pienoiskuva|Hans Hermann Groër Maria Roggendorfissa vuonna 1975. Hans Hermann Groër (13. lokakuuta 1919 Wien – 24. maaliskuuta 2003) oli itävaltalainen roomalaiskatolinen arkkipiispa ja kardinaali. Hän joutui eroamaan virastaan hyväksikäyttöskandaalin vuoksi, joka oli Itävallassa ensimmäinen laatuaan ja käynnisti laajan yhteiskunnallisen keskustelun.
Elämä ja ura Groër syntyi ja opiskeli Wienissä. Hänet vihittiin papiksi 12. huhtikuuta 1942, ja vuodesta 1946 lähtien hän toimi opettajana Hollabrunnin katolisessa poikakoulussa Ala-Itävallassa. Vuonna 1949 hän väitteli teologian tohtoriksi.
Hollabrunnin lähellä sijaitseva Maria Roggendorfin kylä, jossa sijaitsi Neitsyt Marian syntymälle omistettu kirkko, oli aiemmin ollut merkittävä pyhiinvaelluspaikka. Groërin johdolla pyhiinvaellusperinne elvytettiin uudelleen vuodesta 1969 lähtien, ja Maria Roggendorfin lähelle perustettiin Marienfeldin cistersiläisluostari. Vuonna 1970 Groërista tuli myös Marian legioona -maallikkojärjestön hengellinen johtaja Itävallassa.
Vuonna 1974 Groër liittyi Göttweigin luostarin benediktiiniyhteisöön. Samaan aikaan hänestä tuli Ala-Itävallan Zwettlissä toimivan katolisen oppikoulun rehtori. pienoiskuva|Kardinaali Groërin vaakuna. Vaalilause “In verbo autem tuo” (’Mutta sinun käskystäsi’) viittaa Luukkaan evankeliumin 5. luvun kertomukseen Pietarin kalansaaliista. 16. heinäkuuta 1986 paavi Johannes Paavali II nimitti Groërin Wienin uudeksi arkkipiispaksi kardinaali Franz Königin jälkeen. Nimitystä on luonnehdittu yllättäväksi, sillä Der Spiegel -lehden mukaan tuohon aikaan Wienin katolisen papiston piirissä oli jo liikkunut huhuja Groërin kiinnostuksesta nuoriin poikiin ja asiaa koskeneesta sisäisestä tutkimuksesta. Samana vuonna hänet nimitettiin Itävallan itäistä riittiä noudattavien uniaattikatolilaisten piispaksi. Kaksi vuotta myöhemmin Groërista tuli kardinaali. Hän toimi myös Itävallan piispainkokouksen puheenjohtajana.
Maaliskuussa 1995 Profil-lehti, jonka toimitukseen oli jo jonkin aikaa tihkunut tietoja Groërin epäillystä alaikäisten seksuaalisesta hyväksikäytöstä, julkaisi entisen oppilaan kertomuksen hyväksikäyttökokemuksistaan. Skandaali laajeni, kun yhä useammat entiset uhrit kertoivat kokemuksistaan medialle. Tämä oli Itävallassa ensimmäinen kerta, kun katolisen kirkon piirissä tapahtuneita hyväksikäyttötapauksia tuotiin laajempaan julkisuuteen, ja tapausta on luonnehdittu katolisen kirkon pahimmaksi kriisiksi toisen maailmansodan jälkeen.
Groër oli jo aiemmin jättänyt erohakemuksensa korkeaan ikäänsä vedoten. Se hyväksyttiin 14. syyskuuta 1995, ja Wienin arkkipiispana Groëria seurasi Christoph Schönborn.
Vuotta myöhemmin Göttweigin luostarin apotti Lashofer nimitti Groërin Maria Roggendorfissa toimivan tytärluostarin prioriksi – ja erotti hänet tehtävästään 3. tammikuuta 1998, sillä Groërin tapauksessa oli ilmennyt uusia syytöksiä seksuaalisesta ahdistelusta, jonka uhreina olivat olleet jotkut Göttweigin munkeista.
Groëria vastaan ei koskaan nostettu syytteitä, ja jotkut hänen tukijoistaan kieltäytyivät uskomasta hänen syyllisyyteensä. Entinen oppilas Josef Hartmann, jonka Profil-lehdessä julkaistu kertomus oli vuonna 1995 käynnistänyt koko skandaalin, on vuonna 2011 lehtihaastattelussa kertonut saaneensa kirkolta 40 000 euron korvauksen, jonka ehtona oli, että hän ei enää kertoisi kokemuksistaan julkisuudessa. Groërin tapauksen vanavedessä on jatkunut muidenkin kirkon piirissä tapahtuneiden ja pitkään salattujen seksuaalirikosten selvittely. Itävallan katolisen kirkon johtajana kardinaali Schönborn on julkisesti pyytänyt uhreilta anteeksi, ja 2000-luvulla perustettiin myös hyväksikäyttötapausten sovittelukomissio.
Viimeiset elinvuotensa Groër vietti syrjässä julkisuudesta Marienfeldin luostarissa, missä hän 24. maaliskuuta 2003 kuoli syöpään.
Lähteet
Katso myös
Seksuaalisen hyväksikäytön tapaukset katolisessa kirkossa
Luokka:Vuonna 1919 syntyneet Luokka:Vuonna 2003 kuolleet Luokka:Itävaltalaiset kardinaalit Luokka:Uskonnolliset skandaalit