Yhdistynyt kuningaskunta julisti sodan Saksalle 3. syyskuuta 1939, ja julistusta pidetään toisen maailmansodan alkuna. Sodanjulistus oli seuraus Saksan 1. syyskuuta 1939 aloittamasta hyökkäyksestä Puolaan, sillä Yhdistynyt kuningaskunta oli antanut Puolalle aiemmin samana vuonna turvatakuut hyökkäyksen varalta. Ranska liittyi sodanjulistukseen kuusi tuntia myöhemmin. Sodanjulistus ei johtanut välittömiin sotatoimiin, vaan sitä seurasi valesotana tunnettu ajanjakso, joka jatkui kevääseen 1940 asti, jolloin Saksa käynnisti menestyksekkään hyökkäyksen Ranskaan.

Tausta Hitlerin ulkopolitiikka ja Saksan laajentuminen Natsi-Saksan johtaja Adolf Hitler aloitti 1930-luvulla ensimmäisen maailmansodan päättäneen Versailles’n rauhansopimuksen purkamisen sekä laajentumispolitiikan, johon kuuluivat muun muassa Reininmaan jälleenmiehitys vuonna 1936 ja Itävallan liittäminen Saksaan keväällä 1938. Lisäksi Saksa erosi Kansainliitosta syyskuussa 1933, ja maaliskuussa 1935 Hitler palautti yleisen asevelvollisuuden. Massiivinen jälleenvarustelu aiheutti ongelmia Saksan talouteen, ja valloitukset nähtiin yhä houkuttelevampina. Vuonna 1938 Hitler suunnitteli hyökkäystä Tšekkoslovakiaan, mutta sodan välttämiseksi Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri Neville Chamberlain alkoi neuvotella Hitlerin kanssa. Saksalle päätettiin antaa myönnytyksiä. Syyskuussa 1938 Yhdistyneen kuningaskunnan, Saksan, Ranskan ja Italian kesken solmittiin Münchenin sopimus, jossa Tšekkoslovakian saksankieliset sudeettialueet luovutettiin Saksalle. Hitler kuitenkin suunnitteli lopunkin Tšekkoslovakian valtaamista, muun muassa siksi, että maassa oli runsaasti luonnonvaroja.Kershaw 2010, s. 430–431

Vielä 1920-luvulla Hitler oli ihaillut brittiläistä imperiumia ja pitänyt Yhdistynyttä kuningaskuntaa potentiaalisena liittolaisena muun muassa siksi, ettei Saksa kilpailisi sen kanssa siirtomaista.Kershaw 2010, s. 175, 372, 502 Potentiaalisen liiton brittien kanssa hän oli maininnut myös kirjassaan Taisteluni. Vihollisuuksia Hitlerin mukaan aiheutti kuitenkin brittien tarve pitää kiinni Versailles’n rauhansopimuksesta ja ”saartopolitiikka” eli pyrkimys solmia liittoja Saksaa vastaan. Samalla Ranska pyrki liittoon Neuvostoliiton kanssa.

Aluevaatimukset Puolalle Syksyllä 1938 Saksa vaati Puolalta Danzigin palauttamista ja saksalaisen huoltotien ja rautatien rakentamisen sallimista Puolan käytävään. Vastineeksi Puolalle tarjottiin vapaasatamaa Danzigin alueelta, ja lisäksi Saksan ja Puolan vuonna 1934 solmittua hyökkäämättömyyssopimusta olisi pidennetty.Kershaw 2010, s. 465–469 Puolalle tarjottiin myös pääsyä kommunisminvastaiseen Antikomintern-sopimukseen. Puolan ulkoministeri Józef Beck kuitenkin tyrmäsi kaikki aluevaatimukset.Overy 2009, s. 8–10

