pienoiskuva|Maria Dorothea von Württemberg (1840) Maria Dorothea Luise Wilhelmine Karoline von Württemberg (unk. Mária Dorottya, 1. marraskuuta 1797 Carlsruhe, Sleesia, nyk. Pokój, Puola – 30. maaliskuuta 1855 Buda, Unkari) oli Württembergin herttuan tytär, Unkarin palatiinin Joosefin puolisona Itävallan arkkiherttuatar. Hän oli Unkarin viimeinen palatiininpuoliso, ja hänet muistetaan kulttuurin ja hyväntekeväisyyden suosijana ja erityisesti Unkarin luterilaisen kirkon suojelijana.
Elämä Maria Dorothea syntyi Württembergin herttua Ludvigin (Ludwig, kutsuttiin ranskalaisittain nimellä Louis) ja tämän toisen vaimon Henriette von Nassau-Weilburgin tyttärenä Sleesian Carlsruhessa. Württembergin hallitsijahuone oli sukulaisuussuhteessa Venäjän hallitsijoihin, ja sotilasuralle lähtenyt herttua Ludvig toimi välillä myös Venäjän palveluksessa. Hänen palatessaan sotamarsalkaksi veljensä, Württembergin kuninkaan Fredrik I:n armeijaan perhe joutui muuttamaan takaisin Württembergiin, ensin Stuttgartiin ja Ludwigsburgiin, sitten Kirchheim unter Teckiin. Herttua Ludvig oli pahasti velkaantunut, ja perheen elämästä kantoi suuren käytännöllisen vastuun äiti Henriette, josta tuli nuorelle Maria Dorothealle esikuva ja tärkein tukihenkilö.
Maria Dorothea sai hyvän kasvatuksen, niin että häntä jo nuorena pidettiin poikkeuksellisen sivistyneenä. Hän opiskeli useita kieliä, ranskan ja englannin lisäksi latinaa, kreikkaa ja hepreaa, ja musiikinopetuksesta vastasi säveltäjä Carl Maria von Weber. Hän oli syvällisesti perehtynyt teologisiin kysymyksiin, ja uskonnollista kasvatusta leimasi myös hänen äitinsä Henriettan vaikutuksesta luterilainen pietismi. Henriettalta tytär peri yhteiskunnallista vastuuntuntoa ja kiinnostusta köyhien auttamiseen.
Vuonna 1819, 22-vuotiaana Maria Dorothea meni naimisiin Unkarin palatiinin, arkkiherttua Joosefin kanssa, joka oli häntä 21 vuotta vanhempi ja jäänyt jo kahdesti leskeksi; molemmat puolisot olivat lyhyen avioliiton jälkeen kuolleet synnytystä seuranneisiin komplikaatioihin. Joosef oli katolisen uskon kiivaana puolustajana tunnetusta Habsburgien hallitsijasuvusta, mutta valistuneena miehenä hän ei vastustanut vaimonsa harrasta luterilaista uskoa ja siihen liittyvää kirkollista ja yhteiskunnallista toimintaa. Hänen ensimmäinen vaimonsa, Venäjän tsaari Paavali I:n tytär Aleksandra, oli ollut ortodoksi, toinen vaimo, Hermine von Anhalt-Bernburg-Schaumburg-Hoym taas kalvinisti.
Palatiini Joosef vaikutti Unkarin kuningaskunnan ”sijaishallitsijana” voimakkaasti maan 1800-luvun alun niin kutsutun reformikauden kehitysprojekteihin ja nautti Unkarissa suurta kansansuosiota. Puolisonsa lailla Maria Dorothea opetteli nopeasti unkarin kielen ja ensimmäisenä Habsburg-hallitsijasuvun naisena (Maria Teresian muutamia yrityksiä lukuun ottamatta) myös käytti unkarin kieltä virallisesti julkisuudessa. Tämä lisäsi hänen kansansuosiotaan mutta myös Wienin hovin epäluuloja luterilaista miniää kohtaan. Maria Dorothea vierasti Habsburgien hovin ankaraa hierarkiaa ja seremonioita ja suosi tasavertaista kanssakäymistä. Hän vältteli maallisia huvituksia kuten teatteria tai tanssiaisia, ja kirkossa hän istui muiden seurakuntalaisten joukossa.
Maria Dorothean kerrotaan tuoneen Unkariin Saksan protestanttien parissa syntyneen joulukuusiperinteen.
Puolisonsa lailla Maria Dorothea suosi tieteitä ja taiteita. Unkarin protestanteille hän oli tärkeä tukija, mutta antisemitismin vastustajana häntä arvostivat myös Unkarin juutalaiset. Palatiinin puolisona hän pystyi toimimaan lähinnä yläluokan naisten tyypillisillä toiminta-alueilla eli hyväntekeväisyyden ja koulutusasioiden tukijana. Hän jatkoi miehensä toisen puolison, Anhaltin Herminen perustaman ”Pestin ja Budan naisten hyväntekeväisyysyhdistyksen” suojelijana. Yhdistys auttoi köyhiä, etenkin leskiä järjestämällä näille ruokaa, vaatteita ja vaatimattomia ansiomahdollisuuksia, ja se tuki myös muun muassa vuonna 1818 perustettua sokeainkoulua. Maria Dorothea pani tämän lisäksi alulle useita muita projekteja, kuten sairaalayhdistyksen, köyhien opettajaseminaarin sekä ensimmäiset Pestalozzin periaatteita noudattavat lastentarhat. Vuoden 1837 suurtulvan aikaan hän majoitti kodittomia palatsiinsa ja auttoi itse keittäjiä, jotka laittoivat ruokaa avuntarvitsijoille.
