Tuzlan saaren konflikti syntyi vuonna 2003 Venäjän ja Ukrainan välille Kertšinsalmessa sijaitsevasta Tuzlan saaresta, kun Venäjä aloitti yllättäen tienrakennustyöt omalta puoleltaan kohti Ukrainalle kuuluvaa saarta. Venäjä perusteli tien rakentamista useilla eri syillä, mutta Ukraina piti hanketta uhkana alueelliselle koskemattomuudelleen. Kiista herätti pelkoja aseellisesta yhteenotosta, mutta se saatiin lopulta ratkaistua neuvotteluteitse.
Tausta Tuzlan saari on hiekkainen saari Krimin niemimaan rannikolla. Aiemmin se oli kynnäksen kautta yhteydessä Venäjän Kubanin alueeseen, mutta irtosi siitä voimakkaan myrskyn seurauksena vuonna 1925. Vuonna 1941 saari liitettiin Krimin autonomiseen sosialistiseen neuvostotasavaltaan, joka kuului Venäjän sosialistiseen neuvostoliittotasavaltaan. Vuonna 1945 siitä tuli osa Krimin aluetta, ja vuonna 1954 Ukrainan sosialistiseen neuvostotasavaltaan. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Tuzlan saari kuului lyhyen aikaa itsenäiseksi julistautuneelle Krimin tasavallalle, ennen kuin se liitettiin Ukrainaan Krimin parlamentin päätöksellä vuonna 1995.
Venäjä tunnusti Ukrainan suvereniteetin Krimillä vuonna 1997 solmitussa maiden välisessä ystävyyssopimuksessa, mutta Tuzlan saaren asemaa ei ratkaistu, ja se jäi kiistanalaiseksi osaksi Venäjän ja Ukrainan suhteita. Krasnodarin alueen kuvernööri Aleksandr Tkatšov totesi vuonna 2003: ”... uskon, että tämä on maa, joka on kastettu kasakkojen verellä, ja siksi se on meille pyhä”, ja vaati saarta liitettäväksi Venäjään. Tkatšov tapasi myöhemmin Venäjän duuman varapuhemiehen Vladimir Žirinovskin, joka väitti duuman enemmistön tukevan Venäjän kantaa Tuzlan saareen. Saaren hallinta antaisi kummallekin maalle paljon valtaa Asovanmeren meriliikenteeseen, minkä vuoksi se oli Ukrainan hallitukselle strategisesti tärkeä.
Tapahtumat 9. syyskuuta 2003 Venäjä aloitti pengertien rakentamisen Krasnodarin alueen Tamanin niemimaalta kohti Tuzlan saarta. Työt käynnistyivät nopeasti ja ilman varoitusta, ja mereen kaadettiin jopa 180 kuorma-autollista maa-ainesta tunnissa.
Venäjällä esitettiin useita eri versioita siitä, mikä taho oli myöntänyt rakennusluvan. Yhden selityksen mukaan Kubanin kasakkojen paikallishallinto oli antanut luvan hankkeelle, jotta suolaveden virtausta Tamaninlahdelle voitaisiin vähentää ja siten parantaa tiettyjen kalalajien elinolosuhteita. Kiovalainen sanomalehti Dzerkalo tyžnja puolestaan esitti, että hanketta tukivat paikalliset krimiläiset ja venäläiset liikemiehet sekä ukrainalainen kommunistipoliitikko Leonid Hratš. Heidän tavoitteensa oli edistää Kertšinsalmen ylittävän sillan rakentamista kaupan helpottamiseksi. Krasnodarin alueen viranomaiset taas ilmoittivat pyrkivänsä palauttamaan ennen vuotta 1925 olemassa olleen maayhteyden suojellakseen rannikkoa tulvilta. Myös Moskovan keskushallinto perusteli hanketta rannikon eroosion estämisellä.
Romanialais-amerikkalainen poliittinen analyytikko Vladimir Socor väitti, että rakennustöiden taustalla oli Venäjän hätätilaministeriö. Hän mukaansa Venäjän presidentti Vladimir Putin henkilökohtaisesti määrännyt ja valvonut hanketta, jonka tarkoituksena oli yhdistää Tuzlan saari Venäjän mannermaahan ja liittää se osaksi Venäjää. Socorin mukaan Venäjä pyrki näin ottamaan hallintaansa salmen tärkeimmän meriväylän Ukrainalta.
Ukrainan hallitus reagoi lähettämällä saarelle rajavartijoita Simferopolin joukko-osastosta. Pääministeri Viktor Janukovytš totesi: ”Tuzla on olennainen osa Ukrainan aluetta.” Varapääministeri Mykola Azarov ilmoitti myöhemmin, että hallitus käyttää ”kaiken tarvittavan summan” kansallisten etujen puolustamiseen sen jälkeen, kun Tuzlan rajaturvallisuuden vahvistamiseen oli myönnetty 5,5 miljoonaa hryvniaa.
21. lokakuuta 2003 venäläinen hinaaja Truženik ylitti rajan valokuvatakseen saaren rajamerkkejä ja puolustusrakenteita, minkä seurauksena Ukrainan rajavartiolaitos pidätti sen. Hinaaja vapautettiin, kun venäläiset rannikkovartioston alukset saapuivat paikalle.
30.–31. lokakuuta 2003 Ukraina ja Venäjä aloittivat neuvottelut kriisin ratkaisemiseksi. Presidentti Kutšma päätti konfliktin julkistamattomalla kompromissilla, jossa Ukraina hyväksyi itselleen epäedulliset ehdot vastineeksi siitä, että Venäjä keskeytti pengertien rakentamisen ja tunnusti Ukrainan suvereniteetin säilymisen salmen purjehdusväylällä.
Jälkiseuraukset Tapaus heikensi Leonid Kutšman mainetta Ukrainassa, sillä häntä syytettiin pyrkimyksistä vaikuttaa tapahtumaa koskevaan uutisointiin ukrainalaisissa tiedotusvälineissä.
Tuzlan saari siirtyi kokonaan Venäjän hallintaan sen jälkeen, kun Venäjä liitti Krimin itseensä vuonna 2014, ja osa Krimin sillasta rakennettiin saaren alueelle.
Lähteet
Luokka:Neuvostoliiton jälkeiset konfliktit Luokka:Ukrainan ja Venäjän suhteet Luokka:2003 Luokka:Konfliktit Luokka:Krimin historia