Marja Kyllikki Korhonen () oli suomalainen näyttelijä. Hän teki pitkän teatteriuran ohella merkittävän työn elokuva- ja televisionäyttelijänä.
Lapsuus ja nuoruus
Marja Korhosen vanhemmat olivat näyttelijät Jaakko Korhonen ja Heidi Blåfield. Korhonen ja hänen pari vuotta nuorempi sisarensa Heidi Elina Korhonen olivat orpoja. Vanhemmat olivat eronneet vuonna 1929. Heidän äitinsä Heidi Blåfield kuoli angiinamyrkytykseen 1931 ja Jaakko Korhonen kuoli vuonna 1935 saatuaan sarkooman polveen näyttämöllä tapahtuneen loukkaantumisen seurauksena. Marja ja Heidi Korhonen muuttivat äitinsä vanhempien hoteisiin Mänttään. Mäntässä tytöt leikkivät usein teatteria, mutta nuori Korhonen ei halunnut esiintyä koulussa. Hän valmistui keskikoulusta keväällä 1939.
Keskikoulun jälkeen Korhonen opiskeli Porvoon naisopistossa ja valmistui ylioppilaaksi vuonna 1943. Toisen maailmansodan aikana hän kuului Lotta Svärd -järjestöön. Hän jatkoi opintojaan Teatterikoulun ensimmäisellä vuosikurssilla 1943–1945. Tällöin hän koki joutuvansa elämään niin voimakkaasti kuuluisien vanhempiensa varjossa, että vaihtoi nimensä Marja Koroskariksi. Näyttelijä Aku Korhonen toivoi hänen kuitenkin palauttavan itselleen ”hyvän Korhosen nimen”. Marja Korhonen ja Aku Korhonen eivät olleet sukua toisilleen. Marja Korhonen soitti kirkkoherranvirastoon ja vaihtoi takaisin entisen nimensä.
Ura
Päästyään Teatterikoulusta Marja Korhonen näytteli kaksi vuotta Porin Teatterissa ja siirtyi Turun kaupunginteatteriin vuosiksi 1947–1955. Turun aikana hän tapasi tulevan miehensä Helge Heralan. Nuoripari muutti Helsinkiin vuonna 1955 ja näytteli Helsingin Kansanteatteri-Työväenteatterissa 1955–1959 ja uudelleen 1961–1963. Kansanteatterissa Korhonen näytteli muun muassa Niskavuoren nuorta emäntää vuonna 1957. Sekä Korhonen että Herala siirtyivät Suomen Kansallisteatteriin 1963. Korhonen ryhtyi vapaaksi näyttelijäksi seitsemäntoista Kansallisteatterin vuoden jälkeen 1980. Hän sai Pro Finlandia -mitalin vuonna 1979.
Korhonen opetti improvisaatiota Teatterikoulussa tuntiopettajana vuodesta 1965. Hän oli koulussa erilaisissa työsuhteissa vuoteen 1998 asti. Kansallisteatterin kautensa jälkeen hän perusti oman improvisaatiokoulun ja antoi sille nimen Ämmä K. – omien nimikirjaimiensa mukaisesti.
Teatterin lisäksi Korhonen on näytellyt useissa elokuvarooleissa. Vuonna 1951 valmistui kaksi elokuvaa, joissa Korhosella on merkittävä rooli: Rovaniemen markkinoilla ja Sadan miekan mies. Korhonen oli taitava koomikko, ja hän näytteli merkittävämpien filmiroolien ohella lukuisia sivuosia elokuvissa neljä vuosikymmentä. Hänet muistetaan hyvin myös televisiosarjasta Ilkamat. Radioteatterin puolella hän tuli tunnetuksi muun muassa lastenkuunnelma Noita Nokinenän pääroolista.
Yksityiselämä
Korhosen aviopuoliso oli näyttelijä Helge Herala. Heillä oli kolme lasta: Jarkko, Turo ja Heidi Herala, joka on myös näyttelijä. Esikoispoika Jarkko kuoli auto-onnettomuudessa vuonna 1974. Heidän pojantyttärensä Niina Herala on malli ja juontaja.
Sairastuttuaan Alzheimerin tautiin Korhonen muutti helsinkiläiseen Riistavuoren palvelukotiin miehensä kanssa, jolta oli amputoitu jalat diabeteksen takia. Ennen sairastumistaan Korhonen oli seurannut aktiivisesti tyttärensä näyttelijäntyötä. Herala sen sijaan oli teatterikatsomossa viimeisiin vuosiinsa saakka. Helge Herala kuoli helmikuussa 2010. Korhonen on haudattu miehensä Helgen ja poikansa Jarkon viereen Maunulan uurnalehtoon Helsinkiin.
Valikoitu filmografia
Sadan miekan mies (1951) Rovaniemen markkinoilla (1951) Ilkamat (1970)
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
Luokka:Suomalaiset näyttelijät Luokka:Pro Finlandia -palkitut Luokka:Vuonna 1924 syntyneet Luokka:Vuonna 2014 kuolleet