Irén Sebestyén, kansainvälisissä julkaisuissa usein Irene Sebestyén-Németh, unk. Németh Gyuláné Sebestyén Irén tai N. Sebestyén Irén (27. toukokuuta 1890 Nagyenyed, Itävalta-Unkari [nyk. Aiud, Romania] – 4. elokuuta 1978 Szeged) oli unkarilainen kielitieteilijä, uralilaisen kielihistorian ja samojedikielten tutkija sekä suomalaisen kirjallisuuden unkarintaja.
Elämä Irén Sebestyén syntyi Nagyenyedissä, nykyisen Romanian Aiudissa opettajan tyttärenä. Kiinnostuttuaan jo koulutyttönä suomen kielestä hän aloitti suomalais-ugrilaisen kielitieteen opinnot Budapestin yliopistossa vuonna 1911 ja valmistui 1916. Valmistuttuaan hän avioitui tunnetun turkologin Gyula Némethin kanssa. Avioliitosta syntyi yksi lapsi, joka kuoli vain puolitoistavuotiaana.
Työskenneltyään jonkin aikaa tyttökoulun opettajana sekä kirjastonhoitajana Irén Sebestyén joutui vuonna 1932 ns. B-listalle eli niiden henkisen työn tekijöiden joukkoon, jotka Horthyn hallinto laajojen säästötoimien vuoksi erotti. Hän jatkoi kuitenkin yhteydenpitoaan Suomeen ja suomalais-ugrilaisten kielten tutkimusta, pääsi vuodesta 1940 lähtien taas opettamaan yliopistossa ja sai vuonna 1944 Budapestin yliopiston dosentin arvon. Ns. suuren eli akatemiatohtorin arvon hän sai vuonna 1956, ja samana vuonna hänet nimitettiin yliopiston professoriksi.
Irén Sebestyén kuoli Szegedissä 1978 lyhyen sairauden jälkeen.
Tieteellinen tuotanto Kielitieteellisen toimintansa Irén Sebestyén aloitti vuonna 1916 ilmestyneellä tutkimuksella suomen attribuuttirakenteiden kehityksestä. Näihin kysymyksiin hän palasi sodanjälkeisissä tutkimuksissaan saamen ja samojedikielten lauseopin historiasta. Hän tutki myös omistusrakenteiden ja uralilaisen genetiivin historiaa, alisteisten sivulauseiden kehitystä sekä samojedikielten verbintaivutuksen historiaa. Toinen keskeinen tutkimusalue oli etymologia ja etenkin sanaston suhde esihistoriaan. Useammissa tutkimuksissaan Sebestyén pohti uralilaisten kielten alkukodin sijaintia eläinten ja kasvien nimitysten valossa.
Suomalaisen kulttuurin välittäjänä Irén Sebestyén on kertonut kiinnostuneensa Suomesta jo koululaisena, kun ensi kerran tutustui Kalevalaan. Vuodesta 1912 lähtien, 1930-luvulle saakka hän teki useita matkoja Suomeen ja opetteli suomen kielen. Hän kirjoitti lukuisia Suomea esitteleviä artikkeleja, piti esitelmiä Suomesta ja opetti suomea Budapestin yliopistossa. Hän käänsi unkariksi suomalaista kirjallisuutta: Johannes Linnankosken, Arvid Järnefeltin, F. E. Sillanpään, Urho Karhumäen, Mika Waltarin ja Yrjö Kokon romaaneja sekä muun muassa Juhani Ahon novelleja. Vuonna 1932 ilmestyi hänen suomalaisille tarkoitettu unkarin oppikirjansa Unkarin kielen opas omin päin opiskeleville.
Irén Sebestyén kutsuttiin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran, Suomalais-Ugrilaisen Seuran ja Kalevalaseuran jäseneksi, ja tunnustukseksi työstään suomalaisen kulttuurin hyväksi hän sai vuonna 1967 Suomen Leijonan ritarikunnan komentajaristin.
Lähteet
Luokka:Vuonna 1890 syntyneet Luokka:Vuonna 1978 kuolleet Luokka:Fennougristit Luokka:Unkarilaiset kielitieteilijät