Azerbaidžanin autonominen tasavalta (, ’Azerbaidžanin kansanhallitus’) oli lyhytikäinen kansainvälisesti tunnustamaton valtio, joka sijaitsi nykyisen Iranin luoteisosassa Neuvostoliiton vastaisella rajalla. Tasavalta syntyi Neuvostoliiton tuella 12. joulukuuta 1945. Tällöin Tabrizissä perustettiin veteraanikommunistien ryhmän toimesta Cəfər Pişəvərin johdolla Azerbaidžanin kansanhallitus. Muut valtiot eivät koskaan tunnustaneet sen itsenäisyyttä.

Historiallinen tausta

Toimittaakseen Neuvostoliiton joukoille sotatarvikkeita Iranin kautta brittiläiset ja neuvostoliittolaiset joukot miehittivät maan yhdessä elokuussa 1941.Kuosa 1965: s. 261 Neuvostoliittoon kuuluvista Armeniasta ja Azerbaidžanista Iranin alueelle saapuneet Neuvostoliiton joukot sekä Irakista saapuneet brittiläiset ja intialaiset joukot ottivat pian maan hallintaansa. Britit pakottivat 16. syyskuuta 1941 akselimyönteisen Reza Shah Pahlavin luopumaan kruunusta poikansa Mohammad Reza Pahlavin hyväksi, joka hallitsi maata keisarikunnan kaatumiseen helmikuuhun 1979 asti. pienois|right|Puna-armeijan joukot saapuvat syyskuussa 1941 Iranin luoteisosiin Azerbaidžanin pääkaupunkiin Tabrizin kaupunkiin. Reza Shahin syrjäyttämisen jälkeen syyskuussa 1941 Neuvostoliiton joukot valloittivat Tabrizin ja Luoteis-Iranin sotilaallisista ja strategisista syistä. Neuvostoliiton johtaja Josif Stalin kieltäytyi luovuttamasta miehitettyjä Iranin alueita toistuvista vakuutteluista huolimatta. Toisen maailmansodan päättymisen elokuussa 1945 olisi pitänyt johtaa liittoutuneiden yhteisen Iranin miehityksen päättymiseen.Kuosa 1965: s. 262

Syyskuussa 1945 Azerbaidžanin demokraattinen puolue (ADP) perustettiin maata johtavaksi puolueeksi myös Stalinin suoralla käskyllä. Se hyödynsi joidenkin paikallisten ihmisten tyytymättömyyttä aiempaan Reza Shahin keskittämispolitiikkaan. Neuvostoliitto toimitti puolueelle myös rahaa ja aseita. Tällöin Neuvostoliiton tukema aiemmin toiminnassa ollut kommunistinen Tudeh-puolue lakkautti Azerbaidžanin-osastonsa ja määräsi jäsenensä liittymään ADP:hen. ADP laajeni koko Iranin Azerbaidžaniin ja aloitti paikallisen vallankaappauksen Neuvostoliiton armeijan avustuksella, joka esti Iranin armeijaa puuttumasta asiaan.

Nukkevaltio – Azerbaidžanin autonominen tasavalta pienois|right|Azerbaidžanin autonomisen tasavallan johtaja, veteraanikommunisti Cəfər Pişəvəri. Neuvostoliiton perustama Azerbaidžanin kansanhallitus Cəfər Pişəvərin johdolla julisti sen Azerbaidžanin autonomisen tasavallan hallitukseksi Tabrizissa joulukuussa 1945. Iranin hallituksen juuri perustetulle YK:lle esittämät valitukset eivät tuottaneet mitään tuloksia, vaikka Yhdysvallat painostikin ankarasti Neuvostoliittoa YK:ssa.

