Aristofaneen varoista, pidemmin Aristofaneen varoista, valtiota vastaan (, ), on Lysiaan kirjoittama oikeuspuhe, joka käsittelee erään Aristofaneen jälkeensä jättämään omaisuuteen liittynyttä kysymystä. Puheen numero Lysiaan puheiden joukossa on 19.
Historia Oikeustapaus
Erään Aristofaneen isä Nikofemos oli Kononin ystävä ja tämän toveri merisotaretkillä vuosina 394–390 eaa. Kun Konon vieraili Persian hovissa vuonna 394 eaa., hän jätti Nikofemoksen ja Hieronymoksen Persian laivaston yhteisiksi komentajiksi; ja kun hän valtasi Kytheran vuonna 393 eaa., Nikofemos nimitettiin harmostiksi.Ksenofon: Hellenika 4.8.8. Kun Konon ja Nikofemos pitivät kotiaan Kyproksella,Lysias: Aristofaneen varoista 36. heidän poikansa Timotheos ja Aristofanes asuivat Ateenassa; jälkimmäinen eli köyhänä, kunnes Knidoksen taistelu vuonna 394 eaa. ja sitä seuranneet sotaretket toivat jonkin verran varallisuutta hänen isälleen ja hänelle itselleen.Lysias: Aristofaneen varoista 28.
Aristofanes toimi valtion palveluksessa kahdessa tärkeässä yhteydessä. Hän matkusti lähettiläänä Sisiliaan (vuosi on epävarma) vieden Kyproksen kuninkaan Euagoraan ehdotuksia Dionysiokselle, ja onnistui taivuttamaan tämän luopumaan lupaamastaan avusta Spartalle.Lysias: Aristofaneen varoista 19–20. Lisäksi hän purjehti vuonna 389 eaa. ateenalaisen sotajoukon mukana Euagoraan avuksi.Lysias: Aristofaneen varoista 21–23. Tältä retkeltä hän ei koskaan palannut. Hänet ja hänen isänsä Nikofemos surmattiin äkisti Kyproksella ilman oikeudenkäyntiä;Lysias: Aristofaneen varoista 7. syynä oli todennäköisesti epäily petoksesta tai kavalluksesta, samantapaisesta kuin se, joka herätti vuonna 390 eaa. myrskyisän paheksunnan Thrasybulosta ja hänen tovereitaan vastaan.
Aristofaneen kuoleman jälkeen eräs Aiskhines ehdotti hänen omaisuutensa takavarikoimista. Ehdotusta vastustettiin — kuten Poliokhoksen esitystä Eukrateen omaisuuden osalta — laittomana, ja Lysias kirjoitti sitä vastaan puheen. Se kuitenkin pantiin täytäntöön, ja vieläpä niin ankarasti, ettei edes Aristofaneen jättämiä velkoja maksettu eikä hänen leskensä myötäjäisiä palautettu hänen suvulleen.Lysias: Aristofaneen varoista 32. Takavarikossa löydetyn omaisuuden määrä ei kuitenkaan vastannut yleistä käsitystä Nikofemoksen rikkaudesta,Lysias: Aristofaneen varoista 11, 53. ja siksi arveltiin, että jotakin oli pidätetty; epäily kohdistui Aristofaneen appeen. Häntä vastaan annettiin sen vuoksi haaste valtiolle kuuluvien varojen takaisin saamiseksi.Lysias: Aristofaneen varoista 11. Ennen oikeudenkäynnin alkamista hän kuoli yli seitsemänkymmenen vuoden iässä,Lysias: Aristofaneen varoista 60. ja hänen ainoa poikansa, kolmikymppinen mies,Lysias: Aristofaneen varoista 55. jäi puolustamaan asiaa. Tuomioistuimen puheenjohtajina oli syndikoksia.
Ajoitus
Puheen ajoitus ilmenee kohdasta 50, jossa sanotaan, että Diotimosta oli äskettäin () syytetty siitä, että hänellä oli neljäkymmentä talenttia tilittämättöminä hallussaan; mutta palattuaan Ateenaan hän oli kumonnut syytteen. Diotimos oli hoitanut komentotehtävää Hellespontoksella vuosina 388 ja 387 eaa.; näin puhe ajoittuu todennäköisesti vuoteen 387 eaa.
Sisältö
Puhuja lähestyy alussa puolustusta arastellen, ikään kuin tiedostaen, että vastassa on voimakas ennakkoluulo. Hän kuvaa tehtävänsä vakavuutta: hänen isänsä hyvä maine, hänen oma maineensa ja koko hänen omaisuutensa ovat vaakalaudalla. Hän tuo esiin syyttäjiensä levottoman pahansuopuuden ja muistuttaa oikeutta siitä, kuinka kokemuksesta tiedetään, miten vähän tällaisiin syytöksiin on luottamista. Nikofemoksen ja Aristofaneen julma kohtalo; — lankonsa lasten kurjuus ja ne vainot, joille hänen oma perheensä on joutunut tämän taakan lisäksi; — sekä lopuksi liikkeellä olevat harhakäsitykset Nikofemoksen rikkaudesta, harhakäsitykset, jotka ovat erityisen vaarallisia valtionkassan nykyisessä köyhtyneessä tilassa: kaikki nämä esitetään vaatimuksina tuomioistuimen myötätuntoiselle huomiolle (kohdat 1–11).
