Pikkujoki () on Uudenmaan Askolassa ja Porvoossa virtaava 14 kilometriä pitkä Porvoonjoen sivujoki, joka muodostaa 24 kilometriä pitkästä pääuomasta sen alajuoksun osuuden.

Joen nimi Pikkujoen valuma-alueen uomaverkosto on monihaarainen ja leveä pääuoma yltää vain Vahijärvelle asti. Suomessa voi joella olla kylittäin eri nimiä, jotka kartanpiirtäjä on tallentanut karttoihin vaihtelevasti. Joen ruotsinkielinen nimi ”Lillån” on suomeksi käännettynä ”Pikkujoki” tai ”Vähäjoki”. Viimeksi mainittut ovat kartoissa alajuoksulla ”Pikkujoki” ja yläjuoksulla ”Vähäjoki”, mutta niiden vaihtumiskohta riippuu kartasta. Vuosien 1962 ja 1963 peruskartassa käytetään nimeä ”Lillån” alimmasta kolmesta kilometristä ja ”Vähäjoki” yläjuoksulla Vahijärvelle asti. Vuosien 1978 ja 1981 kartoissa on alajuoksulla käytössä rinnakkain Kaarenkylään asti erikieliset nimet ”Lillån” ja ”Pikkujoki”. Vuoden 1978 kartassa on yläjuoksulla nimi ”Syrjänjoki” samalla kun kartan yläreunassa lukee tästä huolimatta ”Pikkujoki”. Seuraavalla vuoden 1981 karttalehdellä on joen nimi edelleen ”Vähäjoki”, vaikka tämän karttalehden alareunassa lukee ”Pikkujoki”. Vuonna 1988 painetuissa kartoissa käytetään yläjuoksulla taas ”Vähäjoki”. Karttapaikassa käytetään (vuonna 2026) joen nimenä ”Lillån” tai ”Pikkujoki”, jotka ovat joen päänimet, ja yläjuoksulla Monninkylän pohjoispuolella nimeä ”Vähäjoki”. ”Syrjänjoen” nimeä ei enää ole kartoissa.

Tässä artikkelissa ”Pikkujoki” tarkoittaa joenuomaa Vahijärveltä Porvoonjoen yhtymäkohtaan. ”Vähäjoki” olisi siten ”Pikkujoen” rinnakkaisnimi, jota käytetään lähinnä Vahijärven seudulla. Pikkujoki alkaa peltoaukealla, missä Luhdinoja ja Paskasuonoja yhtyvät toisiinsa.

Joen kulku Pikkujoki alkaa Vahijärven länsipuolella sijaitsevan peltoalueen metsäsaarekkeen vierestä. Siinä pääuomaan kuuluva Luhdinoja ja Paskasuonoja yhtyvät toisiinsa muodostaen Vähäjokena tunnetun Pikkujoen yläjuoksun osuuden. Joki on koko pituudeltaan, lukuun ottamatta lyhyitä osuuksia, avointen peltomaiden halki virtaava pienjoki. Siinä suoraksi kaivettu Luhdinoja muuttuu luontaisesti mutkittelevaksi joeksi, joka virtaa kaakkoon päin parin kilometrin päässä sijaitsevaan Monninkylään, jossa sijaitsee Vähänkylän eli Monninkylän koski. Joki alittaa Monninkylässä Pornaisiin johtavan seututien 151. Heti sillan jälkeen on joessa pato, jossa on kalatie. Padon alla on koskessa heti kalliopohja, sitten esiintyy louhikkoa ja lopuksi joki levittäytyy kahdeksi tai kolmeksi rinnakkaisuomaksi. Uomat yhtyvät toisiinsa ennen suvantoa. Noin 300 metriä padon alla jokeen yhtyy vasemmalta tuleva lyhyt Pykälistönoja. Seututiestä haarautuu etelään yhdystie 11818, joka seuraa jokea pysytellen sen itäpuolella. Pykälistönojan jälkeen joki aloittaa voimakkaan meanderoinnin, jota jatkuu Kaarenkylään asti. Osuudellaan joki on uurtanut itsensä savikolla jyrkkärinteiseen laaksoon, jossa on alussa puustoa ja myöhemmin niittyä. Joki on säilyttänyt täällä hyvin luonnontilaa muostuttavan uomansa . Monninkylän jälkeen jokeen yhtyy oikealta tuleva Ojasillanoja. Samalla joki siirtyy Askolasta Porvoon puolelle.