Turvatakuut Maaliskuussa 1939 Saksa rikkoi Münchenin sopimuksen ja miehitti Tšekkoslovakian sekä Liettuaan kuuluneen Memelin mandaattihallintoalueen. Miehitys sai Ison-Britannian ja Ranskan hallitukset päättämään, ettei Saksalle tehtäisi enää myönnytyksiä. Yhdistynyt kuningaskunta antoi Puolalle turvatakuut 31. maaliskuuta 1939, ja Ranska julisti tukensa muutamaa päivää myöhemmin. Pääministeri Chamberlain kuvaili takuita ”vakuutukseksi ja rauhanrintamaksi aggressiota vastaan”. Turvatakuut oli yksipuolinen julistus, mutta huhtikuun 1939 alussa Puola ja Yhdistynyt kuningaskunta aloittivat neuvottelut kahdenkeskisen anglo-puolalaisen liiton solmimiseksi. Neuvottelut sen yksityiskohdista venyivät kuitenkin elokuuhun asti.

Kiristyvä tilanne elokuussa 1939 Kesän 1939 aikana Yhdistynyt kuningaskunta ja Ranska ilmoittivat toistuvasti tukevansa Puolaa mahdollisessa sotatilanteessa. Ulkopoliittinen tilanne kiristyi 23. elokuuta 1939, kun Saksa ja Neuvostoliitto solmivat Molotov–Ribbentrop-sopimuksena tunnetun hyökkäämättömyyssopimuksen. Hitler uskoi, että sopimus saisi länsivallat luopumaan turvatakuistaan Puolalle.Overy 2009, s. 11–14 Kahta päivää myöhemmin, 25. elokuuta, Yhdistynyt kuningaskunta ja Puola kuitenkin solmivat kahdenkeskisen avuntoantosopimuksen, jonka mukaan maat auttaisivat toisiaan, mikäli jompikumpi joutuisi hyökkäyksen kohteeksi. Myös Ranskan suurlähettiläs Robert Coulondre ilmoitti Hitlerille Ranskan tukevan Puolaa.Overy 2009, s. 36–37

Avuntoantosopimus säikäytti Hitlerin, sillä hän peruutti elokuun 26. päivälle määräämänsä hyökkäyksen Puolaan. Hän ilmoitti Britannian suurlähettiläs Nevile Hendersonille haluavansa liittoutua Brittiläisen imperiumin kanssa.Overy 2009, s. 33–34 Henderson kuitenkin vaati, että Saksan tuli vetää joukkonsa pois Tšekkoslovakiasta ja pidättäytyä hyökkäyksistä.Beevor 2012, s. 33 Kahta päivää myöhemmin, 28. elokuuta, Hitler määräsi uudeksi hyökkäyspäiväksi 1. syyskuuta.Overy 2009, s. 21–22

Tapahtumat 1.–3. syyskuuta Yhdistyneen kuningaskunnan liikekannallepano Saksan hyökättyä Puolaan 1. syyskuuta 1939 Britanniassa käynnistettiin pääministeri Chamberlainin määräyksestä liikekannallepano.Beevor 2012, s. 39 Myös Ranska käynnisti liikekannallepanon saman päivän aikana. Osittainen liikekannallepano oli järjestetty jo elokuun lopussa, mutta täyden liikekannallepanon Chamberlain pelkäsi vielä tuolloin olevan liian provosoiva.Overy 2009, s. 45

Pyrkimys viime hetken rauhanneuvotteluihin Syyskuun 1. päivänä sekä Yhdistyneen kuningaskunnan että Ranskan suurlähettiläät esittivät Saksalle vaatimuksen, että sen olisi vedettävä armeijansa Puolasta välittömästi. Uhkavaatimukseen ei kuitenkaan kirjattu mitään määräaikaa, ja Hitler oli varma, että länsivallat perääntyisivät. Yhdistynyt kuningaskunta ja Ranska käynnistivät sotilaalliset valmistelut mutta elättelivät edelleen toiveita rauhasta. Erityisesti Ranskan ulkoministeri Georges Bonnet halusi välttää sodan ja vaati Yhdistynyttä kuningaskuntaa lykkäämään sodanjulistusta. Ranska tarvitsi aikaa myös ilmapuolustusvalmisteluihin ja siviiliväestön evakuoimiseen.Overy 2009, s. 77–89Beevor 2012, s. 40–43