Puheen seuraava osa on omistettu osoittamaan, ettei Aristofanes ollut alun perin rikas mies ja että hän oli aina tuhlaavainen. Puhujan isä ei valinnut häntä vävykseen hänen varallisuutensa vuoksi; päinvastoin, hänen viimeinen tekonsa ennen purjehdusta Kyprokselle oli tulla heidän taloonsa lainaamaan seitsemän minaa, ja voitiin todistaa, että pian tämän jälkeen hän kärsi jopa hyvin vähäisen käteissumman puutteesta. Tämän jälkeen seuraa muodollinen luettelo vainajan jättämästä omaisuudesta (12–27).
Mutta miksi, voidaan kysyä, tämä omaisuus oli niin vähäinen? Aristofaneella tuskin oli minkäänlaista omaisuutta ennen neljää viimeistä elinvuottaan; ja näiden neljän vuoden aikana hän toimi kahdesti koregina sekä osti talon ja maata. Vastaaja oli ryhtynyt varotoimiin sen varmistamiseksi, että jokainen Aristofaneen taloon jäänyt esine siirtyisi asianmukaisesti valtiolle; jopa vartio oli asetettu estämään ovien repiminen irti, kuten joskus tapahtui takavarikoiduissa taloissa. Hän on valmis vannomaan kaikkein juhlallisimman valan syndikosten edessä, ettei hänen hallussaan ole mitään; vieläpä että hänen sisartensa myötäjäiset ja seitsemän minan velka ovat yhä maksamatta. Jos oletettaisiin, että Kononin pojan Timotheoksen omaisuus takavarikoitaisiin ja siitä saataisiin vain neljä talenttia, katsottaisiinko, että hänen sukulaisensa ansaitsevat tuhon? Ja kuitenkin Timotheoksen isä oli ainakin kymmenen kertaa rikkaampi kuin Aristofaneen isä (28–41). On lukuisia tapauksia, joissa kansan arvio jonkun miehen varallisuudesta on hänen kuolemansa jälkeen tai jo hänen elinaikanaan tehdyn tutkinnan perusteella osoittautunut valtavasti liioitelluksi. Äskettäinen Diotimoksen tapaus (50) ja suuren Alkibiadeen tapaus (52) kuuluvat näihin (42–54).
Hänen itsensä ja hänen isänsä hyvä maine olisi muistettava. Jos heidän omaisuutensa nyt takavarikoitaisiin, valtio ei saisi kahta talenttia enempää. Tällä hetkellä hän toimii trierarkkina; hänen isänsä käytti omaisuutensa valtion hyväksi ja sen kunnian vuoksi; hän piti hyviä hevosia, palkkasi urheilijoita ja voitti voittoja Isthmoksessa ja Nemeassa (63). Kaikilla näillä perusteilla vastaaja vaatii tuomioistuimen suojaa pahantahtoista hyökkäystä vastaan (55–64).
Arviointia
Puhe antaa pelottavan kuvan niistä vaaroista, joille ajan ateenalainen altistui, jos hänen tai jonkun hänen perheenjäsenensä epäiltiin rikastuneen ulkomaisessa palveluksessa. Kaupunki oli köyhä; se oli täynnä ilmiantajia, valmiina nostamaan minkä tahansa syytöksen saadakseen mahdollisuuden osuuteen saaliista; ja epämääräisellä syytöksellä petoksesta tai kavalluksesta ulkomailla oli helppo lietsoa kansankokouksen tuntoja. Mikään ei osoita, miksi Aristofanes tai hänen isänsä surmattiin ilman oikeudenkäyntiä. Tämän puolustuksen ehkä kaikkein silmiinpistävin piirre on sen vastustaman kansanmielipiteen voima.
Puhetta on pidetty erittäin taitavana. Richard C. Jebb arvioi, että puhe on kaiken kaikkiaan yksi Lysiaan mestariteoksista, jossa kaikki hänen hienotunteisuutensa keinot on otettu käyttöön aiheen vaativuuden arvoisesti. Hänen mukaansa on huomionarvoista, kuinka epävarmalla sävyllä puhuja aloittaa, kuinka huolellisesti hän asettaa asiansa alkuun kaiken, mikä voi herättää sääliä, ja kuinka hän välttää suoraa Aristofaneen ylistämistä tai edes puolustamista. Vähitellen hän vihjaa, että Aristofanes oli kunnollinen mies — köyhä, mutta antelias ja isänmaallinen. Puhe on melkein puolivälissä ennen kuin se tarttuu suoraan varsinaiseen kysymykseen (28) ja väittää, ettei Aristofanes tosiasiassa voinut jättää enempää omaisuutta kuin mitä ilmeni. Aristofaneen vaatimattomuus on Jebbin mielestä ehkä hieman liioiteltua; mutta hänen isänsä, vanhan koulukunnan hiljaisen kansalaisen, ja Aristofaneen itsensä, uuden ajan seikkailunhaluisen isänmaanystävän, kuvaus on taidokas.
Lähteet
Kirjallisuutta
Lysias: On the Property of Aristophanes. Teoksessa
Aiheesta muualla
Λυσίας: Υπέρ των Αριστοφάνους χρημάτων. Wikiaineisto. Lysias: On the Property of Aristophanes. Perseus. Lysias: On the Property of Aristophanes. Perseus. Lysias: On the Property of Aristophanes. ToposText.
Luokka:Lysiaan puheet