Lastensuojelun laitoshoito tarkoittaa Suomessa sijaishuollon muotoa, jossa lapsi on huostaanotettu, kiireellisesti sijoitettu tai lastensuojelulain 83 § väliaikaisen määräyksen nojalla sijoitetun lapsen kasvatuksen ja hoidon järjestämistä kodin ulkopuolella.

Laitoshuoltoa järjestetään, jos sijaishuoltoa ei voida järjestää lapseen edun mukaisesti riittävien tukitoimien avulla esimerkiksi perhehoidossa tai jossain muualla.

Laitoshoidon muodot Lastensuojelun laitoshoitoa tarjoavat lastenkodit, koulukodit ja muut näihin liittyvät lastensuojelun laitokset. Myös vastaanottokodit ja nuorisokodit tarjoavat lastensuojelun laitoshoitoa. Laitoshuoltoa suomessa ylläpitävät hyvinvointialueet, valtio sekä yksityiset toimijat.

Laitoshoidossa lapsen hoidossa, kasvuolojen järjestämisessä ja kasvatuksessa on noudatettava mitä lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 1 § nojalla on säädetty. Lapsen kasvatus ja hoito on järjestettävä ja lasta myös kohdeltava niin ,että hänen yksityisyyttään kunnioitetaan.

Lainsäädäntö Suomessa lastensuojelun laitoshoitoa säätelee lastensuojelulaki. Laitoshuollon tarkoituksena on turvata lapselle turvallinen kasvuympäristö, hoito, koulunkäynti ja kuntoutus. Laitoshoidossa voidaan myös käyttää rajoitustoimenpiteitä lain määrittämissä tilanteissa.

Historia Suomessa Lastensuojelun laitoshoidon historia liittyy koulukotien ja lastenkotien kehitykseen osana sosiaalihuoltoa ja hyvinvointivaltion rakentumista. Koulu- ja lastenkodit toimivat kasvatus- ja kurinpitolaitoksina lapsille ja nuorille 1900-luvulla, lasten ja nuorten katsottiin olevan pahatapaisia ja tarvitsevan erityistä valvontaa. Lastensuojelulaitoksiin kohdistui kritiikkiä joka oli osa suurempaa sosiaalisen kontrollin kritiikin aaltoa 1960-luvulla. Lastensuojelulaitoksiin kohdistui kritiikkiä sosiologi Kettil Bruunilta sekä Pirkko Sireniltä, jotka kritisoivat sijoituspäätöksiä tekeviä sosiaalilautakuntia jotka tekivät päätöksiä jäsenten henkilökohtaisten moraalikäsitysten pohjalta. Bruun piti koulukotien kasvatuksellisia toimintoja kyseenalaisina ja laitoksia vankiloiden kaltaisina paikkoina.

1980-luvulta lähtien lastensuojelussa alettiin enemmän korostaa lasten oikeuksia, yksilöllisempää työotetta ja avohuoltoa. 2000-luvulla tutkimuksissa ovat nousseet enemmän esiin lasten kokemukset, traumainformoitu työote sekä osallisuus.

Rajoitustoimenpiteet sijaishuollossa

Rajoitustoimenpiteet sijaishuollossa tarkoittavat lastensuojelulain mukaisia toimenpiteitä, joilla voidaan rajata lapsen perusoikeuksia tilanteissa, joissa muut keinot eivät ole riittäviä. Rajoitustoimenpiteitä voidaan käyttää sijaishuollossa lapsen tai muiden turvallisuuden takaamiseksi ja niitä on käytettävä vain silloin, kun se on välttämätöntä. Rajoitustoimenpiteitä määrittää lastensuojelulaki, jossa säädetään niiden edellytyksistä, sisällöstä sekä käytön rajoista. Rajoitustoimenpiteet eivät saa olla lasta loukkaavia, haitallisia, toimia rangaistuskeinona tai vaarantaa lapsen terveyttä, vaan toimenpiteiden tulee olla oikeasuhtaisia, perusteltuja ja lain nojalla tehtyjä. Toimenpiteiden käyttö tulee lopettaa heti, kun perusteet lakkaavat. (61§) Lastensuojelulain mukaisten rajoitustoimenpiteiden käyttäminen tarkoittaa lapsen perustuslaissa ja ihmisoikeussopimuksissa turvattujen perus- ja ihmisoikeuksien rajoittamista, joissa puututaan muun muassa lapsen henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen, yksityiselämän ja perhe-elämän suojaan, sananvapauteen, omaisuuden suojaan sekä lapsen sivistyksellisiin oikeuksiin. Perusoikeuksien rajoittaminen tulee perustua aina lakiin. Lapseen kohdistuva rajoitustoimenpide on aina suoritettava mahdollisimman turvallisesti, lapsen ihmisarvoa kunnioittaen ja hänen perustarpeistaan huolehtien. (Räty 2023 s. 687-688)

Lainsäädäntö ja palvelujärjestelmään liittyvä tausta

Rajoitustoimenpiteiden käyttö on pääasiassa sidottu laitosmuotoiseen sijaishuoltoon, jossa niiden toteuttamisesta vastaavat lastensuojelulaitokset lain määrittelemissä rajoissa. Jokaisesta rajoitustoimenpiteestä on tehtävä kirjallinen päätös, joka dokumentoidaan asianmukaisesti. Lapsella ja hänen huoltajillaan on oikeus saada tieto päätöksestä sekä hakea siihen muutosta hallinto-oikeudelta. Oikeusturvamenettelyt perustuvat hallintolakiin sekä lastensuojelulakiin .

