Itävaltalainen helluntaiherätys on pieni, mutta historiallisesti merkittävä ilmiö. Hellluntailaisuus saapui Itävaltaan 1920-luvun alussa ruotsalaisten lähetystyöntekijöiden myötä. Pohjoismaista poiketen itävaltalaisella helluntailaisuudella ei ole ollut laajaa kansanherätysluonnetta, vaan se on kasvanut alusta alkaen joko kansainvälisen lähetystyön ja maahanmuuttajayhteisöjen kautta.Simpson 2011, s. 61–82
Karismaattiset ja uushelluntailaiset muodot, kuten kansainväliset International Christian Fellowship -seurakunnat, edustavat uudempaa, kaupungistunutta kerrostumaa, joka tavoittaa nuoria kaupunkilaisia eri tavoin kuin perinteiset helluntailiikkeet.
Helluntailaiset edustavat pientä vähemmistöä Itävallassa, mutta liike on kasvanut nopeasti viimeisten vuosikymmenien aikana. Freie Christengemeinden on raprotoinut sillä olevan 27 seurakuntaa, 3 930 jäsentä sekä kaksi raamattukoulua.
Historia Varhaisvaiheet (1920–1938) Ensimmäiset helluntaiseurakunnat Itävallassa syntyivät 1920-luvun alussa Wienissä. Vuonan 1923 ruotsalaiset lähetystyöntekijä Lewi Pethruksen Tukholman Filadelfiasta perustivat Wieniin ensimmäisen seurakunnan.
1930-luvun alussa myös Erwin Lorenz toimi Wienissä, ja kun viimeiset ruotsalaiset lähetit pakotettiin lähtemään maasta 1936, pääkaupungissa toimi kaksi vapaata kristillistä seurakuntaa (), Filadelfia ja Salem — joskin Filadelfian omaisuus myytiin tässä vaiheessa. Salzburgin seudulla seurakuntia perusti vuodesta 1928 lähtien Josef Enzinger, kotoisin Fuschl am Seestä, Sveitsin helluntailähetyksen saarnaajien avustamana. Nämäkin seurakunnat kokivat häirintää ja sulkemisia 1936, mikä ajoi ne salaisiin kotikokouksiin tai metsässä myrskylyhdyin valaistuihin tilaisuuksiin, kunnes ne 1938 liittyivät baptisteihin ja saivat jälleen toimia vapaammin.
Kaksi vuotta myöhemmin, kun Itävalta liitettiin natsi-Saksaan, saksalainen Karl Fix ja hänen Volksmission-yhteisönsä mahdollistivat helluntailiikkeen säilymisen maassa kansallissosialismin aikana.
Sodanjälkeinen jälleenrakennus Itävallan helluntailiike järjestäytyi uudelleen 14. joulukuuta 1946 Sattledtissä pidetyssä kokouksessa, jossa 26 pastoria sopi viidestä seurakuntapiiristä kansallisen vanhimmistoneuvoston alaisuudessa, Yhdysvaltain Assemblies of Godin sateenvarjon alla. Sodanjälkeiset vuodet toivat kasvua erityisesti pakolaisleirien asukkaiden keskuudessa, ja jäsenmäärä nousi 1 800:aan vuoteen 1948 mennessä. Voimakas siirtolaisuusaalto, erityisesti Kanadaan, vähensi jäsenmäärän kuitenkin pian vain muutamaan sataan. Monet uskovaiset saksalaiset pakolaiset entisestä Jugoslaviasta saapuivat sodan runtelemaan Itävaltaan, ja yhdessä jäljelle jääneiden itävaltalaisten uskovien kanssa seurakuntien rakentaminen käynnistyi uudelleen Wienissä, Burgenlandissa, Salzburgin seudulla ja muualla.
1970-luvulla skandinaavisten, brittiläisten, hollantilaisten ja yhdysvaltalaisten lähettien tuella seurakuntien ja jäsenten määrä kasvoi tasaisesti. Itävallan Freie Christengemeinden vietti juhlavuottaan 1996, jolloin jäseniä oli 1 470. Vuosina 2005–2006 liikkeeseen liittyi 25 uutta seurakuntaa, ja vuonna 2008 seurakuntia oli jo 66, jäseniä noin 4 000 ja osallistujia noin 5 600.
Järjestörakenne
Romanialaiset helluntaiseurakunnat Itävallassa toimii merkittävä Gemeinde Gottesiin liittyvä romanialaisten helluntaiseurakuntien verkosto. Saksan European Bible Seminaryn opiskelija Moses Gaode yhdessä saksalaisten johtajien kanssa loi yhteyksiä Ceaușescun hallintoa paenneisiin romanialaisiin pakolaisleireillä. Ensimmäinen seurakunta avattiin Wienissä, jossa on nykyisin noin 700 jäsentä; yhteensä Itävallassa toimii yli 20 romanialaista seurakuntaa noin 5 000 osallistujan voimin.
Yhteinen kattojärjestö Freikirchen in Österreich (FCGÖ) -kattojärjestöön kuuluva helluntailiike sai uskonnollisen yhdistyksen oikeushenkilöllisyyden 1998, mutta täysi valtiollinen tunnustus edellytti laissa määriteltyä, vähintään kahden promillen väestöosuutta — noin 16 000 jäsentä — johon yksikään yksittäinen vapaakirkollinen liitto ei yltänyt.
Ratkaisu löytyi yhteistyöstä: tammikuussa 2013 viisi vapaakirkkoa — helluntailaiset (Freie Christengemeinde), baptistit, evankelikaaliset seurakunnat, Elaia-seurakunnat ja mennoniitat — hakivat yhdessä valtion tunnustusta, jota sekä katolinen että evankelinen kirkko tukivat. Elokuussa 2013 Freikirchen in Österreich tunnustettiin virallisesti kirkoksi, mikä mahdollisti muun muassa yhteisen vapaakirkollisen uskonnonopetuksen kouluissa.
Katso myös Kristinusko Itävallassa Helluntaiherätys
Lähteet
Viitteet
Luokka:Kristinusko Itävallassa Itävalta