Felice Rahel Schragenheim (9. maaliskuuta 1922 - 31. joulukuuta 1944 ?/1945 ?) oli saksalainen, juutalaistaustainen kansallissosialismin vastaustaja. Hän on tullut tunnetuksi myös lyhyeksi jääneestä rakkaudestaan Lilly Wustiin. Elämänvaiheita Felice Schragenheim syntyi Albert ja Erna Schragenheimien perheeseen. Vanhemmat olivat ammatiltaan hammaslääkäreitä. Felice kävi Bismarck-lyseota, kunnes osa juutalaisvainoja hänet pakotettiin lopettamaan koulunsa vuonna 1938. Tuolloin hänen molemmat vanhempansa olivat jo kuolleet ja sisarensa muuttanut Isoon Britanniaan. Äiti oli kuollut liikenneonnettomuudessa vuonna 1930 ja isä oli saanut sydänkohtauksen vuonna 1935. Hänen ainoa perheensä olivat hänen isovanhempansa.
Felice haaveili muutosta Yhdysvaltoihin, mutta asiasta ei valinneissa olosuhteissa tullut mitään. Juutalaisille määrättiin pakkotyötä ja Felice sijoitettiin työskentelemään pullotehtaaseen. Elokuussa 1942, Felicen viimeinen läheinen, isoäiti, siirrettiin keskitysleirille. Pian Felice sai itsekin siirtomääräyksen, mutta tottelemisen sijaan hän päätti ryhtyä piileskelemään.
Kaikkien muistelijoiden mukaan Felice oli riskinottaja. Hän sai hankittua itselleen väärennetyt henkilöllisyyspaperit ja sai töitä kansallissosialistisesta sanomalehdestä. Felice sai näin toteutettua haaveensa toimittajan ammatista. Tämän lisäksi hän otti osaa maanalaiseen vastarintatoimintaan.
Vastarintaliikkeessä Schragenheim hankki aseita pimeiltä markkinoilta, hankki rahaa ja elintarvikekortteja piileskelijöille ja salakuljetti juutalaisia lapsia ulkomaille. Toiminta oli erittäin vaarallista. Marraskuun 27. päivänä vuonna 1942 Schragenheim tapasi kahvilassa Lilly Wustin. Samaan aikaan Alois Brunner käynnisti SS:n operaation, jonka tarkoituksena oli löytään Berliinin viimeisetkin piileskelevät juutalaiset.
Lilly Wust oli Schragenheimia kahdeksan vuotta vanhemoi ja neljän lapsen äiti. Hänen miehensä oli komennettu armeijan palvelukseen. Wustin tiedetään jollain tasolla kannattaneen kansallissosialismia, mutta miten syvällisesti hän kannatti aatetta, ei ole tiedossa. Aluksi Schragenheimia viehätti ajatus, että häneen, juutalaisnaiseen on ihastunut kansallissosialismia kannattava saksalaisnainen. Lisäksi Wustilla oli suuri asunto, jossa vastarintasolu voisi kokoontua.
Pian vastarintasolu alkoikin kokoontua Wustin asunnossa. Wustin mies tuli armeijasta lomille ja oli iloinen, että hänen vaimollaan oli paljon nuoria naisia ystävättärinä. Hänellä ei ollut aavistustakaan mitä oli tapahtumassa. Pian Schragenheimin tunteet Wustiin alkoivat syventyä ja hän lähetteli Wustille kukkia, kirjeitä ja runoja. Todellista identiteettiään hän ei vieläkään paljastanut.
Tilanne Saksassa ja Berliinissä heikkeni vuonna 1943. Saksa oli hävinnyt Stalingradin taistelun ja propagandaministeri Göbbels julisti totaalisen sodan. Lisäksi hän lupasi helmikuussa 1943 Hitler, että Berliinissä ei ole ainuttakaan juutalaista tämän huhtikuisen syntymäpäivän aikana. Etsinnät tehostuivat jälleen ja Schragenheim lähti vuoristoon piileskelemään. Hän kävi kuitenkin jatkuvaa kirjeevaihtoa Wustin kanssa.
