thumb|Urheilijoiden suosimaa heraproteiinia Proteiinijauhe on ravintolisä, joka koostuu tiivistetystä proteiinista. Proteiini uutetaan eri ruokalähteistä ja jalostetaan hienoksi jauheeksi, jota on helppo sekoittaa nesteisiin tai elintarvikkeisiin. Proteiinijauheita voidaan valmistaa muun muassa herasta, kaseiinista, maidosta, kananmunasta, soijasta, herneistä tai riisistä.
Proteiinijauheet sisältävät usein 70–90 painoprosenttia proteiinia. Loppu koostuu pienestä määrästä hiilihydraatteja ja rasvoja sekä lisäaineista, kuten aromeista, makeutusaineista tai emulgointiaineista.
Historia Juustontuotannon sivutuotteen heran terveyshyödyt tunnistettiin jo noin 460 eaa. antiikin kreikkalaisen lääkärin Hippokrateen toimesta, joka määräsi potilaille nestemäistä heraa sen palauttavien ominaisuuksien vuoksi. 1800-luvun lopulla Saksassa ilmestyi ensimmäinen kaupallinen proteiinipitoinen jauhe, Plasmon (valmistettu kuivatusta maitoproteiinista), sairaalaravintoon aliravittujen potilaiden ja vammaisten voimien palauttamiseksi. Myöhemmin se sai laajempaa markkinointia, mukaan lukien urheilijoiden ja liikuntaterapeuttien suositukset.
Vuonna 1936 detroitilainen apteekkari Eugene Schiff kehitti menetelmän ihmisravinnoksi soveltuvan heraproteiinin uuttamiseksi. Hän perusti Schiff Bio-Foodsin ja myi tuotetta ravintolisänä apteekeissa.
Proteiinijauheen alkuperä ravintolisänä juontaa juurensa 1900-luvun alkupuolelle, ja varhainen kehitys keskittyi soijapohjaisiin tuotteisiin ravitsemuksellisiin tarkoituksiin. Esimerkiksi 1930-luvun puolivälissä soijajauhopohjaiset tuotteet nousivat keskeiseksi innovaatioksi erityisesti sotilaskäyttöön. Niitä sisällytettiin kevyisiin väsymystä lievittäviin annoksiin, jotka sisälsivät noin 22 % proteiinia, pääasiassa soijasta peräisin olevaa, sotilaiden ylläpitämiseksi marssien aikana.
Toisen maailmansodan jälkeen proteiinijauheet saivat jalansijaa fitness- ja kehonrakennusyhteisöissä 1950-luvulla, kun modernit proteiinijauheet urheilijoille tulivat suosituiksi. Irvin P. Johnson (myöhemmin tunnettu nimellä Rheo H. Blair) esitteli vuonna 1950 Johnson's Hi-Protein Foodin, maito- ja kananmunapohjaisen jauheen, jota markkinoitiin lihasten rakentamiseen. Vuonna 1952 Bob Hoffman lanseerasi Hi-Proteenin, soijapohjaisen proteiinijauheen. Tämä ajanjakso leimasi proteiinijauheiden kaupallistamisen, mikä oli linjassa sodanjälkeisen kehonrakennuskulttuurin nousun ja elintarvikkeiden jalostuksen edistymisen kanssa, jotka mahdollistivat proteiinin uuttamisen lähteistä, kuten munista ja soijasta. Hera sai myöhemmin jalansijaa maitotuotteiden sivutuotteista.
1970- ja 1980-luvuilla proteiinijauheiden suosio kasvoi merkittävästi kuntoilun yleistymisen myötä, ja tutkimuksessa selvitettiin yhä enemmän niiden roolia proteiinisynteesin tehostamisessa aminohappojen avulla. 1990-luvulle tultaessa tutkimukset osoittivat, että aminohappojen saatavuus, usein lisäravinteiden kautta, säätelee tehokkaasti lihasproteiinisynteesiä, mikä vauhdittaa urheiluravitsemusteollisuuden kasvua.
1990-luvulla innovaatiot toivat markkinoille proteiini-isolaatteja – erittäin jalostettuja ja puhtaita muotoja – ja laajensivat kasvipohjaisia vaihtoehtoja samaan aikaan kun vegaaniset ruokavaliotrendit painottuivat soijaan ja muihin kasviproteiineihin. Nämä kehitysaskeleet paransivat jauheiden ravintosisältöä ja saatavuutta monimuotoisille kuluttajille, mukaan lukien kasvissyöjille ja allergeenittomia vaihtoehtoja etsiville urheilijoille. 2000-luvun alkaessa ala kohtasi haasteita urheiluravitsemusskandaalien vuoksi, jotka liittyivät saastuneisiin lisäravinteisiin. Nämä johtivat tiukennettuihin puhtausstandardeihin ja kolmannen osapuolen testaukseen tahattoman dopingin estämiseksi ja tuotteiden eheyden varmistamiseksi.
Lähteet
Luokka:Lisäravinteet Luokka:Proteiinit