Fatou Diome (s. 1968) on senegalilaissyntyinen kirjailija. Hän on asunut Ranskassa vuodesta 1994 ja sai Ranskan kansalaisuuden vuonna 2002. Diomen esikoisteos, novellikokoelma La Préférence nationale, ilmestyi vuonna 2001. Diome kirjoittaa paljon afrikkalaisen ja eurooppalaisen kulttuurin kohtaamisesta omiin kokemuksiinsa perustuen. Hänen mukaansa afrikkalaisten tulisi oppia näkemään omat vahvuutensa ja lakata ajattelemasta itseään ennen kaikkea kolonialismin uhreina.
Diome varttui isovanhempiensa luona. Heidän mielestään tyttöjen tehtävä oli mennä naimisiin ja saada lapsia, mutta Diome kävi salaa koulussa. Opettaja onnistui suostuttelemaan isovanhemmat antamaan hänelle luvan jatkaa opintojaan. Teini-ikäisenä hän tutustui ranskankieliseen kirjallisuuteen, ja hän päätyi opiskelemaan Dakariin. Diome rakastui vuonna 1990 ranskalaiseen mieheen, jonka kanssa hän muutti Strasbourgiin. Pari kuitenkin erosi pian, sillä miehen perhe ei katsonut Diomen korkeakouluopintoja hyvällä. Hän väitteli vuonna 1994 tohtoriksi aiheenaan Ousmane Sembène. Diome sai osa-aikaisen viran Strasbourgin yliopistossa, mutta joutui samalla työskentelemään kotiapulaisena elättääkseen itsensä.
Diomen läpimurtoteos oli vuonna 2003 ilmestynyt esikoisromaani Le ventre de l’Atlantique. Se kertoo senegalilaisista nuorukaisista, jotka muuttavat Eurooppaan haaveenaan jalkapallotähden ura. Seuraava romaani Kétala (2006) kuvaa nuoren naisen perinnönjakoa ja hänen elämäänsä jälkeenjääneiden esineiden kautta. Romaanissa Inassouvies nos vies (2008) päähenkilö on iäkäs nainen, joka joutuu vastoin tahtoaan vanhainkotiin. Celles qui attendent (2010) kertoo naisista, jotka jäävät Senegaliin miestensä lähtiessä Eurooppaan. Impossible de grandir (2013) on kertomus nuoresta naisesta, joka yrittää ymmärtää kulttuuritaustaansa. Kriitikot pitivät sitä liian samanlaisena Diomen aiempien kirjojen kanssa, ja hän julkaisi seuraavan romaaninsa vasta 2019. Les Veilleurs de Sangomar oli askel omaelämäkerrallisesta kerrontatavasta maagisen realismin suuntaan. Vuonna 2021 ilmestyi novellikokoelma De quoi aimer vivre. Siinä rakkaustarinat johtavat joko onneen tai onnettomuuteen.
Diome on kirjoittanut myös yhteiskunnallisesti kantaaottavia esseitä. Vuonna 2017 julkaisemassaan kokoelmassa Marianne porte plainte hän arvosteli taantumuksellisia voimia, jotka hänen mukaansa olivat romuttamassa maan demokraattista ja tasavaltalaista perintöä, sekä äärioikeiston antisemitismiiä. Hän jatkoi samoilla aiheilla vuoden 2022 esseekokoelmassaan Marianne face aux faussaires.
Diomen teoksia on käännetty useille kielille.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Senegalilaiset kirjailijat Luokka:Ranskalaiset kirjailijat Luokka:Vuonna 1968 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt