Kakkurin korsu (myös Kullaan korsu) oli Kullaalla Joutsijärven maastossa sijainnut jatkosodan aikaisten metsäkaartilaisten piilopaikka. Korsussa asui vuosina 1941-1944 useita sodastakieltäytyjiä sekä Neuvostoliitosta saapuneita desantteja. Piilopaikan paljastuttua tammikuussa 1944 korsulla käytiin tulitaistelu, jossa sai surmansa yksi metsäkaartilainen.
Jatkosodan aikana Porin ympäristössä oli suhteellisesti eniten metsäkaartilaisia koko Suomessa. Metsäkaartilaisten liike säilykin parhaiten ja pisimmälle juuri Porin seudulla. Kakkurin korsu oli heidän tärkein piileskelypaikkansa. Korsu sijaitsi noin 1,5 kilometriä Joutsijärven pohjoispuolella pienemmän Kakkuri-nimisen järven lähistöllä. Nykyään paikalla on Joutsijärven retkeilyreitistöön kuuluva autiotupa ja vuonna 1992 paljastettu muistolaatta.
Historia Rakentaminen
Jatkosodan vastarintaa tutkineen Jukka Rislakin mukaan yksi korsun rakentajista oli Kauvatsalta kotoisin ollut porilainen Niilo Ala-Häyhtiö (1901–1984), joka pakeni syksyllä 1941 veljensä Mikon kanssa Kyttälän asemalla, kun heitä oltiin kuljettamassa turvasäilöön. Kotiseutuneuvos Timo Korkeaojan (1935-2024) mukaan taas rakentaminen aloitettiin jo välirauhan aikana keväällä 1941, kun joukko talvisodan käyneitä miehiä päätti uuden sodan uhatessa piiloutua metsään. Hirret vietiin paikalle talvella rekikelien aikana ja korsu valmistui heinäkuussa jatkosodan jo sytyttyä. Kivikkoisen maaston keskelle jääneeseen painanteeseen maahan kaivettu korsu oli kooltaan 6x12 metriä. Tulisijalla varustettu korsu koostui kolmesta hirsikerrasta ja naamioitiin sammalilla. Korsussa oli myös varaulokäyntinä toiminut 20 metrin pituinen kivirakenteinen pakotunneli. Lähin asumus oli kolmen kilometrin päässä sijainnut ystävällismielinen Kulhan talo, jota käytettiin myös kohtauspaikkana. Joutoaikoinaan korsun asukkaat keräsivät marjoja sekä valmistivat muun muassa luutia ja pärekoreja, joita vaihdettiin siviilien kanssa elintarvikkeisiin. Lisäksi he kalastivat ja kaatoivat hirviä.
Korsussa piileskeli sodan aikana yhteensä ainakin 12 miestä. Pitkäaikaisin asukas oli kolmas Ala-Häyhtiön veljes Svante (1903–1987), joka majaili paikalla lähes kolmen vuoden ajan. Korsulla majailivat muun muassa Neuvostoliitosta lähetetyt porilaiset desantit Pauli Aalto ja Vilho Laine.Rentola 1994, s. 369–370. Aalto asui korsulla pariin otteeseen ja teki tiedusteluretkiä Natsi-Saksan tukikohtana toimineelle Porin lentokentälle. He kertoivat myös lähettäneensä Neuvostoliittoon pyynnön aseiden pudottamisesta korsun lähistölle, mutta niitä ei koskaan saapunut.
Piilopaikka paljastuu
Valpo saatua viimein vihiä piilopaikasta se onnistui selvittämään sijainnin talvella 1944, kun metsäkaartilaiset olivat ruoanhakumatkallaan jättäneet huolimattomasti jälkiä. Paikalla majaili tuolloin 12-13 henkeä. Joukossa olivat muun muassa Svante Ala-Höyhtiö, porilainen Olavi Laiho (1919-1941) sekä Porin lentokentällä saksalaisten sotavankina ollut puna-armeijan upseeri. Ukrainalainen upseeri oli siviiliammatiltaan opettaja, jolle hänen työmaallaan olleet naiset olivat kertoneet tien korsulle. Isojoelta kotoisin ollut Laiho oli ennen metsäkaartiin siirtymistään ollut vankilassa ja kurikomppaniassa. Viimeisen kerran kotona käydessään Laiho oli kertonut olevansa varma, että saa surmansa "fasistien" luodeista. Desantit Aalto ja Laine olivat jo poistuneet korsulta.