Rajoitustoimenpiteiden käyttöä valvovat sijoittava hyvinvointialue sekä aluehallintovirastot ja Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira. Lisäksi ylimpinä laillisuusvalvojina toimivat eduskunnan oikeusasiamies ja valtioneuvoston oikeuskansleri, jotka valvovat perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista sijaishuollossa , , , .

Lastensuojelulain mukaisia rajoitustoimenpiteitä ovat muun muassa: yhteydenpidon rajoittaminen (62§), henkilötarkastus (66§), aineiden tai esineiden haltuunotto (65§), kiinnipitäminen (68§), liikkumisvapauden rajoittaminen (69§), luvatta lastensuojelulaitoksesta poistuneen lapsen palauttaminen (69§a), lähetysten luovuttamatta jättäminen sekä tilojen- ja omaisuuden tarkastus (67§), sekä eristäminen (70§). Rajoitustoimenpiteitä voidaan käyttää vain silloin, kun on syytä epäillä, että lapsella on hallussaan jotain, mikä on tämän kasvulle ja kehitykselle haitallista, toimenpiteen tekemättä jättäminen vaarantaa lapsen itsensä tai muiden turvallisuuden tai muut kasvatukselliset keinot eivät ole riittäviä. .

Päätöksenteko ja kirjaaminen Lastensuojelulaitoksen on kirjattava asianmukaisesti käyttämänsä rajoitustoimenpiteet, jotta rajoitustoimenpiteiden seuranta ja valvonta tulee turvattua. Kirjaamisvelvollisuudella korostetaan ja varmistetaan lapsen oikeusturvan toteutumista. Kirjaamisen tulee sisältää muun muassa riittävän yksityiskohtainen kuvaus rajoitustoimenpiteestä, rajoituksen toteutustavasta ja minkälaisia muita rajoituksia on mahdollisesti käytetty samaan aikaan sekä toimenpiteen peruste ja kesto. Kirjaamisen tulee sisältää kuvaus siitä, kuka rajoitustoimenpiteestä päätti, kuka sen toteutti käytännössä ja siinä läsnäolleiden nimet. Lisäksi tulee kuvata rajoitustoimenpiteen mahdollinen vaikutus hoito- ja kasvatussuunnitelmaan. Kirjauksessa tulee kuvata myös, miten lasta on kuultu ennen rajoituksesta päättämistä tai sen toteuttamista sekä lapsen mielipide asiasta. Jos lapsi joudutaan eristämään, niin eristämistä koskeviin asiakirjoihin tulee kirjata eristämiseen johtanut tilanne, eristämisen toteuttamistapa sekä miten on jatkuvasti arvioitu eristämisen jatkamisen perusteita. Lisäksi asiakirjoihin tulee kirjata eristämisen lopettamiseen johtaneet perusteet. (Räty 2023 s.855-856.)

Kirjaamisten sisältö tulee lähettää kuukausittain lapsen asioista vastaavalle sosiaalityöntekijälle. Jos rajoitustoimenpiteiden käyttämisen johdosta ilmenee tarvetta asiakassuunnitelman tarkistamiseen, tulee siitä ilmoittaa välittömästi vastaavalle sosiaalityöntekijälle. Kun rajoitustoimenpiteitä joudutaan käyttämän usein, niin se saattaa kertoa lapsen ongelmista ja mahdollisesti siitä, että lapsen sen hetkinen sijoituspaikka ei vastaa lapsen tarpeita. (Räty 2023 s.855-856.)

Historia

Vuonna 2006 toteutetuissa lainmuutoksissa säädettiin laitoshuollon rajoittamistoimenpiteistä. Lastensuojelulakiin kirjattiin vuonna 2006 ihmissuhteiden ylläpitämisestä ja sen rajoituksista, aineiden ja esineiden haltuunotosta laitoksissa, henkilöntarkastuksesta ja –katsastuksesta, omaisuuden ja lähetysten tarkastamisesta, kiinni pitämisestä, liikkumisvapauden rajoittamisesta ja eristämisestä. Jo toisen maailmansodan jälkeen oli vahvistunut käsitys, että sijoitetun lapsen perheyhteys oli tärkeää säilyttää, mutta vasta 2006 lastensuojelulakiin kirjattiin sijaishuollossa olevan lapsen lähtökohtaisesta oikeudesta ihmissuhteisiin ja yhteydenpitoon. (Harrikari 2019 s.324-325)

Lähteet

https://thl.fi/ohjeita-ammattilaisille/rajoitustoimenpiteet-erityishuollossa Viitattu 13.5.2026 https://oikeusasiamies.fi/-/voimankaytto-ja-rajoitustoimenpiteet-1 Viitattu 13.5.2026 https://lvv.fi/sosiaali-ja-terveydenhuolto/itsemaaraamisoikeuden-rajoittaminen Viitattu 13.5.2026

Kirjallisuus

Harrikari, T., 2019. Lastensuojelun historia. Tutkielma oikeussääntelystä, kulttuurisista kerrostumista ja hallinnan murroksesta. Kustannusosakeyhtiö vastapaino. (ss. 324–325)

Räty Tapio. 2023. Lastensuojelulaki. Käytäntö ja soveltaminen. 5., uudistettu painos. Edita Publishing Oy. (ss. 855–856)

Luokka:Lastensuojelu Suomessa