Iranissa nousi valtaan jo aiemmin pääministerinä toiminut Ahmad Qavam, joka yritti selvittää Azerbaidžanin kysymystä neuvottelemalla suoraan Moskovan kanssa. Ghavam saikin aikaan keväällä 1946 sopimuksen, jonka mukaan venäläiset joukot poistuvat Iranin alueelta viimeistään toukokuun alussa. Hän myöntyi myös venäläis-iranilaisen yhtiön perustamiseen. Sen tehtävänä oli hyödyntää Pohjois-Iranin öljyrikkauksia. Iranin hallitus suostui myös neuvottelemaan autonomisen Azerbaidžanin edustajien kanssa alueen olojen järjestämisestä. Pääministeri Pişəvəri sai jäädä paikoilleen seuraaviin vaaleihin asti.Kuosa 1965: s. 262-263

Neuvostohallitus piti Ghavamille antamansa lupauksen ja poisti joukkonsa vihdoin Iranin alueelta. Yhteisen öljy-yhtiön perustaminen olisi antanut Neuvostoliitolle jalansijaa Pohjois-Iranissa. Sen lisäksi autonomisen Azerbaidžanin johtomiehet pitivät venäläisten poistumisesta huolimatta kiinni separatistisista hankkeistaan. Kuosa 1965: s. 263

Neuvostohallitus joutui kuitenkin kokemaan pahan pettymyksen. Kun autonomisen Azerbaidžanin johtomiehet vastustivat iranilaissotilaiden tuloa alueelle Ghavamin suunnittelemien parlamenttivaalien toimeenpanoa valvomaan, Ghavam antoi Iranin armeijan tehtäväksi autonomisen hallinnon edustajien vastustuksen lopettamisen. Autonomisen Azerbaidžanin hallinto oli vallassaoloaikana Pişəvərin hallinnon johdolla käynnistänyt terrorihallinnon, joka sai alueen asukkaat siirtymään Iranin hallinnon kannattajiksi.

Azerbaidžanin autonomisen tasavallan johtajat pakenivat Neuvosto-Azerbaidžaniin. Sopimuksen mukaan Pişəvəri suostui luopumaan autonomiastaan, ministeriöiden olemassaolosta ja pääministerin virasta, ja Azerbaidžanin autonomisesta tasavallasta tuli jälleen maakuntia Iranin keisarikuntaan.

Myöskään iranilais-venäläisestä öljy-yhtiön perustamisesta ei tullut mitään. Ghavamin saavutettua vuoden 1947 alun Iranin parlamenttivaaleissa merkittävän voiton hänen hallituksensa esitti lokakuussa 1947 öljysopimuksen kumoamista. Ghavam totesi sopimuksen syntyneen Neuvostoliiton voimakkaan painostuksen alaisena.Kuosa 1965: s. 263-264

Sodanjälkeisen suurvaltapolitiikan osa – ensimmäisiä merkkejä

Azerbaidžanin kriisiä on pidetty yhtenä kylmän sodan merkkipaaluista, joka sai Yhdysvallat näkemään Neuvostoliiton uutena strategisena vihollisena.

Neuvostoliitto olisi ilmeisesti saavuttanut tavoitteensa ellei länsivallat, Yhdysvallat ja Iso-Britannia, olisi tulleet Iranin avuksi. Stalin veti joukkonsa Azerbaidžanista vasta tultuaan vakuuttuneeksi sodan riskin kasvamisesta. Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen välillä. Yhdysvaltain presidentti Truman teki tämän selväksi Neuvostoliiton ulkoministeri Vjatšeslav Molotov Iranin kysymyksen ollessa kriittisessä tilanteessa. Iranin tapahtumat aiheuttivat siten osaltaan Yhdysvaltojen politiikassa tapahtuneen seuraavana vuonna muutoksen, joinka seurauksena käynnistyi Kylmä sota.Kuosa 1965: s. 264-265

Lähteet

Viitteet

Luokka:Azerbaidžanin historia Luokka:Iranin keisarikunta Luokka:Iranin historia Luokka:Lähi-idän entiset valtiot Luokka:Entiset tunnustamattomat valtiot Luokka:Kommunistiset valtiot