinen, mutta naisten muodollinen vyö voi olla 30 cm leveä ja 4 m pitkä.
Naisten leveä ja koristeellinen obi ei enää nykyään varsinaisesti kiinnitä kimonoa: kimonon pitävät kiinni obin alle sidottavat alusvyöt ja nauhat. Myös obi itse vaatii omat kovikkeensa ja nauhansa.
Obit luokitellaan eri tyyppeihin juhlavuutensa, materiaalinsa, käyttötarkoituksensa ja muiden ominaisuuksien mukaan. Epämuodollisemmat obit ovat kapeampia ja lyhyempiä. Erityisesti naisten obeja on monenlaisia: leveitä ja brokadisia juhlaan sekä kapeampia, yksinkertaisempia arkeen. Koristeellisimmat ja värikkäimmät obit on tarkoitettu nuorten naisten käyttöön.Fält ym., s. 452. Nykyaikainen obi on hyvin huomiota herättävä asuste, jopa vaikuttavampi kuin kimono itse. Hieno, muodollinen obi voi joskus olla kalliimpi kuin koko muu kimonoasu yhteensä.
Historiaa thumb|Valokuva 1930-luvulta. Huomaa nykyiseen tyyliin verrattuna ”vinot” obi ja obijime. Obi oli alkuaikoinaan köysimäinen nyöri tai noin kahdeksan sentin levyinen nauhamainen vyö. Miesten ja naisten obit olivat tuolloin samantapaisia. 1600-luvun alussa sekä miehet että naiset käyttivät nauhaobia; 1680-luvulle tultaessa naisten obien leveys oli jo kaksinkertaistunut. 1730-luvulla naisten obit olivat jo noin 25 cm leveitä ja 1800-luvulle tultaessa jopa noin 30 cm leveitä. Tässä vaiheessa obin kiinni pitämiseen tarvittiin jo erillisiä nauhoja ja huiveja. Miesten obi leveni enimmillään noin 16 cm leveäksi 1730-luvulla.Dalby, s. 47–55
Ennen vuonna 1600 alkanutta Edo-kautta naisten kosodet kiinnitettiin lanteilta kapealla vyöllä.Fält ym., s. 450. Tuolloin käytössä ollut leveästi torsokappaleeseen kiinnitetty hihamalli olisi estänyt leveämmän obin käytön. Kun kosoden hihat Edo-kaudelle tultaessa levenivät (eli pitenivät), naisten obikin leveni. Tähän oli kaksi syytä. Ensinnäkin puvun esteettinen sopusuhtaisuuden säilyttämisen vuoksi leveät hihat vaativat tasapainokseen leveän vyön. Toiseksi, toisin kuin nykyisin, 1770-luvulla myös vaimojen hihat olivat leveät. Leveiden hihojen käyttö ilman kainaloiden alle tulevia aukileita olisi haitannut liikkumista huomattavasti. Aukileet taas antoivat vyötäisiltä ylöspäin tilaa leveämmälle obille.
Alussa kaikki obit solmittiin edestä. Myöhemmin muoti alkoi vaikuttaa solmun sijaintiin ja obit voitiin solmia kyljelle tai selkäpuolelle. Obien levetessä suurenevat solmut olivat hankalia puvun etupuolella ja niinpä 1600-lopulla obit solmittiin jo useimmiten selkäpuolelle. Tapa ei kuitenkaan vakiintunut täysin ennen 1900-luvun alkua.
1700-luvun lopulla naisten kosodeissa olivat muotia ylipitkät helmat, joiden annettiin laahata lattiaa sisätiloissa. Ulkona liikkumista varten ylimääräinen kangas sidottiin obin alle shigoki-obiksi kutsutulla leveällä kangasnauhalla. Nykyaikaiset kimonot tehdään samaan tapaan ylipitkiksi, mutta niiden helmojen ei anneta laahata, vaan ylimääräinen pituus sidotaan lanteille ohashori-taitteeksi. Shigoki-obia käytetään myös nykyään, mutta se toimii enää lähinnä koristeena.
