Emil Ahtola (10. toukokuuta 1893 Orimattila – 4. tammikuuta 1934 Hämeenlinna) oli ammatiltaan palopäällikkö. Hän oli nuoruudessaan aktiivi ja kansallisesti menestynyt yleisurheilija 1910-luvun lopulla.
Orimattilan Järvikylässä syntynyt Emil Ahtola muutti vuonna 1911 Helsinkiin ja siirtyi vuonna 1914 Helsingin kaupungin vakinaisen palokunnan palvelukseen. Palokersantiksi hänet ylennettiin vuonna 1926. Vuonna 1930 hän siirtyi Hämeenlinnan palopäälliköksi, jossa tehtävässä hän oli kuolemaansa vuoden 1934 alkuun asti.
Emil Ahtola liittyi vuonna 1914 Helsingin Kisa-Veikkoihin (HKV), jonka riveissä hän saavutti kaksi SM-kultaa vuosien 1918 ja 1919 5 x 2 000 metrin SM-viestissä. Lisäksi hän oli vuonna 1917 SM-hopeaa saavuttaneessa HKV:n 4 x 400 m joukkueessa. Henkilökohtaisilla matkoilla Ahtola sijoittui vuoden 1918 SM-kisoissa neljänneksi niin 400, 800 ja 1 500 metrillä.
Muutettuaan Hämeenlinnaan vuonna 1930 Ahtolasta tuli vuonna 1932 Hämeenlinnan Tarmon johtokunnan jäsen ja aktiivi seuratoimija. Häne menehtyi 4. tammikuuta 1934 umpisuolentulehdukseen.
Lähteet
Luokka:Suomalaiset palomiehet Luokka:Suomalaiset keskimatkojen juoksijat Luokka:Vuonna 1893 syntyneet Luokka:Vuonna 1934 kuolleet