Marcus Lucretiuksen talo (IX.3.5, ) oli antiikin aikainen domus eli yksityistalo Pompejissa Italiassa. Sen rauniot sijaitsevat region IX insulassa 3 ja ovat osa Pompejin arkeologisen alueen käsittävää Unescon maailmanperintökohdetta. Talo insuloineen on suomalaisten arkeologien päätutkimuskohde Pompejissa.

Suurin osa talon rakennustoiminnasta ajoittuu 100-luvulle ja ensimmäiselle vuosisadalle eaa. Vuoden 62 jaa. maanjäristys näyttää aiheuttaneen paljon vaurioita, mikä johti merkittävään uudelleenrakentamiseen. Talon loppuvaiheen koristelu kuuluu neljänteen tyyliin.Castrén & Berg & Tammisto 2008, s. 331–339.

Taloa ei tule sekoittaa Marcus Lucretius Fronton taloon (V.4.a).

Historia Rakennushistoria

Niin kutsutun Marcus Lucretiuksen talon paikalla oli asutusta ensimmäisen kerran 500-luvulla eaa. 400- ja 300-luvuilta eaa. löytöjä paikalta on vain vähän. Korttelirajat ja ympäröivä katuverkko vedettiin ja ensimmäiset talot rakennettiin 300- ja 200-lukujen eaa. vaihteessa.Castrén 2008, s. 51–71. Korttelin vanhimmat talot ovat 24 ja 25. Talo 24 sijaitsee insulan korkeimmalla kohdalla, mikä viittaa sen varhaiseen merkitykseen. Marcus Lucretiuksen talo on syntynyt tämän talon 24 (pohjoisosa) ja talon 5 (länsiosa) yhdistämisestä jossakin vaiheessa suunnilleen Augustuksen aikana.

pienoiskuva|vasen|Talon sisätiloja ja seinämaalauksia. Talon omisti sen loppuvaiheessa mitä ilmeisimmin Marcus Lucretius, joka oli Pompejin kaupunginvaltuuston jäsen (decurio) ja Mars-jumalan uhripappi (flamen). Tämä tiedetään talosta löydetystä pienestä seinämaalauksesta, jossa on kuvattuna kirjoitusvälineitä sekä muun muassa Marcus Lucretiukselle osoitettu kirje kirjoituksella ”M(arco) Lucretio flam(ini) Martis decurioni Pompei(s)”. Lucretiusten suku oli vanha roomalainen suku, joka tunnetaan Pompejissa Augustuksen ajasta alkaen, ja se oli läheisissä suhteissa keisariperheeseen. Suvun ensimmäinen tunnettu jäsen kaupungissa oli Marcus Lucretius Decidianus Rufus.

pienoiskuva|vasen|Talon suihkulähde. Talo kärsi vaurioita vuoden 62 jaa. maanjäristyksessä, jonka jälkeen sen länsiosa rakennettiin lähes kokonaan uudestaan. Ehkä samoihin aikoihin talo saavutti muutoinkin suurimman kokonsa, ja viimeistään tuon jälkeen ainakin osassa sitä oli myös toinen kerros. Samalla talon koristelut tehtiin loistokkaammiksi niin kutsutussa neljännessä tyylissä. Talossa tehtiin korjauksia myös vuoden 79 jaa. tulivuorenpurkausta edeltäneiden maanjäristysten vuoksi.

Talo tuhoutui tulivuorenpurkauksessa muun kaupungin mukana. Satanut hohkakivi ja vulkaaniset virtaukset romahduttivat sen katot ja yläkerroksen, mikä tuhosi myös alempia osia. Pian purkauksen jälkeen kaupungin raunioita kaiveltiin ja sieltä pelastettiin ja ryöstettiin arvoesineitä, mutta Marcus Lucretiuksen talossa tästä on vain vähän merkkejä.

Kaivaukset ja tutkimukset

Talon arkeologiset kaivaukset suoritettiin alun perin vuosina 1846–1847 ja 1851. Heti löytämisen jälkeen taloa kutsuttiin nimellä Soittajattarien talo (Casa delle Suonatrici), koska eräässä sen seinämaalauksessa esiintyvät soihtuja kantavat naiset tulkittiin virheellisesti soittajattariksi. Nykyisen nimensä talo sai myöhemmin edellä kuvatun, talon isännän nimen mainitsevan seinämaalauksen löytämisen jälkeen.Castrén 2008, s. 27–29.

pienoiskuva|pysty=0.82|Heraklesta ja Omfalea esittävä seinämaalaus tricliniumin (16) itäseinän keskipaneelista. Napolin arkeologinen museo. Noin kymmenen vuotta kaivausten alkamisen jälkeen osa talon seinämaalauksista vietiin suojaan Napolin arkeologiseen museoon. Osa paikalleen jääneistä maalauksista on tuhoutunut. Talon raunioita on kunnostettu sen säilyttämiseksi ensimmäisistä kaivauksista lähtien, ja sen seinämaalauksia on konservoitu.

Expeditio Pompeiana Universitatis Helsingiensis

Suomalaiset arkeologit aloittivat talon uudet kaivaukset ja tutkimukset vuonna 2002. Tutkimukset olivat osa Expeditio Pompeiana Universitatis Helsingiensis -projektia (Helsingin yliopiston Pompejin-tutkimusprojekti, EPUH), jota ovat tukeneet muun muassa Helsingin yliopisto ja Suomen Akatemia. Projektin alkuvaiheissa suomalaisten tutkimuskohteiksi kaavailtiin Pompejin satamaa tai kaupungin viiniamforoita. Lopulta kaivauskohteeksi muodostui insula IX.3, jonka pääosan Marcus Lucretiuksen talo muodostaa.Castrén 2008, s. 23–24. Tutkimukset pitivät sisällään muun muassa arkeologista rakenneanalyysiä sekä seinämaalausten tutkimusta.