Rauhanneuvotteluihin pyrkivät myös Hitlerin liittolainen Benito Mussolini ja Italian ulkoministeri Galeazzo Ciano. Hitlerin vaatimukset kuitenkin kasvoivat: hän vaati Danzigin lisäksi Saksalle luovutettavaksi koko Puolan käytävää, ja lisäksi Neuvostoliiton tuli päästä mukaan Puolaa koskeviin neuvotteluihin. Kohtuuttomiksi koettujen vaatimusten on myöhemmin tulkittu olleen Hitlerin pyrkimys luoda länsivaltoihin epävarmuutta ja käyttää yhtenä sodan oikeutuksena sitä, ettei Puola enää lähettänyt Saksaan neuvottelijaa.Overy 2009, s. 56–65 Lopulta Hitler ilmoitti Mussolinille, etteivät neuvottelut rauhasta olleet enää mahdolliset, koska saksalaissotilaiden verta oli jo vuodatettu Puolassa.Overy 2009, s. 77–89

Sodanjulistus pienoiskuva|Sodanjulistuksesta innostuneita puolalaisia Varsovan kaduilla 3. syyskuuta: lipussa lukee ”Kauan eläköön Englanti!”. Syyskuun 2. ja 3. päivän välisenä yönä Chamberlainin hallitus päätti asettaa uhkavaatimukselleen määräajan: Saksan tulisi vetää joukkonsa Puolasta syyskuun 3. päivän kello 11 mennessä. Suurlähettiläs Nevile Henderson toimitti vaatimuksen Saksalle mutta ei saanut vastausta, ja siksi kello 11.15 pitämässään radiopuheessa pääministeri Chamberlain esitti Saksalle sodanjulistuksen. Sen päätteeksi soitettiin maan kansallislaulu God Save the King.

Ranska antoi oman sodanjulistuksensa kuusi tuntia myöhemmin. Saman päivän aikana sodanjulistuksen antoivat myös Kansainyhteisöön kuuluneet Australia ja Uusi-Seelanti sekä viikon sisällä Britannian valvoma Intian hallitus, Etelä-Afrikka ja Kanada. Britanniassa varauduttiin välittömästi Saksan ilmapommituksiin: siviiliväestöä alettiin evakuoida, ja kaupunkien valoja sammutettiin.

Valesota Sodanjulistuspäivänä 3. syyskuuta saksalainen sukellusvene U-30 upotti brittiläisen valtamerialuksen Anthenian, jonka mukana kuoli 112 ihmistä. Sota maiden välillä ei kuitenkaan vuoden 1939 aikana johtanut merkittäviin sotatoimiin, ja ajanjaksoa syksystä 1939 kevääseen 1940 onkin kutsuttu valesodaksi.

Neuvostoliiton hyökkäys Puolaan 17. syyskuuta 1939 myös Neuvostoliitto hyökkäsi Puolaan, mutta Yhdistynyt kuningaskunta ja Ranska eivät julistaneet sotaa Neuvostoliitolle. Yhdistynyt kuningaskunta julkaisi 17. syyskuuta tiedotteen, jossa se ilmoitti Neuvostoliiton hyökkäyksestä mutta ei maininnut mahdollisuudesta julistaa sotaa maata vastaan. Brittihallitus ilmoitti olevansa vakuuttunut siitä, että Puolan itsenäisyys palautettaisiin sodan jälkeen. Kun Saksa vuonna 1941 hyökkäsi Neuvostoliittoon, Neuvostoliitosta tuli osa liittoutuneita.

Katso myös Toisen maailmansodan aikaisten sodanjulistusten aikajana

Lähteet

Viitteet

sodanjulistus Saksalle Luokka:Saksan sotahistoria 1939–1945 Luokka:Vuoden 1939 sotahistoria Luokka:Toisen maailmansodan politiikka Luokka:Sodanjulistukset