Tiedot korsun tapahtumista vaihtelevat. Toisen tiedon mukaan sotilaspoliisit pidättivät 13. tammikuuta Joutsijärven rannasta kaksi miestä ja pakottivat heidät näyttämään tien korsulle, jossa syntyi tulitaistelu. Laukaustenvaihdon aikana sotilaspoliiseihin kuulunut kersantti haavoittui ja vartiomies Laiho kuoli. Korsussa olleet pakenivat pakotunnelin kautta, mutta pidätettiin järvellä. Jukka Rislakin mukaan tulitaistelu käytiin vasta 27. tammikuuta, jolloin vartiomiehenä toimineen Laihon lisäksi myös yksi piirittäjistä olisi ilmeisesti kuollut. Muut korsussa olijat pääsivät pakoon ja majoittuivat kolme päivää lumisessa metsässä rämmittyään erään helsinkiläisen juomarin kesämökin saunaan. Myöhemmin he löysivät piilopaikan erään pienviljelijän luota, jossa he majailivat vappuun saakka. Heidän peräänsä metsiä haravoimaan lähetettiin jopa 800 suojeluskuntalaisen joukko. Tamperelaisessa vastarintaryhmässä vaikuttaneen Sakari Selinin mukaan taas korsua ympäröi hälytysjärjestelmä, jonka ansiosta lumpukuihin sonnustautuneet metsäkaartilaiset tiesivät odottaa tunkeutujia. Tulitaistelun jälkeen poliisit ja suojeluskuntalaiset joutuivat perääntymään ja kymmenen metsäkaartilaista pääsi pakoon. Metsäkaartilaisista väitöskirjaa tekevän Riku Kauhasen mukaan Kakkurista paettuaan osa metsäkaartilaisista piileskeli parinkymmen kilometrin päässä Kokemäen Korkeaojalla kalliosolassa sijainneessa korsussa.
Parin päivän kuluttua valtauksesta viranomaiset polttivat korsun. Tapahtumien jälkeen levisi huhuja, että paikalla olisi ollut myös myöhemmin kansanedustajana toiminut Matti Järvenpää, joka olisi saanut surmansa tulitaistelussa. Todellisuudessa Järvenpää piileskeli koko ajan Tyrvään Kotajärvenmaassa noin 30 kilometrin päässä Kakkurista. Tulitaistelussa surmansa saanut Olavi Laiho on haudattu Porin Käppärän hautausmaalla sijaitsevaan SKP:n jäsenten joukkohautaan. Kansaneläkelaitoksen arkistoihin hänen kuolinpäiväkseen on merkitty 26. tammikuuta ja kuolinpaikaksi Ulvila.
Autiotupa ja muistolaatta Vuonna 1988 Kansan Sivistystyön Liiton Satakunnan piirijärjestö ryhtyi suunnittelemaan korsun kunnostamista. Hanke aiheutti myös parranpärinää lehtien yleisönosastoilla. Vuonna 1992 paljastettiin muistolaatta ja rakennettiin palaneen korsun paikalle hirsinen kehikko. Porin seudun työttömät ry puolestaan rakensi kehikon päälle uuden korsun vuosina 1996-1997. Se on noin puoli metriä korkeampi kuin alkuperäinen. Korsun jäljennös toimii nykyään autiotupana ja sen vieressä on myös laavu.
Muuta Väinö Pääkkösen romaani Usva hälvenee (1977) pohjautuu Kakkurin korsun tapahtumiin. Korsun tapahtumista kerrotaan Yleisradion esittämässä dokumenttielokuvassa Metsäkaartilaiset (2012).
Katso myös Kärsimysten maja
Lähteet
Luokka:Kullaa Luokka:Jatkosota Luokka:Kommunismi Suomessa