Surijan penkki tai ahdistuneen penkki tarkoittaa herätyskokouksessa penkkiä tai istuinta kirkon tai huoneen etuosassa, jonne ihmiset menivät vastatessaan alttarikutsuun. Penkki on varattu sureville tai katuville syntisille, jotka etsivät pelastusta, osallistuvat rukoukseen tai ilmaisevat julkisesti uudistuneen uskonsitoumuksensa. Herätyskokouksissa osallistujia kehotetaan lähestymään tätä penkkiä näkyvänä katumuksen ja muuttavan armon työn osoituksena. Vaikka käsite on mahdollisesti peräisin 1700-luvulta, se yleistyi vasta vuodesta 1800 alkaen.
Leirikokouksessa surijan penkki oli saarnalavan alapuolella oleva alue, jonne mentiin rukoilemaan ja suremaan syntistä tilaansa. Kirkoissa tai tabernaakkeleissa surijan penkki käsitti tavallisesti etuosan ensimmäiset rivit. Charles G. Finney suosi termiä ahdistuneen penkki, paikkaa, jossa sielunsa tilasta huolestuneet rukoilivat ja saivat kehotuksia muuttua. Kriitikot pitivät surijan penkkiä liian julkisena ja vain kiivaita luonteita puoleensavetävänä, tai välitöntä kääntymystä vihjaavana. Vaikka käsite hiipui 1900-luvulla, sen ilmentämä käytäntö: mahdollisten käännynnäisten pyytäminen tulemaan eteen; säilyi herätyskokousten peruspiirteenä.Travis, W. G.: Mourner's Bench Teoksessa
Lähteet
Luokka:Kirkko-oppi Luokka:Kristilliset käsitteet Luokka:Evankelioimisliike