pienoiskuva|Jefimija Krivošejeva (valokuvaaja tuntematon) Jefimija Petrovna Krivošejeva (Ефи́мия Петро́вна Кривоше́ева), o.s. Adamova (13. kesäkuuta 1867 Tarasovka, Petrovskin piiri, Saratovin kuvernementti, Venäjä – 24. kesäkuuta 1936 Saransk, Venäjän neuvostotasavalta) oli neuvostoliittolainen, ersämordvalainen kansanlaulaja, sadunkertoja ja kansanperinteen taitaja.
Jefimija Krivošejeva ja hänen miehensä Pjotr olivat köyhiä ja lukutaidottomia mutta ahkeria talonpoikia, joita arvostettiin kylässään. Pjotr Krivošejev oli taitava seppä, Jefimija oli sadunkertoja, ja hänet tunnettiin nuoruudessaan hyvänä laulajana, vanhemmiten erityisen taitavana itkuvirsien esittäjänä.
Jefimijan lahjakkuuden ”löysi” hänen poikansa, runoilija Ilja Petrovitš Krivošejev (Ilka Moritsja), joka vuodesta 1922 lähtien alkoi tallentaa äitinsä tarinoita. Laajempaa kuuluisuutta sai vuonna 1936 Pravda-lehdessä julkaistu ”Lajšema Kirovdo” (’Itkuvirsi Kirovista’). Kaikkiaan Jefimija Krivošejevalta on merkitty muistiin yli viisikymmentä kertomusta. Ne on julkaistu kokoelmissa Avań vajgel''' (’Äidin ääni’, 1950) ja Tiń kunsolodo, t'iriń t'akam moń'' (’Kuunnelkaapas, lapseni’, 1968).
Jefimija Krivošejeva kuoli Saranskissa vuonna 1936, 69 vuoden iässä. Hänen poikansa entiseen asuintaloon Saranskin Mokšanskaja-kadulla, missä Jefimija vietti viimeiset vuotensa, kiinnitettiin vuonna 2017 hänen syntymänsä 150-vuotisjuhlan kunniaksi muistolaatta.
Lähteet
Luokka:Vuonna 1867 syntyneet Luokka:Vuonna 1936 kuolleet Luokka:Ersänkieliset kirjailijat Luokka:Mordvalaiset henkilöt