Puoli kilometriä kunnanrajalta sijaitsee Huhtaankoski, jonka alla on pieni suvanto. Huhtaankoski on kivikkopohjainen ja se on korkeiden lehtipuiden suojissa. Vajaan kilometrin alempana sijaitsee kivikkoinen Ilmokaisenkoski, jonka alkaa kallion päältä. Kalliolla on kivirakenteita, jotka on raivattu vedestä pois. Kosken alapuolella yhtyy jokeen oikealta tuleva Pauninoja. Kaarenkylän () kohdalla joen ylittää Pornaisiin johtavan kylätien silta. Tässä sijaitsee ”Karsbyfors”, jossa on ennen toiminut vesivoimalaitos. Voimalaitos ja sen patoa ei enää ole olemassa. Vesihallituksen vuonna 1980 julkaiseman Koski-inventoinnin mukaan koski on 50 metriä pitkä ja 10 metriä leveä . Kosken alla on suvanto. Seuraava koski on Vanhamoision () länsipuolella oleva Myllykoski. Koski on perattu keskellä näkyvälle kalliolle saakka ja koskea ympäröi pieni mutta tiheä lehto . Vanhamoision eteläpuolella joen ylittää Pohjakkaan ja Laukoskelle johtava kylätie. Sillan alapuolella jokeen yhtyy vasemmalta tuleva lyhyt Alhonoja. Tuorilan () kohdalla kaakkoon virtaava joki väistää korkeaa mäkeä kääntymällä lounaaseen. Täällä siihen yhtyy vasemmalta tuleva Myllyoja. Lounainen osuus on metsäinen, mutta tämän jälkeen joki virtaa taas pelloilla. Mäen jälkeen Rantapurossa siihen yhtyy puro, ja joenuoma kääntyy taas kaakkoon. Se alittaa pellolla kantatien 55 ja heti Virtaalassa () yhdystien 11822. Pikkujoki laskee Porvoonjokeen heti Strömsberginkosken alapuolella, noin yhdeksän kilometriä Porvoonjoen suistosta.

Luontoarvoja Euroopan unionin vesipolitiikan puitedirektiivin (lyhenne VPD) velvoittamana on vesistöviranomainen määrittänyt Pikkujoen tilaa. Vuosina 2007–2008 sen ekologinen tila oli tyydyttävä ja kemiallinen tila hyvä. Ekologiseen tilaan vaikuttivat biologinen tila, joka oli välttävä ja fysikaalis-kemiallinen tila, joka oli välttävä. Kemiallinen tila perustui asiantuntija arvioon. Vuosina 2012–2013 sen ekologinen tila oli tyydyttävä ja kemiallinen tila hyvä. Ekologiseen tilaan vaikuttivat hydrologis-morfologista tila, joka oli hyvä, biologinen tila, joka oli tyydyttävä ja fysikaalis-kemiallinen tila, joka oli huono. Kemiallinen tila perustui taas asiantuntija arvioon. Esimerkiksi vedenlaadussa veden kokonaisfosforipitoisuus oli viimeisessä arvioinnissa 147 mikrogrammaa ja kokonaistyppipitoisuus litrassa vettä, mitkä ovat huonoja tuloksia.

Pikkujoki on kalataloudellisesti arvokas sivujoki. Merilohi on vanhastaan noussut koko Porvoonjokeen kutemaan, mutta se päättyi 1910-luvulla, kun Strömsbergin vesivoimalaitosta alettiin rakentamaan. Sen jälkeen lohi on kutenut Strömsberginkoskessa ja Pikkujoessa sekä sivuojassa Pauninojassa. Havaintoja tästä oli vielä 1940-luvulla . Merilohi voidaan vielä palauttaa Pikkujokeen kunnostamalla sen perattuja koskia.

Vähäjoki ja sen alapuolella Pikkujoki Karenkylään asti sekä Pauninoja ovat Itä-Uudenmaalla maakunnallisesti arvokkaita luonnonympäristöjä.

Pikkujoen valuma-alue Yleistä Pikkujoki sijaitsee Porvoonjoen vesistön (vesistöaluetunnus 18) Porvoonjoen alaosan alueella (18.01), jonka Pikkujoen alueella (18.013) joki sijaitsee. Pikkujoen valuma-alueen pinta-ala on 100,48 neliökilometriä (tai 101,55 km² ) ja järvisyys 0,65 % . Porvoonjoen alaosan alueella Pikkujoen valuma-alueeseen kuuluvat myös Luhdinojan valuma-alue (18.014, 33,53 km²) ja Paskasuonojan valuma-alue (18.015, 9,28 km²). Ne muodostavat sen kaksi merkittävintä latvahaaraa. Näistä Luhdinoja muodostaa vesistöviranomaisen mukaan valuma-alueen pääuoman yläjuoksun alaosan. Sen latvauomaa Silakanojan yläpuolella kutsutaan Urranojaksi. Sen latvat sijaitsevat Isojärven ja Lampisuon välimaastossa. Pääuoman pituudeksi tulee näin 24,4 kilometriä.

