Hilma Johanna Ulrika Borelius (18. joulukuuta 1869 Lund – 28. tammikuuta 1932 Lund) oli ruotsalainen kirjallisuushistorioitsija, naisasianainen ja äänioikeusaktivisti. Borelius oli ensimmäinen Lundin yliopistosta tohtoriksi väitellyt nainen ja Pohjoismaiden ensimmäinen naispuolinen kirjallisuushistorian dosentti.
Boreliuksen isä Johan Jacob Borelius oli teoreettisen filosofian professori Lundin yliopistossa. Myös hänen äitinsä Hedvig Augusta Borelius oli lukenut ja kielitaitoinen nainen, joka auttoi miestään käännöstöissä. Nuorena Borelius haaveili opettajan tai kirjailijan ammatista. Hän suoritti ylioppilastutkinnon vuonna 1891 hyvin arvosanoin, minkä jälkeen hän kirjoittautui Lundin yliopistoon, mistä hän neljä vuotta myöhemmin valmistui filosofian kandidaatiksi. Opiskeluaikana hän koki sukupuolensa vuoksi ulkopuolisuutta, naispuolisia opettajia ei ollut lainkaan ja opiskelijoitakin vain kourallinen. Uppsalan yliopistossa opiskelleesta Lydia Wahlströmistä, etäisestä sukulaisesta, hän kuitenkin löysi elinikäisen ystävän. Wahlströmin innoittamana Borelius perusti vuonna 1900 Lundin yliopistoon naisopiskelijoiden yhdistyksen, jossa oli aluksi parikymmentä jäsentä. Yhdistys järjesti muun muassa luentoja, jotka käsittelivät merkittäviä naisia. Vuonna 1903 Boreliuksesta tuli Lundin vastaperustetun äänioikeusyhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja.
Kandidaatin tutkintonsa jälkeen Borelius oli pitänyt välillä taukoa opinnoista ja muun muassa matkustanut Pariisiin äitinsä kanssa. Vuonna 1898 hän työskenteli sijaisena Mariestadin tyttökoulussa ja myöhemmin Tukholmassa. Vuonna 1901 Borelius jatkoi opintojaan. Professori Ewert Wrangel kannusti häntä ja auttoi häntä julkaisemaan Salomon Gessneriä käsitelleen artikkelin oppiainelehdessä. Seuraavana vuonna hän valmistui filosofian lisensiaatiksi parhaalla mahdollisella arvosanalla.
Boreliuksella oli vaikeuksia löytää kiinnostavaa aihetta väitöskirjaansa varten, mutta Wahlströmin ehdotuksesta hän päätyi tutkimaan Erik Gustaf Geijeriä. Väitöstilaisuus oli 15. syyskuuta 1909 ja hän sai jälleen parhaan arvosanan. Seuraavana vuonna hänet nimitettiin uudemman kirjallisuushistorian dosentiksi ensimmäisenä naisena. Dosentuuri merkitsi kuitenkin vain oppiarvoa eikä töitä. Hän jatkoi tutkimuksen harjoittamista kotoaan käsin ja kirjoitti muun muassa Carl Gustaf von Brinkmanin elämäkerran sekä artikkeleita Dagnyyn ja Herthaan. Vuonna 1922 hän sai mahdollisuuden toimia kirjallisuushistorian professorin sijaisena, mistä hän oli hyvin innoissaan. Sen jälkeen hän onnistui myös saamaan tutkimusrahoitusta ja opetustöitä yliopistolla. Vuonna 1931 ilmestyi Boreliuksen kirjoittama saksankielinen yleisesitys pohjoismaisesta kirjallisuudesta, jonka Bonnin yliopiston professori Oscar Walzel oli tilannut.
Borelius kuoli vuonna 1932. Lundin yliopisto jakaa edelleen hänen mukaansa nimettyä stipendiä, joka oli vuoteen 1982 saakka suunnattu pelkästään naisille.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Ruotsalaiset kirjallisuustieteilijät Luokka:Ruotsalaiset feministit Luokka:Vuonna 1869 syntyneet Luokka:Vuonna 1932 kuolleet