Obityypeistä muodollisimmat ovat nykyään jäämässä pois käytöstä. Painavaa ja pitkää maru-obia käyttävät maikojen lisäksi ainoastaan morsiamet osana hääpukuaan. Sen sijalla käytetään usein kevyempää fukuro-obia. Alkujaan arkinen nagoya-obi on nykyään obeista käytetyin, ja kallisarvoisemmista materiaaleista valmistettuna sellainen kelpuutetaan osaksi jopa puoliseremoniallista asua. Myös koristesolmujen kirjo on kaventunut niin, että naiset sitovat obinsa nykyisin lähes yksinomaan yksinkertaiselle rumpusolmulle.Dalby, s. 208–212 Valmiiksi solmuksi muotoillut tsuke-obit ovat myös hyvin suosittuja nykyään.
Naisten obi Naisten leveä obi taitetaan puettaessa osapuilleen kahtia (15–20 cm). Tyylikkäimpänä pidetään obia, jonka leveys on valittu vartalon mittasuhteiden mukaan: noin kymmenes henkilön pituudesta. Koko obin leveys näkyy ainoastaan koristesolmussa (musubi).
Naisten obi sidotaan koristeelliselle musubi-solmulle. Sidontatapoja on kymmeniä erilaisia, ja ne sopivat erilaisiin tilaisuuksiin ja erilaisille kimonoille.
Naisten obeja on montaa erilaista tyyppiä, ja niiden käyttöä saattaa hyvin säädellä ainakin yhtä paljon kirjoittamattomia sääntöjä kuin erilaisten kimonoiden käyttöä. Tietynlaisia obeja käytetään tietynlaisten kimonoiden kanssa; naimattomat ja naidut naiset sitovat obin erilaisille solmuille. Monesti obilla hienosäädetään kimonoasun juhlavuutta: sama kimono voi soveltua hyvinkin erilaisiin tilaisuuksiin riippuen siitä, millaista obia sen kanssa pidetään.
Naisten obityyppejä thumb|right|Yleisimpien naisten obityyppien suhteelliset koot:1. Tsuke/tsukuri/kantan obi2. Hanhaba obi3. Nagoya obi4. Fukuro obi5. Maru obi. Darari-obi () on maikojen käyttämä erityisen pitkä maru-obi, jonka toisessa päässä on obin omistajan okiyan merkki (kamon). Darari-obi voi olla jopa 600 cm pitkä.
Fukuro-obi (, ”pussi-obi”) on maru-obia astetta vähemmän juhlallinen ja nykyään käytännössä juhlavin käytössä oleva obi. Sen kangas on joko taitettu kahtia tai kaksi kangasta on ommeltu vastakkain ja sisällä on kovikekangas. Jos kankaita on kaksi, obin vasten vartaloa tulevan puolen kangas voi olla halvempaa ja päällyskangas esimerkiksi brokadia. Fukuro-obi on hääpukuja lukuun ottamatta korvannut painavan maru-obin seremoniallisten ja juhlapukujen obina. Se tehdään usein niin, että näkymättömiin vyötärölle, kerrosten alle ja solmun alle tulevat osat ovat sileää, ohuempaa ja kevyempää silkkiä. Fukuro-obi on noin 30 cm leveä ja 360–450 cm pitkä.
Käytössä fukuro-obia voi tuskin lainkaan erottaa maru-obista. Fukuro-obeja valmistetaan karkeasti ottaen kolmea eri alalaatua. Kallein ja juhlavin näistä on kuvioitua brokadia molemmilta puoliltaan. Toinen laatu on kahdelta kolmasosaltaan kuvioitu, niin kutsuttu ”60 prosentin fukuro-obi”, ja edellistä jonkin verran kevyempi ja halvempi. Kolmas laatu on kuvioitu ainoastaan niiltä osin, jotka jäävät näkyviin kun obi sidotaan yleiselle o-taiko-musubille eli rumpusolmulle.