Unkariin saapuessaan Maria Dorothea kertoi kohdanneensa ”paljon protestantismia mutta vähän evankeliumia”: pietistinen herätysliike oli Unkarissa varsin tuntematon, eivätkä sen aatteet Maria Dorothean ponnisteluista huolimatta vielä olennaisesti levinneet. Hän pystyi kuitenkin auttamaan Unkarin protestantteja tukemalla esimerkiksi oppilaitoksia sekä virsi- ja rukouskirjojen tai Raamattujen julkaisemista. Hänen toimeksiannostaan kirjoitettiin ensimmäinen Unkarin luterilaisen kirkon historiikki. Hänen tuellaan perustettiin Budan ensimmäinen luterilainen seurakunta ja kirkko. Hän kutsui viikoittain Pestin protestanttipapit yhteiseen rukoushetkeen Budan linnaan, mikä aluksi herätti hämmennystä tällaisiin yhteistilaisuuksiin tottumattomissa kirkonmiehissä mutta tarjosi mahdollisuuden yhteisten kirkkopoliittisten strategioiden kehittelyyn.
Ajan tavoista poiketen Maria Dorothea ei jättänyt lapsiaan palveluskunnan kasvatettaviksi vaan hoiti heitä itse. Habsburg-suvun vaatimusten mukaan lapset oli kasvatettava katoliseen uskoon, mutta äiti opetti heille protestanttisia tapoja, virsiä ja yhteisiä raamatunlukuhetkiä myöten, mikä 1800-luvun alun katolilaisten käsitysten mukaan oli suoranaista kerettiläisyyttä.
Maria Dorothean ja Joosefin poikkeuksellisen onnelliseksi kuvailtu avioliitto päättyi Joosefin kuolemaan 1847. Tämän jälkeen Wienin hovi – toisin kuin Maria Dorothean ja Joosefin avioliittosopimuksessa ja Joosefin testamentissa oli säädetty – erotti Maria Dorothean lapsistaan ja määräsi hänet muuttamaan Wieniin Augartenin palatsiin. Täältä käsin hän vielä parhaansa mukaan puolusti unkarilaisia uskonveljiään. Koska keisari Frans Joosef, toisin kuin useimmat muut keisariperheen jäsenet, arvosti setävainajansa puolisoa, Maria Dorothea onnistui Unkarin vapaustaistelun kukistuttua 1849 pelastamaan useita kirkonmiehiä sotaoikeudelta ja vuonna 1850 torjumaan kirkkolakiesityksen, joka olisi saattanut protestantit täysin Wienin hovin mielivallan alaisiksi.
Vuonna 1855 Maria Dorothea sai hovin luvalla lähteä Budaan tapaamaan tytärtään Elisabet Franziskaa, joka oli juuri synnyttänyt (lapsi kuoli vain muutaman päivän vanhana). Tällä matkalla hän sairastui influenssaan ja kuoli lopulta aivoverenvuotoon 30. maaliskuuta 1855. Hänet haudattiin Budaan palatiinien kryptaan.
Lapset Avioliiton myötä Maria Dorotheasta tuli miehensä toisesta avioliitosta vuonna 1817 syntyneiden kaksosten, Hermine Amalie Marien ja Stefan Franz Viktorin äitipuoli. Näistä Hermine omistautui luostarielämälle ja kuoli abbedissana Prahassa 1842, Stefan Franz Viktor seurasi isäänsä Unkarin viimeisenä palatiinina.
Maria Dorothean ja Joosefin avioliitosta syntyi viisi lasta, joista aikuisiksi eli kolme:
Franziska Marie Elisabeth (31.7.1820–23.8.1820); Alexander (1825–1837); Elisabeth Franziska Maria (1831–1903); naimisissa ensin arkkiherttua Ferdinand von Österreich-Esten kanssa (tästä liitosta syntyi tytär Maria Teresia Dorothea (1849–1919), sittemmin Baijerin Ludvig III:n puoliso ja Baijerin viimeinen kuningatar), sitten arkkiherttua Karl Ferdinandin kanssa (tästä avioliitosta syntyi kuusi lasta, muun muassa Maria Kristiina, sittemmin Espanjan kuningatar); Joseph Karl Ludwig (1833–1905), avioitui Clotilde von Sachsen-Coburg-Gothan kanssa; Marie Henriette Anna (1836–1902), avioitui Belgian Leopold II:n kanssa.
Muisto ja jälkimaine pienoiskuva|Maria Dorothean muistolaatta hänen mukaansa nimetyllä Budapestin Dorottya utcalla Maria Dorothean ja hänen puolisonsa hautapaikka, Budan linnan entisen Sigismund-kappelin yhteydessä ollut Habsburg-palatiinien krypta kärsi pahoja vaurioita toisen maailmansodan aikaan sekä 1950-luvulla käynnistyneissä uudelleenrakennustöissä. Vuonna 1973 tuntemattomiksi jääneet tunkeilijat vandalisoivat kryptaa, minkä jälkeen se muurattiin umpeen. Vuosina 1977–1987 krypta, myös Maria Dorothean hauta restauroitiin.
Maria Dorotheaa on nimitetty Unkarin palatiininpuolisoista unkarilaisimmaksi. Hänen muistoaan vaalii erityisesti Unkarin luterilainen kirkko. Budapestin Dorottya utca -katu nimettiin hänen mukaansa jo 1837; tämä oli ensimmäinen kerta, kun Pestin kaupungissa nimettiin katu elossa olevan henkilön mukaan.
Lähteet
Luokka:Vuonna 1797 syntyneet Luokka:Vuonna 1855 kuolleet Luokka:Unkarin historia Luokka:Saksalaiset aateliset Luokka:Itävallan kuninkaalliset