Maailman uskontojen kannat raskaudenkeskeytykseen ovat yleensä olleet kielteisiä, mutta uskontokuntien välillä on myös jonkin verran vaihtelua.

Uskonnolliset kannat aborttiin ovat usein esillä keskusteltaessa julkisesti abortista. Huomionarvoista on kuitenkin se, että tiettyyn uskontokuntaan kuuluminen tai se, kuinka aktiivisesti uskontoaan harjoittaa, ei näytä aukottomasti selittävän sitä, miten yksilö suhtautuu aborttiin.

Kristinusko

Kristinuskolla ei ole yleispätevää kantaa aborttiin. Yksi syy tähän lienee se, ettei Raamattu mainitse aborttia lainkaan. Sen sijaan Raamatussa puhutaan ihmisestä Jumalan kuvana, ja että monet profeetat ovat saaneet Jumalalta ilmoituksen profeetan urastaan jo äitinsä kohdussa. Toisaalta toisen Mooseksen kirjan mukaan äidin elämä on sikiötä tärkeämpi, eikä raskaana olevan naisen vahingoittamisesta seuraa muuta kuin sakkoja, jos nainen kokee keskenmenon eikä kärsi muuten.

Katolisen kirkon kanta on yksiselitteisesti kielteinen eikä se salli abortin lisäksi myöskään ehkäisyä. Tästä huolimatta esimerkiksi Yhdysvalloissa niukka enemmistö katolilaisista uskoo, että abortin tulisi olla laillinen. Paavi Leo XIV sanoi tammikuussa 2026, ettei pidä sopivana esimerkiksi sitä, että julkisia varoja käytetään abortin mahdollistamiseen ennemmin kuin äitien ja lasten tukemiseen. Hänen edeltäjänsä Franciscus linjasi vuonna 2016, että vaikka abortti on synti, se ei ole anteeksiantamaton.

Suomen evankelis-luterilainen kirkko hyväksyy abortin ja katsoo, ettei Raamattu ota suoraan kantaa itse aborttiin, vaikka se puhuukin "kunnioittavasti kohdussa sikiävästä ihmiselämästä". Myös Ruotsin kirkon kanta on vastaavanlainen. Yhdysvalloissa sen sijaan luterilaisten kirkkokuntien välillä on kuitenkin hajontaa: vuonna 2016 julkaistun kyselytutkimuksen mukaan Missouri-synodi suhtautuu aborttiin aina kielteisesti, mutta ELCA:n seurakunnat ovat kannassaan sallivampia, joskin tietyin rajoituksin.

Islam

Arabian niemimaalla paimentolaisten keskuudessa tunnettiin tapauksia, joissa vastasyntyneitä lapsia, erityisesti tyttöjä, haudattiin elävänä, koska heidän katsottiin olevan taakka ja nielevän jo entuudestaan niukkoja resursseja. Myöhemmin Koraani tuomitsi tällaiseen tekoon syyllistyvät. Islamin mukaan sikiö saa sielun 120 päivän ikäisenä ja näin ollen abortti ennen 120. raskausvuorokautta on joidenkin uskonoppineiden mukaan hyväksyttävä. Koraani ei suoraan kantaan aborttiin, mutta pitää elämää pyhänä ja kieltää köyhyyteen vetoavia vanhempia tappamasti lapsiaan. Naisen hengen ollessa vaarassa, abortin suorittaminen on pienempi paha kuin antaa naisen kuolla raskauden jatkamisen takia, minkä vuoksi abortti on tässä tilanteessa perusteltua.

Useiden islamilaisten koulukuntien (sekä šiialaisten että sunnalaisten) mukaan abortti 4. raskauskuukauden jälkeen on sallittua ainoastaan naisen hengen pelastamiseksi. Šiialaiset ovat perinteisesti suhtautuneet aborttiin tiukemmin. Iranin hengellisen johtajan Ruhollah Khomeinin mukaan abortti on kaikissa tapauksissa šaria-lain vastainen eikä siksi koskaan sallittua. Hänen seuraajansa Ali Khamenei lievensi tätä kantaa sallien abortin talassemia-tapauksissa, mikäli abortti tehdään ennen 10. raskausviikkoa.

Juutalaisuus Juutalaisuus ei suoranaisesti kiellä aborttia, muttei myöskään salli sitä täysin rajoituksetta. Lisäksi juutalaisuus painottaa elämän pyhyyttä, mikä on peruste kielteiselle aborttikannalle.

Talmudista löytyvien asiaa käsittelevien kohtien mukaan alle 40 päivän ikäisellä sikiöllä ei ole ihmiseen verrattavaa statusta. Lisäksi sikiön katsotaan olevan osa naisen kehoa koko raskauden ajan, koska sikiö on riippuvainen naisesta. Tätä kantaa on käytetty perusteena sille, että päätös abortista kuuluu naiselle itselleen. Tooraan kuuluvan toisen Mooseksen kirjan mukaan miehen vahingoittaessa raskaana olevaa naista, tapausta ei lasketa murhaksi, jos nainen kokee keskenmenon eikä saa muita vahinkoja. Hyväksyttäviä syitä abortille ovat myös muun muassa raiskaus ja insesti.

Hindulaisuus Hindulaisuuden mukaan väkivallattomuuteen pyrkiminen olennainen osa aborttikysymyksiä siinä missä kaikkia muitakin moraalikysymyksiä. Rigvedan mukaan "kohtusurma" (eli nykytermein abortti) on yksi väkivallan muoto ja kerryttää siksi sen mukaisesti karmaa.

Yleinen kanta aborttiin on perinteisesti ollut kielteinen hindujen keskuudessa, koska uskonnon mukaan ihmisillä on velvollisuus lisääntyä ja jatkaa perhettään, ja abortin tekeminen on ristiriidassa tämän kanssa. Lisäksi jälkeläisten hankkimisen katsotaan olevan yhteisön edun mukaista ennemmin kuin yksilöllinen valinta. Toisaalta perinteinen perhekäsitys on myös suosinut poikia, minkä vuoksi abortteja on pidetty hyväksyttävänä, jos odotettavissa on tytär.

Buddhalaisuus Perinteisesti buddhalaisuuden kanta aborttiin on ollut kielteinen, koska abortin katsotaan olevan tietoista elämän tuhoamista. Nykyaikana suhtautuminen on kuitenkin moninaisempaa. Vaikka perinteiden mukaan elämä alkaa hedelmöityshetkellä, buddhalaisuus painottaa yksilön omaa vastuunkantoa aborttipäätöstä tehtäessä samalla tavalla kuin muissakin moraalikysymyksissä. Dalai-lama sanoi vuonna 1993 abortin olevan lähtökohtaisesti väkivaltaa ja siksi negatiivinen asia, mutta myönsi, että abortti voidaan hyväksyä tietyissä olosuhteissa.

Esimerkiksi Kambodžassa abortti on laillinen, mutta vain harva nainen on tästä tietoinen. Munkeilla ja perinteisillä sukupuolirooleilla on merkitys aborttikannoissa, muttei kuitenkaan samassa määrin kuin vaikkapa katolilaisessa kirkossa.

Japanissa abortin tehneillä buddhalaisilla on toisinaan tapana uhrata Jizolle, joka on lapsia ja eksyneitä matkalaisia suojelema jumala. Tavoitteena on, että Jizo johdattaa abortoidun lapsen sielua, kunnes se syntyy uudelleen toiseen ruumiiseen.

Lähteet

*