Fukuro-nagoya-obiksi () (myös hassun-nagoya-obi, ) kutsutaan obia, joka on ommeltu kahtia vain taiko-solmun alun kohdalta. Vartalon ympäri kierrettävä osuus taitetaan puettaessa. Fukuro-nagoya-obi on tarkoitettu tavallista taiko-solmua muodollisemman niin kutsutun nijuudaiko-solmun tekoon. Se on noin 350 cm pitkä.
Hakata-obi (, ”hakatalaisobi”) on vuorittamaton kudottu obi, jossa loimi on ohut ja kude paksua.
Hoso-obi (”kapea vyö”, ) on yhteisnimitys epämuodollisille, tavanomaista obia puolet kapeammille obeille. Ne ovat leveydeltään 15 tai 20 cm ja pituudeltaan noin 330 cm.
Hanhaba-obi ( ”puolileveä obi”) on nykyisin suosittu, vuorittamaton ja epämuodollinen obi, jota käytetään yukatan tai arkisten kimonoiden kanssa. Yukatan kanssa suosittuja ovat eri puolilta eriväriset obit, joita voi solmiessa taitella erilaisten väriefektien luomiseksi. Hanhaba-obi on 15 cm leveä ja 300–400 cm pitkä. Sen sitominen on verrattain helppoa, eikä siihen useimmiten tarvita tyynyjä tai nauhoja. Hanhaba-obin solmut ovat yksinkertaistettuja malleja kai-no-kuchi-musubista (”simpukkasolmu”), bunko-musubista (”laatikkosolmu”) tai chōchō-musubista (”perhossolmu”). Koska epämuodollisen obin kanssa on "luvallisempaa" leikitellä, hanhaba-obille keksitään myös omia solmuja, joihin liitetään usein erilaisia koristenauhoja ynnä muuta sellaista.
Kobukuro-obiksi () kutsutaan hoso-obia, jonka leveys on 20 tai 15 cm ja pituus noin 330 cm. Kobukuro-obi on muodollisempi ja juhlallisempi kuin hanhaba-obi.
Hara-awase-obi tai chūya-obi () on epämuodollinen obi, jossa on eriväriset puolet. Edo- ja Meiji-kauden kuvissa sitä näkee usein, mutta nykyään sitä ei enää käytetä. Chūya-obissa (”päivä ja yö”) toinen puoli on tumma ja vähän koristeltu ja toinen on värikkäämpi ja juhlava, joten vyötä voi käyttää sekä arkena että juhlavammassa tilaisuudessa. Obi on kooltaan ”muodollinen” eli noin 30 cm leveä ja 350–400 cm pitkä.
Heko-obi (, ”pehmeä obi”) on hyvin epämuodollinen vyö, joka on tehty pehmeästä, ohuesta kankaasta, joka on usein värjätty shibori-tekniikalla. Se on perinteisesti miesten ja lasten epämuodollinen obi, ja välillä naisten ei ollut sopivaa käyttää sitä ollenkaan. Nykyisin nuoret naiset voivat käyttää heko-obia hyvin modernien, epämuodollisten kimonoasujen ja yukatan kanssa. Aikuisten heko-obi on tavallisen obin kokoinen, noin 20–30 cm leveä ja noin 300 cm pitkä.
Hitoe-obi () tarkoittaa ”yksikerroksista obia”. Se on tehty silkkikankaasta, joka on niin kovaa, ettei obiin sen lisäksi tarvitse ommella vuorikangasta tai kovikkeita; esimerkiksi hakata-orista. Sitä voidaan käyttää arkisen kimonon tai yukatan kanssa. Hitoe-obi on leveydeltään 15–20 cm (hanhaba-obi) tai 30 cm ja noin 400 cm pitkä.
