Vähäjoki on Päijät-Hämeen Orimattilassa Mallusjärvestä alkava 1,5 kilometriä pitkä Porvoonjoen sivujoki.

Joen nimi Vielä vuoden 1963 peruskartassa joen karttanimenä on ”Mallusjoki”, mutta vuosien 1981 ja 1988 kartoissa se on ”Vähäjoki”.<ref name=vpk_1981/ Vuonna 1980 Vesihallituksen julkaisemassa Koski-inventoinnissa jokea kutsuttiin ”Hakoistenjoeksi”.

Joen kulku Joki alkaa Mallusjärven itärannasta, jossa järven lahti Kapee kapenee luusuaksi. Kapeen ympärillä kohoavat kallioisen mäet, josta eteläinen Haikonkallion huippu sijaitsee lähes 30 metrin korkeudessa vedenpinnasta. Joki virtaa loivasti mutkitellen neljäsataa metriä, kun se saapuu Hakoistenkoskelle. Siellä sijaitsee järven säännöstelypato, jolla ylläpidetään järvessä haluttua vedenpinnan korkeutta. Koskella joen ylittää yksityistie ja Pukkilan ja Orimattilan välinen yhdystie 1635. Joessa on täällä myös saari. Loppumatkan joki virtaa mutkitellen kohti 600 metrin päässä sijaitsevaa Porvoonjokea. Vähäjoki yhtyy siihen noin 53 kilometriä Porvoonjoen suistosta. Ainoa joenranta-asutus sijaitsee yhdystien varressa joen pohjoispuolella.

Vuonna 1980 julkaistussa Vesihallituksen Koski-inventoinnissa on Hakoistenkosken pudotukseksi merkitty kaksi metriä ja kosken pituudeksi 80 metriä. Koskessa olisi aikoinaan toiminut vesimylly, sahalaitos ja vesivoimalaitos, jotka purettiin pois viimeistään vuonna 1960. Ainoastaan pato jäi jäljelle. Vuonna 2010 uutisoitiin, että Porvoonjoen tulvan huippuhetkellä vesi alkoi virrata joessa järvelle päin.

Luontoarvoja Euroopan unionin vesipolitiikan puitedirektiivin (lyhenne VPD) velvoittamana on vesistöviranomainen määrittänyt Mallusjärven tilaa, mutta ei Vähäjoen tilaa. Koska käytännössä kaikki joen vesi tulee järvestä, viitataan tässä Mallusjärven arvioon. Sen tilaa arvioitiin ensimmäisen kerran vuosina 2007–2008. Silloin järven ekologinen tila oli välttävä ja kemiallinen tila hyvä. Ekologiseen tilaan vaikuttivat hydrologis-morfologista tila, joka oli hyvä, biologinen tila, joka oli tyydyttävä ja fysikaalis-kemiallinen tila, joka oli välttävä. Kemiallinen tila perustui asiantuntija-arvioon. Vuosina 2013–2014 järven ekologinen tila oli välttävä ja kemiallinen tila hyvä. Ekologiseen tilaan vaikuttivat hydrologis-morfologinen tila, joka oli hyvä, biologinen tila, joka oli tyydyttävä ja fysikaalis-kemiallinen tila, joka oli välttävä. Kemiallinen tila perustui asiantuntija-arvioon.

Järvi on hyvin rehevä, sillä kokonaisfosforipitoisuus on päällysvedessä lähellä sataa ja alusvedessäkin tätäkin suurempaa (ennätys 279 mikrogrammaa litrassa vettä). Kesäisin esiintyy happikatoa ja leväkukintoja.