Alajuoksulla Pikkujoen alueella on Pikkujoella sivuojina esimerkiksi Myllyoja, Alhonoja, Pauninoja, Ojasillanoja ja Pykälistönoja. Pauninojan aikaisempi nimi oli Pimjärvenoja, sillä se alkoi Pimijärvestä (25 ha). Pauninojassa on kilometrin verran taimenille sopivaa kivi- ja sorapohjoista uomaa . Järveen lasku vuorostaan Valkjärvenoja, joka alkaa Pornaisissa sijaitsevasta Valkjärvestä (18 ha). Valkjärvenojalla on sivuojana Soidinsuolla sijaitseva Kivioja. Ojasillanojan yläjuoksua kutsutaan Järvenojaksi, joka alkaa Vahijärvestä (26 ha). Siihen laskee koillisesta tuleva Kaatuneenoja.

Paskasuonojan valuma-alueen Paskasuonoja muodostuu Hanninmäellä Leveänsuonojan ja Suonpäänojan yhtyessä toisiinsa. Ojalla on muitakin latvahaaroja. Luhdinojan valuma-alueen kautta virtaa pääuoma. Luhdinoja oli aikoinaan mutkitteleva puro, joka oikaistiin ja syvennettiin Luhdan kuivattamisen yhteydessä Riita-aronojasta alkaen. Luhdanoja on yläjuoksulla mutkitteleva oja, jossa on suvantoja tai lammikoita. Urranojan kohdalla on ojaa levennetty vapaa-ajan asukkaille. Sen latvat sijaitsevat Pornaisissa Heinsuolla ja Pahnassa.

Patoja Monninkylässä sijaitsee Monninkylän eli Vähänkylänkosken pato, joka on estänyt kalojen nousun Pikkujoen yläjuoksulle. Padon rinnalle on kuitenkin rakennettu kalatie, jota kunnostettiin vuonna 2008. Kauempana yläjuoksulla on uomassa kaksi pohjapatoa, jotka nostavat vedenpinnan pieniksi altaiksi. Pauninojassa on yksittäinen pato, joka liittyy ilmeisesti entisen vesimyllyn toimintaan.

Historiaa Kalmbergin kartastossa, joka julkaistiin vuosina 1855–1856, näkyy Pikkujoen valuma-alue karttalehden vasemmassa reunassa. Siinä on merkitty joitakin Pikkujoella tai sen valuma-alueella sijaitsevia kohteita. Joki virtasi tuolloin peltojen ja niittyjen keskellä ”Wahjärv by”stä alkaen. Tärkeimmät kylät ovat ”Strömsberg gård”, ”Torasbacka by” (5 maataloa, 5 manttaalia), ”Gammelgård by” (9 taloa, 14 manttaalia), ”Grönkulla gård”, ”Karsby” (16, 33), ”Mond by” (23, 65) ja ”Wahjärv by” (10, 33). Jokea seuraa kylien välinen tie joen itäpuolella. Postiasema sijaitsee Monninkylässä. Vesimyllyjä on merkitty Myllyojan alajuoksulle, Pauninojan keskijuoksulle ja kaksi myllyä Monninkylään. Senaatin kartastossa, joka julkaistiin vuosina 1870–1907, on joitakin kiinnostavia karttamerkintöjä. Paininojassa on edelleen myllyn karttamerkki (katso alla, Porvoon karttalehti). Joen lava-alueet Vahijärveltä ylöspäin olivat enimmäkseen ojitettuja niittymaita. Esimerkiksi Pikkujoen latva-alue eli Luhdanojan alajuoksu, oli kosteikkoista niittymaata. Vahijärven pohjoispuolelta on ollut pieni ”Lammijärvi” (Askolan karttalehti), joka on myöhemmin kuivatettu.

Vuonna 1912 julkaistussa Lahden ja Porvoo–Loviisan seutujen taloudellisissa kartoissa on peltoala kasvanut suuresti, vaikka niittymaata on laajojakin alueita. Piimijärven karttanimi on nyt ”Piimäjärvi”.

Valtatien 55 rakentaminen ajoittuu tien oman artikkelin mukaan viimeistään 1930-luvulle . Jokea seurasi Porvoonjoelta ylävirtaan päin vain yksi kylätie. Siitä on joen yli rakennettu useita teitä, kun asutus on levittäytynyt länteen ja yhteydet naapurikyliin ovat tiivistyneet . Joen ympäristön metsä- ja suomaita raivattiin 1800-luvulla niittymaiksi, joista kerättiin talvirehuna vieltä 1900-luvun alussa . Niityt muokattiin suurelta osin peltomaaksi, joita laajennettiin myös metsiä raivaamalla .

Valuma-alueella on tehty kalataloudellisia kunnostustoimia. Esimerkiksi Ilmoikaisenkoskea kunnostettiin vuonna 2002 ja Pauninojaa vuosina 2002, 2003 ja 2006. Pauninojaan on istutettu taimenen mäti-istutuksia vuosina 2003–2009, ja yläjuoksulla Vähäjokeen vuodesta 2003 lähtien. Vähänkylänkosken kalatietä perusparannettiin vuonna 2008.

Katso myös Porvoonjoen vesistöalueen kosket ja padot

Huomautuksia

Lähteet

Luokka:Porvoonjoen alaosan alue Luokka:Porvoon joet Luokka:Askolan joet