Kyōbukuro-obi () keksittiin 70-luvulla Kioton Nishijinissä. Se on käyttötarkoitukseltaan nagoya-obin ja fukuro-obin välissä ja soveltuu tyylikkäänä osana myös arkipukuun. Se on rakenteeltaan samanlainen kuin fukuro-obi, pituudeltaan kuin nagoya-obi. Tämän vuoksi sitä voi käyttää myös ”väärin päin”. Se on noin 30 cm leveä ja 350 cm pitkä.
Maru-obi (, ”yksiosainen obi”) on kaikkein juhlallisin obi. Se tehdään noin 68 cm leveästä brokadinkappaleesta, joka taitetaan kaksinkertaisen vuorikankaan ympärille ja ommellaan siihen kiinni. Maru-obit olivat suosionsa huipulla Taishō- ja Meiji-kausilla. Paksuutensa ja painonsa vuoksi maru-obit ovat vaikeita käsitellä ja nykyään niitä käyttävät lähinnä geishat ja maikot. Toinen tärkeä käyttö on osana morsiuspukua. Maru-obi on noin 30–35 cm leveä ja 360–450 cm pitkä, kauttaaltaan kuvioitu ja usein kirjailtu metallilangoilla ja lehtimetalleilla.
Nagoya-obi () (erotuksena fukuro-nagoya-obista myös kyūsun-nagoya-obi, ) on nykyään tavallisin obi. Nagoya-obin tunnistaa sen erikoisesta muodosta: toinen pää on kapea ja toinen leveä obin solmimisen helpottamiseksi. Nagoya-obi voi olla kokonaan tai osittain kuvioitu. Nagoya-obista solmitaan yleensä vain taiko-solmu, ja jotkin nagoya-obit on suunniteltu siten, että niissä on kuvio kohdassa, joka tulee solmun ”rumpuun”. Tällaiset obit on tarkoitettu ainoastaan taiko-solmun tekoon. Nagoya-obi on muita lyhyempi, noin 315—345 cm pitkä, mutta samanlevyinen (noin 30 cm).
Nagoya-obi on suhteellisen uusi keksintö: sen kehitti nagoyalainen ompelijatar 1920-luvun loppupuolella. Uudesta helppokäyttöisestä obista tuli suosittu Tokion geishojen keskuudessa, mistä se levisi muodikkaiden kaupunkilaisten arkikäyttöön.
Nagoya-obin juhlavuusaste riippuu muiden obien tavoin sen materiaalista. Se ei alkuperäisen arkisen käyttönsä vuoksi voi varsinaisesti koskaan olla seremoniallisen asun osa, mutta hyvin hienosta brokadista tehty nagoya-obi voidaan hyväksyä puoliseremoniallisissa tilaisuuksissa.
Termi nagoya-obi voi viitata myös satoja vuosia sitten käytettyyn samannimiseen obiin, joka oli paljon kapeampi ja köysimäisempi.
Odori-obiksi (, ”tanssi-obi”) voidaan kutsua obia, jota käytetään tanssiesityksissä. Odori-obin kuvio on yleensä iso, selkeä ja metallinsävyinen, jotta se erottuu esityksessä tarpeeksi pitkälle. Odori-obi on 10–30 cm leveä ja 350–450 cm pitkä. Odori-obi terminä ei ole selkeästi rajattu: sillä voidaan tarkoittaa mitä tahansa tanssiesityksiin tarkoitettua obia.
Sakiori-obi on tehty kutomalla loimeen vanhoista kankaista purettua lankaa tai leikattua nauhaa. Sakiori-materiaalia käytetään kotona pidettävien kimonoiden kanssa. Sakiori-obi on kooltaan hanhaba-obin tapainen ja hyvin epämuodollinen.
Tenga-obi (, ”tyylikäs obi”) muistuttaa hanhaba-obia, mutta on sitä juhlavampi. Se on yleensä vähän leveämpi ja tehty hienommasta, juhlaan sopivasta kankaasta. Koristeissa on useimmiten juhlaan sopivia symbolisia aiheita, joiden uskotaan tuottavan onnea. Kooltaan tenga-obi on noin 20 cm leveä ja 350–400 cm pitkä.