Epilepsia on yleisin krooninen neurologinen sairaus koirilla. Koiran epilepsia aiheutuu aivojen sähköisen toiminnan häiriöistä.
Epilepsia ei ole yksi yksittäinen sairaus, vaan sen taustalla voi olla useita eri syitä, esimerkiksi aivojen rakenteellinen poikkeavaisuus tai aivokasvain. Yleensä syy jää kuitenkin tuntemattomaksi, jolloin puhutaan idiopaattisesta epilepsiasta.
Epilepsiakohtaukset voivat ilmetä monin eri tavoin, ja ne voivat vaikuttaa koiran tietoisuuteen, liikkeisiin, aisteihin, autonomiseen hermostoon tai käyttäytymiseen. Osa koirista on tajuissaan ja osa on tajuttomia kohtauksen aikana. Jos koko koiran keho kouristelee, kyseessä on yleistynyt kohtaus. Jos kohtaus rajoittuu vain yhteen kehonosaan, esimerkiksi yhteen raajaan, puhutaan paikallisesta kohtauksesta. Paikallinen kohtaus voi myös muuttua yleistyneeksi kohtauksen edetessä. Yleensä koiran idiopaattinen epilepsia alkaa noin 1–5 ensimmäisen elinvuoden aikana.
Idiopaattisen epilepsian diagnosointi perustuu muiden mahdollisten kohtauksia aiheuttavien sairauksien poissulkemiseen. Yleisin koirilla käytetty epilepsialääke on fenobarbitaali, jonka annostus pyritään säätämään mahdollisimman pieneksi. Myös muita lääkkeitä voidaan käyttää. Idiopaattista epilepsiaa ei voida parantaa, joten koira tarvitsee yleensä lääkitystä koko elämänsä ajan. Lääkitys aloitetaan yleensä silloin, kun kohtauksia ilmenee useammin kuin kuuden viikon välein. Toimiva lääkitys vähentää kohtausten määrää, kestoa ja voimakkuutta, ja koira voi yleensä elää normaalia elämää.
Epilepsian esiintyvyydeksi on raportoitu koirilla 0,5–5 % ja idiopaattista epilepsiaa pidetään perinnöllisenä. Epilepsialle alttiita koirarotuja ovat muun muassa groenendael, tervueren ja bordercollie.
Katso myös
Koiran selkäytimen ontelotauti
Lähteet
Luokka: Koirien perinnölliset sairaudet Luokka:Epilepsia