pienoiskuva|József Szinnyei (Ferenc Mártonin piirros vuodelta 1923) József Károly Vince Szinnyei nuorempi (alun perin Ferber; 26. toukokuuta 1857 Pozsony – 14. huhtikuuta 1943 Budapest) oli unkarilainen kielitieteilijä, unkarin kielen historian ja suomalais-ugrilaisten kielten tutkija.
Elämä ja ura József Szinnyei syntyi samannimisen bibliografin ja kirjallisuushistorioitsijan poikana ja oli itsekin uraansa aloitellessaan kiinnostunut kirjallisuus- ja kulttuurihistoriasta. Vuosina 1875–1878 hän opiskeli Budapestin yliopistossa József Budenzin johdolla, joka muun muassa ohjasi hänen suomen kielen opintojaan. Valmistuttuaan Szinnyei lähti Budenzin tuella saamansa stipendin turvin vuonna 1879 opintomatkalle Suomeen, ja tätä matkaa on pidetty virstanpylväänä unkarilais-suomalaisten kulttuurisuhteiden historiassa.
Hyvän suomen kielen taitonsa ansiosta nuori Szinnyei verkostoitui tehokkaasti suomalaisiin kulttuuripiireihin. Yhdessä Unkarin-tuntijan, kääntäjän ja kulttuurivaikuttajan Antti Jalavan kanssa hän kirjoitti suomalaisille tarkoitetun unkarin kielen oppikirjan, jonka Jalava otti käyttöön jo 1880 aloittaessaan unkarin kielen opetuksen Helsingin yliopistossa. Helsingin Suomalaista teatteria varten Szinnyei suomensi Ede Szigligetin kansannäytelmän A cigány (’Mustalainen’, esitettiin Suomessa nimellä Mustalaiset) ja opetti suomalaisia näyttelijöitä tanssimaan csárdásta. Teatterista hän löysi puolisokseen näyttelijä Hilma Rosendahlin.
Szinnyei kirjoitti useita artikkeleita ja kirjasia, joissa sekä unkariksi että suomeksi kerrottiin yleistajuisesti suomalais-ugrilaisesta kielisukulaisuudesta, ja julkaisi Unkarissa sekä laajan Suomen ja Suomen-matkojensa kuvauksen Az ezer tó országa (’Tuhannen järven maa’, 1882) että lukuisia pienempiä Suomea esitteleviä kirjoituksia. Vuonna 1884 ilmestyi hänen unkarilaisille suomen harrastajille tarkoitettu laaja suomalais-unkarilainen sanakirjansa.
Suomesta palattuaan Szinnyei sai ensin 1881 työpaikan Unkarin kansallismuseosta, vuonna 1883 suomen kielen ja kirjallisuuden dosentuurin Budapestin yliopistosta. Vuodesta 1886 lähtien hän opetti Kolozsvárin yliopistossa Transilvaniassa ensin unkarilaista kielitiedettä ja kirjallisuutta, vuodesta 1891 lähtien myös vertailevaa suomalais-ugrilaista kielentutkimusta. Vuonna 1893 hänet nimitettiin Budapestin yliopistoon fennougristiikan (tuonaikaisella nimikkeellä: ural-altailaisen vertailevan kielitieteen) professoriksi, jossa virassa hän työskenteli vuoteen 1928 saaakka. Vuosina 1923–24 hän toimi yliopiston rehtorina.
Szinnyei julkaisi unkarilaisia opiskelijoita varten uudistetun version Budenzin suomen kieliopista sekä suomalaisen kirjallisuuden lukemiston, josta vuoteen 1922 mennessä ilmestyi kuusi painosta. Suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen opetusta varten Szinnyei laati tärkeän yleisesityksen suomalais-ugrilaisista kielistä ja niiden historiallis-vertailevasta tutkimuksesta otsikolla Magyar Nyelvhasonlítás (’Unkarin kielivertailu’). Tästä kirjasta ilmestyi vuosina 1896–1927 kaikkiaan seitsemän painosta. Kansainväliselle lukijakunnalle tarkoitettu saksankielinen Finnisch-ugrische Sprachwissenschaft (’Suomalais-ugrilainen kielitiede’, 1910) otettiin innolla vastaan tärkeänä käsikirjana, jota käytettiin useiden maiden yliopisto-opetuksessa.
Toinen tieteellinen painopiste oli unkarin kielen historian tutkimus. Szinnyeiltä ilmestyi useita tutkimuksia sekä varhaisimpien unkarinkielisten tekstien kielestä että unkarilaisten ja unkarin kielen varhaishistoriasta. Teoksella A magyar nyelv eredete (’Unkarin kielen alkuperä’, 1883) hän otti terävästi kantaa suomalais-ugrilaisen kielisukulaisuuden puolesta ja turkologi Ármin Vámbérya vastaan, joka halusi nähdä unkarilaiset turkkilaiskansojen sukulaisina. Unkarin kielen historian tutkijana Szinnyei keskittyi erityisesti morfologiaan. Artturi Kanniston mukaan ”tuskin on unkarin kielessä ainoatakaan suffiksia, jota hän ei olisi erikoistutkimuksissaan käsitellyt”.
Szinnyei tutki ja kuvasi myös oman aikansa unkarin kieltä. Unkarin tiedeakatemian toimeksiannosta hän kokosi ja julkaisi vuosina 1893–1902 ilmestyneen unkarin murresanakirjan (Magyar Tájszótár). Jo vuonna 1884 häneltä oli ilmestynyt oppikouluille tarkoitettu kaksiosainen unkarin kielioppi, josta ilmestyi uusintapainoksia vuoteen 1933 saakka. Suomalaisille tarkoitettujen unkarin oppikirjojen lisäksi Szinnyei kirjoitti saksankielisen unkarin kieliopin (Ungarische Sprachlehre, 1912).
Unkarin tiedeakatemia valitsi Szinnyein vuonna 1884 kirjeenvaihtaja- ja vuonna 1896 varsinaiseksi jäsenekseen. Vuodesta 1898 lähtien hän johti akatemian Kielitieteellistä valiokuntaa, joka oli Unkarin kielenhuollon johtava asiantuntijaelin, ja otti kantaa myös esimerkiksi unkarin oikeinkirjoituksen normittamisen kysymyksiin. Unkarin vanhinta, yhä ilmestyvää kielitieteellistä aikakauskirjaa Nyelvtudományi Közlemények Szinnyei toimitti vuosina 1896–1930. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Suomalais-Ugrilainen Seura ja Kalevalaseura kutsuivat Szinnyein kunniajäsenekseen.
Lähteet
Luokka:Vuonna 1857 syntyneet Luokka:Vuonna 1943 kuolleet Luokka:Unkarilaiset kielitieteilijät Luokka:Unkarilaiset professorit Luokka:Fennougristit