Antoinette Lubaki (o.s. Mfimbi; 1895 Bukama, Ylä-Lomami – ?) oli kinshasankongolainen muraalitaiteilija ja taidemaalari.Skander Kacem, The Untold Story of Antoinette Lubaki: Congo’s Avant-Gardist Female Artist Kitokongo, viitattu 24.4.2026 Stefano Mudu, Antoinette Lubaki La Biennale di Venezia, viitattu 24.4.2026 Hän oli kyläpäällikön tytär ja oppi muraalien tekemisen äidiltään.
Belgialainen Georges Thiry oli Katangassa hallinnollisissa tehtävissä tutustuessaan Lubakin ja hänen miehensä Albert Lubakin maalaamiin muraaleihin Bukamassa vuonna 1926. Lubaki sai Thiryn välityksellä vesivärejä ja paperia, joilla hän jatkoi taiteellista työskentelyään. Taiteilijat joutuivat luopumaan teostensa omistusoikeuksista siirtomaaisäntien hyväksi eivätkä saaneet tietoa teostensa myynnistä Euroopassa. Gaston-Denys Périer mainosti Lubakin työtä Euroopassa. Hän järjesti afrikkalaisen taiteen näyttelyitä Brysselissä (1929), Genevessä (1930) ja Pariisissa (1931), mutta piti Lubakin vesivärimaalauksia enemmän etnografisina kuriositeetteina kuin taiteena. Lubakin työn saatua tunnustusta eurooppalaisissa gallerioissa siirtomaaviranomaiset levittivät väitteitä, joiden mukaan teokset olivat oikeasti eurooppalaisen huijarin tekemiä. Afrikkalaisten kulttuuriset saavutukset pyrittiin laajemminkin kiistämään. Périer myös viittasi Lubakin ja hänen miehensä teoksiin käyttämällä etunimien yhteistä alkukirjainta A, jolloin Lubakiin ei viitattu yksilöllisesti. Afrikkalaisten naisten tekemä taide oli vielä huonommassa asemassa kuin afrikkalaisten miesten, kuten Tshyela Ntendun tekemä taide.
Lubaki kuvasi teoksissaan päivittäistä elämää, kansanperinnettä ja maisemia. Niihin vaikuttivat kongolaiset tarinat, sanonnat ja unet. Lubaki kuvasi teoksissaan lubien perinteisen taiteen ainesten lisäksi siirtomaavallan mukana tulleita esineitä ja rakenteita, kuten autoja, rautateitä ja kivääreitä. Lubaki joutui kuitenkin työskentelemään siirtomaaisäntien ehdoilla. 1930-luvun alkupuolella Georges Thiry ja Gaston-Denys Périer kamppailivat “primitiivisen taiteen” markkinoiden hallinnasta, ja Lubakin tukeminen lopetettiin vain viisi vuotta kestäneen kansainvälisen taiteellisen uran jälkeen. Hänen myöhempiä vaiheitaan ei tunneta. 2000-luvulla kiinnostus Lubakia kohtaan on herännyt uudelleen, ja hänen teoksiaan on ollut Euroopassa esillä eri yhteyksissä, esimerkiksi vuoden 2022 Venetsian biennaalissa.
Lähteet
Luokka:Kinshasankongolaiset taidemaalarit Luokka:Vuonna 1895 syntyneet Luokka:Kuolinvuosi puuttuu