Bernard Georges Le Calloc’h (2. marraskuuta 1925 Le Havre – 13. lokakuuta 2022 Pariisi) oli ranskalainen fennougristi.
Le Calloc’h suoritti tutkinnot unkarin (1950), suomen (1952), venäjän (1954) ja serbokroaatin (1956) kielistä Institut national des langues et civilisations orientalesista. Hän toimi maantieteen ja historian opettajana Gödöllőn ranskankielisessä lukiossa Unkarissa, ennen kuin hänet nimitettiin Ranskan lähetystösihteeriksi Budapestiin. Hän toimi ulkopoliittisena neuvonantajana vuosina 1953–1995. Eläkeläisenä hän toimitti ja julkaisi tutkimuksia ja teoksia suomalaisugrilaisista ranskaksi, unkariksi, viroksi ja venäjäksi.
Tutkijana Le Calloc’h tutki erityisesti unkarilaista kulttuuria. Hän oli kansainvälisesti tärkeimpiä, tibetologian perustaja, Sándor Kőrösi Csoman tutkijoita. Hän sai Csoma de Kőrösin instituutin kunniatohtorin arvon ja Unkarin valtiolta Pro Cultura Hungarica -palkinnon vuonna 1992. Hänen csángója ja székelyjä käsittelevät tutkimuksensa ansaitsivat vuonna 2007 Société de Géographien palkinnon. Unkarin hallitus myönsi hänelle kultaisen ansioristin 2009. Seuraavana vuonna Székelyjen kansallisneuvosto puolestaan palkitsi hänet Áron Gábor -palkinnolla, ensimmäisenä yhteisön ulkopuolisena, teoksesta Les Sabbataires de Transylvanie.
Le Calloc’h julkaisi vuonna 2014 ensimmäisenä ranskalaisena ranskankielisen teoksen Unkarin historiasta, edellinen oli sveitsiläisen André Sayousin vuodelta 1876. Hän kirjoitti myös teoksen Suomen historiasta.
Teokset
Lähteet
Luokka:Ranskalaiset kielitieteilijät Luokka:Fennougristit Luokka:Ranskalaiset tietokirjailijat Luokka:Vuonna 1925 syntyneet Luokka:Vuonna 2022 kuolleet