Kun Schragenheim sai tietää, että Wust on joutunut hampaasta lähteneestä tulehduksesta sairaalaan, kiiruhti Schragenheim tämän luo sairaalaan. Siellä naiset suutelivat ensimmäisen kerran.
Koska oli Lillyn mies oli rintamapalveluksessa oli hänellä neljän lapsen äitinä oikeus kotiapulaiseen. Felice muutti Lillyn luo asumaan virallisena kotiapulaisena. Naiset tekivät jopa salaisen avioliiton, joka vahvistettiin huulipunalla. Elämä ei ollut kuitenkaan helppoa, sillä Berliiniin kohdistyi yhä useammin ilmahyökkäyksiä. Pariskunnalle tuli riitoja, sillä Felice oli välillä muutaman päivän mitään ilmoittamatta poissa vastarintatoiminnan vuoksi.
Felicen poissaoloihin tuskastunut Lilly suuttui ja uhkasi heittää tämän asunnostaa ulos. Felice paljasti nyt että on juutalainen ja mukana vastarintaliikkeessä. Lillyn muistelmien mukaan Felicen oikean identiteetin paljastuminen vain syvensi heidän rakkauttaan. Lilly mietti uudelleen suhteensa kansallissosialismiin ja halusi pitää Felicen turvassa. Hän myös otti avioeron miehestään, joka tosin kuoli eron jälkeen melko pian itärintamalla. Lillyn lapset puolestaan pitivät kovasti täti Felicesestä. Felice halusi taas pitää Lillyn tietämättömänä omasta toiminnastaan sillä tiesi sen olevan turvallisuusriskin Lillylle.
Vuonna 1944 Gestapo kiristi otetettaan Berliinistä. Felicen vastarintaryhmä päätti hajaantua ja paeta kaupungista. Felice päätti jäädä Lillyn luo. Elokuussa vuonna 1944 pariskunta oli uimassa Berliinin ulkopuolella, mutta kotona heitä odotti Gestapo. Naiset pidätettiin. Lilly päästettiin kuulustelujen jälkeen vapaaksi. Felice joutui siirtoleirille. Lilly kävi häntä siellä tervehtimässä.
Siirtoleiriltä Felice kuljetettiin Theresienstadtin keskitysleiriin. Lilly yritti vierailla siellä, mutta lupaa ei myönnetty. Theresienstadtista Felice siirrettiin Auschwitziin. Auscwitzista hänet siirrettiin Gross-Rosenin keskitysleirille. Puna-armeija eteni kohti Berliiniä ja tammikuussa vuonna 1945 Gross-Rosen tyhjennettiin. Vangit pakotettiin kuolemanmarssille kohti Bergen-Belsenin keskitysleiriä. Felice on kuollut tällä marssilla, mutta kukaan ei tiedä ajankohtaa. Sukulaisilla on tietoa, että Felice olisi kuollut maaliskuussa vuonna 1945, mutta sodan jälkeen oikeus merkitsi kuolinajaksi 31. joulukuuta 1944. Sodan jälkeistä muistelua Felicen ja Lillyn välistä kirjeenvaihtoa ja pariskunnan valokuvia on Berliinin juutalaisessa museossa.
Vuonna 1994 kirjailija Erika Fischer saapui haastattelemaan Lilly Wustia. Haastattelujen pohjalta hän kirjoitti suuresti fiktiivisen kirjan "Aimée und Jaguar". Kirjan nimi tuli naisten toisilleen antamista lempinimistä. Kirjasta tehtiin myös elokuva. Lähteet
Aiheesta muualla http://observer.com/2000/08/an-85yearold-nazi-bride-remembers-her-jewish-lover/ https://letterboxd.com/film/aimee-jaguar/
Luokka: Natsivaltaa vastustaneet saksalaiset Luokka: Holokaustissa kuolleet Luokka: Vuonna 1922 syntyneet Luokka:1940-luvulla kuolleet