Erik Sermala (2. kesäkuuta 1919 – 22. kesäkuuta 2005) oli suomalainen taidemaalari ja teatteriaktiivi. Hän opiskeli ABC-piirustuskoulussa ja Helsingissä taiteilijoiden Unto Pusa ja Unto Kaipaisen johdolla vuosina 1949-1950. Sermala oli pitkäaikainen Porin Taiteilijaseuran jäsen. Vuosina 1960-1961 hän kävi Porin Teatterin oppilaskoulun. Sermala kutsui itseään kansantaiteilijaksi.
Kuvataiteellinen työskentely Sermala on esiintynyt useissa yksityis- ja yhteisnäyttelyissä. Vuodesta 1969 alkaen hän osallistui Suomessa Porin Taiteilijaseuran näyttelyihin ja maakunnallisiin näyttelyihin. Turun ja Porin läänin aluenäyttelyissä hän oli mukana vuosina 1970, 1975 ja 1976. Porin taidemuseossa Sermalan teoksia oli esillä vuosina 1979, 1981, 1983 ja 1992 osana Porin Taiteilijaseuran näyttelyitä. Poriginal Galleriassa Sermalan taidetta oli nähtävillä vuosina 1984, 1990 ja 1991.
Ulkomailla hän esiintyi Saksassa Bremerhavenissa ja Bremenissä vuonna 1971 ja Stralsundissa vuonna 1979, Riiassa vuonna 1972, Tanskan Sönderborgissa vuosina 1979 ja 1989, Ruotsin Sundsvallissa vuonna 1986 ja Unkarin Egerissä vuonna 1995. Sermalan teoksia on seuraavissa kokoelmissa: Porin kaupunki, Porin ev. lut. seurakunnat, Emil Cedercreutzin museo, Nakkilan, Euran ja Köyliön (nykyisin Säkylä) kunnat.
Tyylillisesti Sermala teki öljyvärein sommitelmia. Ne olivat mm. abstrakteja teoksia, joissa värit ja geometriset muodot olivat tärkeässä osassa. 1980-luvulla hän alkoi tehdä humoristisia tussipiirustuksia, joiden aiheet taiteilija sai mielkuvituksestaan ja unistaan. Sermala halusi välittää piirustuksillaan ajatusta siitä, ettei vanhenemista ja kuolemaa tarvitse pelätä.
Teatteriura Sermalan teatteriura alkoi Porin Teatterin avustajana. Hän toimi elämänsä aikana näyttelijänä, lavastajana, käsikirjoittajana ja ohjaajana. Lisäksi hän teki elokuvia ja musiikkia. Eläkkeelle hän jäi porilaisesta Vihreästä Teatterista vuonna 1985. Uransa aikana hän teki noin sata näyttämöroolia. Sermala sai työstään useita tunnustuksia: Työväen näyttämöiden liiton hopeisen ja kultaisen ansiomerkin ja kunniakirjan sekä Porin kulttuurilautakunnan taidemitalin. Eläkkeellä Sermala perusti Sampolaan eläkeläisteatterin.
Teatterin ohella Sermala on kertonut tehneensä yhteensä 32 radio-, TV- ja elokuvaroolia. Hän on ollut mukana Visa Mäkisen elokuvissa sekä Marjatta Simulan painista kertovassa tv-ohjelmassa. Hän toimi avustajana yhdysvaltalaisessa elokuvassa Valkeat yöt, joka kuvattiin Reposaaressa.
Rooleja Visa Mäkisen elokuvissa:
Painonvartija elokuvassa Ruuvit löysällä Tunnistamaton rooli elokuvassa Kaikenlaisia karkulaisia Enson toimitusjohtaja elokuvassa Agentti 000 ja kuoleman kurvit 1. matkustaja elokuvassa Pirtua pirtua Pidätetty mies elokuvassa Pekka puupää poliisina
Musiikki ja urheilu Kuvataiteen ja teatterin lisäksi Sermala harrasti musiikkia. Hän on kertonut opiskelleensa laulua Porin Teatterissa vuosina 1959-1960 kapellimestarien Asta Asikainen ja Leevi Rantalaiho johdolla, sekä saaneensa yksityisopetusta oopperalaulaja Heikki Hannulalta. Sermala kirjoitti kansanlauluja, joista tunnetuimpia ovat Saarakin saapuu Porin torille, Viikatemies, Sota syttyy Suomenmaalla ja Kiitoslaulu. Eläkkelle jäätyään hän istui kesällä tiistaisin ja lauantaisin Sampolassa puistonpenkillä, esitti laulujaan ja säesti itseään mandoliinilla.
Seramala oli taiteellisen työskentelynsä ohella aktiivinen urheilija, joka harrasti painia, painnonnostoa ja nyrkkeilyä.
Lähteet
Luokka:Suomalaiset taidemaalarit Luokka:Vuonna 1919 syntyneet Luokka:Vuonna 2005 kuolleet