Goparaju Ramachandra Rao (, tunnettu nimellä Gora, ; 15. marraskuuta Chhatrapur, Odisha – 26. heinäkuuta 1975 Vijayawada, Andhra Pradesh) oli intialainen yhteiskunnallisten uudistusten ajaja ja ateistinen aktivisti. Hän perusti vuonna 1940 Intian Ateistikeskuksen (Atheist Centre) yhdessä Saraswathi Goran kanssa.
Ateistikeskus edistää rationaalista ja sekulaaria ajattelua sekä ateismia myönteisenä elämäntapana. Ateistikeskus järjestää sosiaalista toimintaa, kuten koulutusta, sosiaalityötä ja terveydenhuoltoa. Gora piti ateismia ennen kaikkea yhteisöllisenä käytäntönä. Uskonnottomuus tuli hänen mukaansa ilmaista toiminnassa, joka edistää tasa-arvoa, vapautta ja yhteisöllistä hyvinvointia.
Gora katsoi, että ateismi on elämäntapa, jossa ihminen siirtyy pois jumalakeskeisestä maailmasta ihmiskeskeiseen maailmaan, jossa hän ottaa vastuun omista teoistaan. Gora korosti, että sana ateismi on muodoltaan kieltävä, mutta sisällöltään myönteinen. Esimerkiksi sana ”peloton” ei viittaa pelkäämiseen vaan rohkeuteen. Ateismi tarkoittaa alistumisen vastakohtaa. Epätasa-arvo on Goran mukaan riippuvaista orjallisesta mielestä, jolloin ateismi tarkoittaa yhdenvertaisuutta.
Elämä ja toiminta
Gora syntyi brahmaanisukuun. Hän suoritti maisterin tutkinnon kasvitieteessä. Gora meni naimisiin Saraswathin kanssa vuonna 1922. Tämä oli vasta kymmenvuotias, sillä hindulaisen kastiperinteen mukaan tyttöjen oli mentävä naimisiin ennen murrosikää. Tämä seikka ja muiden uskontoon liittyvien haitallisten käytäntöjen kohtaaminen vahvisti Goran kriittisyyttä. Hän hylkäsi kastijärjestelmän ja uskonnon. Saraswathista tuli aktiivinen yhteiskunnallinen toimija Goran rinnalla.
Gora opetti kasvitiedettä useissa korkeakouluissa viidentoista vuoden ajan ja kampanjoi samalla yhteiskunnallisten uudistusten puolesta. Hän puolusti muun muassa leskien uudelleenavioitumisen sallimista. Pariskunta vastusti taikauskoa eri tavoin. Saraswathi meni raskaana ollessaan ulos tekemään töitä auringonpimennyksen aikana, minkä hinduperinteessä väitettiin aiheuttavan lapselle synnynnäisiä epämuodostumia. Gora asui Maduraissa talossa, jossa väitettiin kummittelevan. Hän osallistui vain häihin, joihin oli kutsuttu myös paikalliset ”koskemattomat” eli dalit. Gora erotettiin useasta opettajanvirasta hänen aktivisminsa ja uskonnon kieltämisensä vuoksi.
Vuonna 1940 Gora ja Saraswathi perustivat ateistikeskuksen Mudunurun kylään. Atheist Centre ajoi ateismia elämäntapana ja toimi koulutuksen ja uudistusten puolesta. Tähän sisältyi muun muassa aikuiskoulutusohjelmia, kastien välisten avioliittojen edistämistä ja muita kasti-erojen murtamista koskevia toimia. Gora ja Saraswathi olivat aktiivisesti mukana Mahatma Gandhin itsenäisyysliikkeessä ja pariskunta joutui pidätetyksi. Goran keskustelut Gandhin kanssa ateismin filosofiasta julkaistiin teoksessa An Atheist with Gandhi (1951).
Ateistikeskus muutti Vijayawadaan, Andhra Pradeshiin Kaakkois-Intiaan vuonna 1947. Vuonna 1952 Gora asettui ehdolle parlamenttiin sitoutumattomana ehdokkaana. Hän kampanjoi hajautetun hallinnon ja puolueettoman demokratian puolesta. Vuosina 1961 ja 1962 hän järjesti sadan päivän mittaisen marssin New Delhiin teemalla ”Ministerit ovat palvelijoita, kansa on isäntiä”.
Gora kirjoitti useita teoksia, joissa hän ajoi ”uskonnon jälkeistä yhteiskuntaa”. Hän toimitti Sangham (Yhteiskunta)- ja Atheist-lehtiä kolmen vuosikymmenen ajan. Hän puolusti maallista taidetta ja kulttuuria ja kannusti ateisteja poistamaan uskonnollisen käsitteistön kielestään. Vuonna 1970 Gora osallistui Bostonissa järjestettyyn maailman humanistikongressiin, jonka järjesti International Humanist and Ethical Union. Vuonna 1972 Gora järjesti maailman ateistikonferenssin Vijayawadassa. Kongressien järjestäminen on jatkunut 2000-luvulle.
Gora kuoli vuonna 1975. Hänen hautajaisrovionsa sytytti dalit. Intian silloinen pääministeri Indira Gandhi sanoi: ”Gora oli mies, joka tunsi syvästi yhteiskunnan pahuutta ja oli omistautunut uudistuksille. Erityisesti koskemattomuuden lakkauttamisliike on hänelle paljon velkaa.” Saraswathi Gora jatkoi ateistikeskuksen johtajana omaan kuolemaansa asti vuonna 2006. Vuonna 2002, Goran syntymän satavuotispäivänä, julkaistiin hänen muistopostimerkkinsä.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Intialaiset ateismiaktivistit Luokka:Intialaiset skeptikot Luokka:Vuonna 1902 syntyneet Luokka:Vuonna 1975 kuolleet