Historiaa Vuosina 1855–1856 julkaistussa Kalmbergin kartastossa on Hakoistenkoskeen merkitty kaksi vesimyllyä. Mallusjärven kylästä tuleva tie ylittää joen nykyisen maantien kohdalla. Saattaa olla kartanpiirtäjän virhekin, mutta kartassa Mallusjärvi vaikuttaa jatkuvan tielle asti. Hakoisten talon nimi on kirjoitettu muodossa ”Hakkois”. Vuosina 1870–1907 julkaistussa Senaatin kartaston Orimattilan karttalehdellä (katso karttaa alla) on jokeen piirretty yksi vesimylly. Vaikka tiejärjestelyt ovat muuttuneet, on silta edelleen samassa kohdassa. Maatilan nimi on kirjoitettu muodossa ”Hakoinen”. Vuonna 1912 julkaistussa Lahden seudun taloudellisessa kartassa on koskessa toiminnassa ”Hakkoisten mylly”. Vuonna 1963 julkaistussa peruskartassa on koskelle nimensä antanut Hakoinen on muuttunut ”Terriniemeksi”. Joen yli on rakennettu maantie (edellä mainittu yhdystie).

Hakoisten mylly on purettu ja sen betoniset jäänteet näkyvät maantien sillalta. Joessa on ollut mylly jo vuonna 1586. Ruhan kartano omisti joen rannassa olleen vesivoimalla toimineen tampin, jolla vanutettiin kankaita. Vesimylly oli toiminnassa vielä 1920-luvulla. Vanha joen ylittävä yksiaukkoinen kiviholvisilta on rakennettu 1800-luvun lopulla.

Vähäjoen valuma-alue Vähäjoki sijaitsee Porvoonjoen vesistön (vesistöaluetunnus 18) Mallusjoen alueella (18.03), jonka Vähäjoen valuma-alueella (18.033) joki virtaa. Joen valuma-alueen pinta-ala on 87,86 neliökilometriä (tai 88,69 km²) ja järvisyys 6,75 % . Vähäjoella ei ole merkittäviä tulo-ojia ja se saa lähes kaiken vetensä Mallusjärvestä (538 ha). Mallusjärveen laskee ainakin seuraavat tulo-ojat: Haaroinoja (valuma-alue 30,72 km²), Halmaanoja (20,53 km²), Holinoja ja Myllyoja (15,44 km²).

Myllyoja laskee Mallusjärven koillisrantaan ja sen keskijuoksun osuuden nimi on Palaoja. Palaoja muodostuu, kun Korvenoja ja Isoniemenoja yhtyvät toisiinsa. Isoniemenojaa muodostaa ilmeisesti Myllyojaan johtavan pääuoman ja sen latvaosuutta kutsutaan Luironojaksi. Pääuoman sivuojia ovat alajuoksulla Rotinoja ja keskijuoksulla Kytöstenoja. Valuma-alueella sijaitsee tekolampia, mutta ei luonnollisia järviä.

Halmaanoja laskee Mallusjärven etelärantaan Sammalistonlahdella. Se muodostuu, kun Kyrönoja eli Pertonoja yhtyy Vähäojan kanssa. Näistä Kyrönojalla on suurempi valuma-alue, joten se kuuluu Halmaanojaan johtavaan pääuomaan. Valuma-alueella on tekolampia, mutta ei luonnollisia järviä.

Myös Holinoja laskee Sammalistonlahteen eikä sillä ole valuma-alueellaan lampia.

Haaroinoja laskee järven luoteisrantaan. Se on vain 2,3 kilometriä pitkä ja se muodostuu, kun Huhdanoja (16,16 km²) ja Kyrönoja (12,81 km²) yhtyvät toisiinsa. Kyrönojan sivuoja alkaa Kuustjärvestä (19 ha), jonka latvoilla ovat vielä Nikkijärvi (2 ha), Silmäjärvi, Kuokkasuonjärvi ja Savijärvi, sekä Kyrönojan alueelta suolampi Kiiliönjärvi. Itäosissa sijaitsee pieni Ketva. Huhdanoja alkaa Salusjärvestä (38 ha) ja sillä on yksi pohjoisesta alkava sivuoja Lunkinoja.

Oheisesta Senaatin kartaston Mäntsälän karttalehdestä löytyy joitakin kuivatettuja järviä. Salusjärven itäpuolella on sijainnut kartaston mukaan ”Levijärvi” ja sen pohjoispuolella ”Kivijärvi”, joita ei enää nykykartoissa esiinny.

Lähteet

Luokka:Orimattilan joet Luokka:Mallusjärven alue