Vuodesta 2004 tutkimusprojekti teki yhteistyötä Evtek-ammattikorkeakoulun muotoiluinstituutin restauroinnin ja 3D-mallinnuksen tutkijoiden kanssa. Varsinaiset kaivaukset päättyivät vuonna 2005. Tämän jälkeen vuosina 2006–2008 tehtiin joitakin lisätutkimuksia, löydetyn aineiston tutkimusta sekä aineiston järjestämistä näyttelyä varten. Vuonna 2008 järjestettiin tutkimusprojektiin liittyen näyttely ”Domus Pompeiana - Talo Pompejissa" Amos Andersonin taidemuseossa.

Projektin kenttätutkimukset, joissa ei kuitenkaan suoritettu enää kaivauksia, insulassa jatkuivat vuonna 2009. Viimeinen kenttätyövuosi oli 2012.

Rakennus

Marcus Lucretiuksen talo sijaitsi Pompejin keskiosissa nykyisin nimellä Via Stabiana tunnetun kadun varrella jonkin verran pohjoiseen sen keskikohdasta. Talo on osa insulaa eli korttelia IX.3, joka on muodoltaan lähes suorakulmainen suunnikas. Korttelin koko on neliömetriä, ja pituus itä-länsisuunnassa noin 60 metriä ja leveys pohjois-eteläsuunnassa noin 50 metriä. Insulassa oli yhteensä 18 eri rakennusta ja niissä yhteensä 25 oviaukkoa, joita käytetään ”talojen” numeroinnissa. Marcus Lucretiuksen talon kokonaisuuteen kuuluivat niistä talot 5 ja 24,Castrén 2008, s. 50. ja sen koko oli suurimmillaan noin 555 neliömetriä. Korttelin pohjoispuolella sijaitsee Pompejin niin kutsuttu Keskuskylpylä.

Pohjakaava ja rakenne pienoiskuva|pysty=0.82|Talon pohjakaava.

Se, että talo on yhdistetty kahdesta erillisestä talosta, näkyy sen epäsäännöllisessä pohjaratkaisussa: siinä on kaksi eri tasoille sijoitettua ja toisiinsa nähden suorassa kulmassa olevaa atriumia (pohjakaavassa numerot 2 ja 29).Castrén 2008, s. 38. Talon erityinen mielenkiinnon kohde on peristyylin ympäröimä puutarha (18), joka sijaitsee kahden atriumin välissä, pääatriumia (2) noin 1,5 metriä korkeammalla tasolla. Korkeuserot selittyvät sillä, että talo on tehty vanhaan joenuomaan laskeneeseen rinteeseen. Viimeisessä vaiheessa taloon 5 oli liitetty myös sen pohjoispuolisia huoneita (11–14), jotka muodostivat keittiön, latriinin ja säilytystiloja.

Talon tärkeimmät rakennustekniikat pääatriumin ja peristyylin alueella ovat opus vittatum mixtum ja tiili pylväissä ja ja pilastereissa, ja travertiinipohjainen opus incertum seinien pääosissa.

Talon tärkeimmät huoneet ja muut tilat ovat (numerot viittaavat kaavakuvaan):

1. vestibulum ja fauces 2, 29. atrium ja impluvium 3. ostiarium 4, 5, 6, 7, 21, 23, 30, 31, 32. cubiculum 8, 9. ala 13, 23. latrina 14. culina 15, 33. tablinum 16, 25. triclinium 17, 28, 34. fauces 18. peristylium ja puutarha 21. exedra 27. hortus? 35, 36. taberna?

Seinämaalaukset, mosaiikit ja veistokset pienoiskuva|pysty=0.82|Erootteja esittävä seinämaalaus tricliniumin (16) itäseinän sivupaneelista.

Talon aiemmat seinämaalaukset olivat ensimmäistä ja toista tyyliä. Viimeisessä vaiheessa talon seinät oli koristeltu neljännen tyylin maalauksin. Koristelu oli ohjelmallinen ja keskittyi erityisesti teatterin ja Dionysoksen maailmaan: suurten edustustilojen, kuten tricliniumin, keskuspaneeleissa kuvattiin Dionysoksen voittoa sekä Herakleen ja Omfalen myyttiä, ja sivupaneeleissa esiintyi amoriineja juhla- ja teatteriaiheissa.

Myös puutarhan runsas veistoskoristelu loi näyttämömäisen vaikutelman, joka avautui näkymänä atriumista. Puutarhassa oli marmorinen vesiputousmainen suihkulähde, johon vesi virtasi Silenosta esittävästä patsaasta. Siellä oli myös neljä hermiä sekä erikokoisia erootti- ja sileeni-figuureja marmorista, sijoitettuna pyöreän altaan ympärille.

Lattiat korostivat tilojen hierarkiaa: edustushuoneissa oli mustavalkoisia mosaiikkeja ja tablinumissa värimarmorinen opus sectile -koristelu, kun taas yksityisemmät huoneet olivat vaatimattomampia. Alkuperäinen värivaikutelma – sininen atriumissa, keltainen alae-tiloissa ja sinooperinpunainen tricliniumissa – loi vaikuttavan kokonaisuuden.

Lähteet

Castrén, Paavo & Berg, Ria & Tammisto, Antero & Viitanen, Eeva-Maria: ”In the heart of Pompeii – Archaeological studies in the Casa di Marco Lucrezio (IX, 3, 5.24)”. Teoksessa

Viitteet

Kirjallisuutta

Aiheesta muualla

Expeditio Pompeiana Universitatis Helsingiensis – The Pompeii Project of the University of Helsinki.

Luokka:Pompejin domukset