Arkhidamokselle (, ) on Isokrateen kirjoittama kirje, joka on osoitettu Arkhidamos III:lle. Kirjeen numero Isokrateen kirjeiden joukossa on 9.
Historia
Tämä Isokrateen kirje on osoitettu Arkhidamos III:lle, joka seurasi isäänsä Agesilaosta yhtenä Spartan kuninkaista vuonna 361 eaa. ja kuoli vuonna 338 eaa. Puheessaan Arkhidamos, joka on vuodelta 366 eaa., Isokrates panee tämän saman Arkhidamoksen esittämään Spartalle sankarillisia neuvoja; nyt hän kehottaa häntä ryhtymään Kreikan johtajaksi Persiaa vastaan.
Kirjeen kohdassa 4 viitataan ”taisteluun kaupungissa”, siis Epameinondaan yritykseen yllättää Sparta vuonna 362 eaa. Kohdasta 16 käy ilmi, että Isokrates oli kirjeen kirjoittamisaikaan kahdeksankymmentävuotias. Jos tämä on tarkoitettu täsmälliseksi iäksi eikä hän ollut vanhempi, kirje ajoittuu vuoteen 356 eaa.
Kirjeen tarkoituksena oli joko ainoastaan toimia johdatuksena sen mukana lähetetylle puheelle, tai sitten kirje on itsessään katkelmallinen. Richard C. Jebbin mukaan jälkimmäinen oletus vaikuttaa todennäköisemmältä.
Sisältö
Isokrates aloittaa sanomalla jättävänsä muille helpon tehtävän ylistää Arkhidamosta, tämän isää ja koko sukua. Aiheita ylistykseen olisi runsaasti valmiina: polveutuminen Herakleesta ja Zeuksesta, Peloponnesoksen doorilaisten siirtokuntien urheus, Spartan saavutukset herakleidien aikana ja muuttumattoman spartalaisen kasvatuksen opettamat hyveet, Arkhidamoksen isän viisaus ja hänen toimintansa onnettomuuksien keskellä sekä lopuksi se Spartassa käyty taistelu, jossa Arkhidamos pelasti valtion. Isokrateen tarkoituksena ei kuitenkaan ole puhua näistä menneistä uroteoista, vaan ryhtyä vaativampaan tehtävään: yllyttää Arkhidamosta uudenlaisiin hankkeisiin, jotka eivät hyödyttäisi vain Spartaa vaan koko Kreikkaa (kohdat 1–7).
Isokrates kuvaa Kreikan tilaa todeten, että on hämmästyttävää, ettei yksikään vaikutusvaltainen valtiomies tai puhuja ole vielä säälinyt Hellaan nykyistä kurjaa tilaa. Kaikkialla on sotia, puolueriitoja, joukkomurhia ja lukemattomia kärsimyksiä. Kaikkein onnettomimmassa asemassa ovat Vähän-Aasian rannikon kreikkalaiset, jotka sopimuksella on luovutettu paitsi barbaareille myös niille oman rodun edustajille, jotka ovat barbaareja kaikessa muussa paitsi kielessä. Nämä muodostavat kenen tahansa satunnaisen johtajan alaisina armeijoita, jotka ovat suurempia ja parempia kuin vakiintuneiden yhteisöjen joukot. Ne aiheuttavat Persialle vain vähäistä vahinkoa, mutta tuovat hävityksen niihin kreikkalaisiin kaupunkeihin, joihin saapuvat: ne tappavat, karkottavat ja ryöstävät; lapsia häpäistään, ja naisia, joita kukaan muu kuin heidän sukulaisensa eivät ole nähneet edes verhottuina, riisutaan alasti kaikkien silmien edessä (8–10).
Isokrates toteaa, että nämä pitkään jatkuneet onnettomuudet eivät ole herättäneet suuttumusta yhdessäkään johtavassa kreikkalaisessa kaupungissa eivätkä kenenkään merkittävän miehen mielessä – lukuun ottamatta Arkhidamoksen isää Agesilaosta. Agesilaos oli yksin elinikäisessä pyrkimyksessään vapauttaa kreikkalaiset ja kääntää heidän aseensa barbaareja vastaan. Hän epäonnistui vain siksi, että yritti yhdistää sodan Persiaa vastaan omien ystäviensä palauttamiseen heidän kotikaupunkeihinsa, mikä synnytti puolueriitoja eikä jättänyt ihmisille aikaa sotaa varten. Hänen elämänsä opetus on Isokrateen mukaan se, että kreikkalaisten on ensin sovittava keskenään, ennen kuin heidät voidaan johtaa suurkuningasta vastaan (11–14).
Isokrates ennakoi, että jotkut, joiden niin sanotulla ”filosofialla” on vain vähäpätöisiä päämääriä, saattavat pitää häntä mielettömänä, kun hän kuvittelee koko Kreikan voivan tulla parempaan tai huonompaan tilaan hänen sanojensa ansiosta. Silti hän, vaikka on kahdeksankymppinen, uskaltaa uskoa, ettei kukaan olisi yhtä sopiva antamaan tällaisia neuvoja kuin hän itse ja että ne saattavat kenties kantaa hedelmää. Hän uskoo, että jos muut kreikkalaiset joutuisivat valitsemaan, kuka parhaiten osaisi ajaa hyödyllisiksi tunnustettuja hankkeita ja kuka parhaiten toteuttaisi ne, valinta voisi kohdistua vain Arkhidamokseen ja häneen itseensä. Isokrateen osuus on pienempi: mielipiteensä sanominen ei ole vaikeaa. Arkhidamoksen taas tulisi syntyperänsä, asemansa Spartassa ja maineensa Kreikassa velvoittamana nousta uuden tehtävänsä tasalle. Hänen tulee jättää kaikki muu ja keskittää mielensä vain kahteen asiaan: kreikkalaisten vapauttamiseen heidän kurjista sisäisistä riidoistaan ja barbaarien röyhkeyden murskaamiseen. Isokrates lupaa seuraavaksi selittää, että nämä tavoitteet ovat toteutettavissa ja että ne ovat hyödyllisiä Arkhidamokselle, Spartalle ja koko Kreikalle, mutta kirjeen loppuosa puuttuu (15–19).
Lähteet
Kirjallisuutta
Isocrates: To Archidamus. Teoksessa
Aiheesta muualla
Ισοκράτης: Ἀρχιδάμῳ. Wikiaineisto. Isocrates: Ad Archidamum. Perseus. Isocrates: Ad Archidamum. Perseus.
Luokka:Isokrateen kirjeet