Francisco de Asís de Borbón (13. toukokuuta 1822 – 17. huhtikuuta 1902) oli Cadízin herttuan ja serkkunsa, Espanjan kuningattaren Isabella II:n puoliso.
Franciscon vanhemmat olivat infante Francisco de Paula (1794–1865) Kaarle IV:n ja Parman prinsessa Maria Luisan nuorin poika, Ferdinand VII:n veli sekä Molempain Sisiliain prinsessa Luisa Carlotta Maria Isabella (1804–1844), Molempain Sisilian kuninkaan Frans I:n tytär.
Francisco ja Isabella vihittiin, poliittisista syistä ja maltillisen puolueen painostamana, 10. lokakuuta 1846 Palacio Real de Madridin valtaistuinsalissa
Franciscon vanhemmat olivat läheistä sukua keskenään, aviomies oli vaimonsa setä ja aviovaimo miehensä sisarentytär. Isabellan ja Franciscon vanhemmat olivat myös serkkuja keskenään. Francisco oli luulosairas, harras uskovainen ja huhujen mukaan impotentti.
Avioliiton ensimmäiset kuukaudet, vuoden 1847 alkuun asti, olivat puolisoiden välisen harmonian leimaamia. Välirikko tapahtui, kun kuningatar Isabella II:n elämään ilmestyi kenraali Francisco Serrano, jonka kanssa hän oli suhteessa lokakuuhun 1847 asti. Tuona vuonna avioliitto heikkeni tahallisesti vuodettujen hovijuorujen, sekä poliittisten etujen ja Britannian suurlähettilään manöövereiden vuoksi. Kuningataräiti Marria Kristiinan yllyttämä Narváezin hallitus palautti järjestyksen palatsiin lokakuussa 1847, poisti kenraali Serranon Madridista ja pakotti monarkit näennäisesti rauhanomaiseen rinnakkaiseloon.
Kuningaspuoliso Francisco de Asís halusi hallita hovielämää kaikissa suhteissa, myös poliittisesti. Hän kiristi kuningatarta uhkaamalla hänen rakkaussuhteidensa paljastamisella ja avioliiton mitätöimisellä.
Vuoden 1868 vallankumousksen jälkeen Bourbonit pakenivat Ranskaan. Valtaistuimelta syrjäytettynä ja ilman välitöntä kruunun takaisinsaamisen mahdollisuutta pari erosi, vaikka he yrittivätkin viimeistä sovintoa vuonna 1873 pelastaakseen Bourbonien maineen mahdollisen restauraation edessä. Neuvoteltuaan Isabella II:n hänelle maksamasta eläkkeestä Francisco vetäytyi linnaan Épinay-sur-Meusessa, Seine-Saint-Denisissä, vanhan ystävänsä Joseph Renesesin luokse. Hän piti yllä kirjeenvaihtoa poikansa, prinssi Alfonsin, kanssa myös silloin kun tästä tuli kuningas Alfonso XII, sisällyttäen kirjeisiinsä isällisiä neuvoja ja hienovaraisesti poliittisia sävyjä.
Lähteet
Luokka:Espanjan kuninkaalliset Luokka:Vuonna 1822 syntyneet Luokka:Vuonna 1902 kuolleet