Albert Oehlen (s. 17. syyskuuta 1954, Krefeld) on saksalainen taidemaalari ja kuvataiteilija. Hän on kuvittaja Adolf Oehlenin (1914-1972) esikoispoika. Hänen veljensä Markus Oehlen (s. 1956) on myös kuvataiteilija.
Kuvataide Oehlen opiskeli vuosina 1977-1981 Hampurin kuvataideakatemia HfBK:ssa opettajinaan Claus Böhmler ja Sigmar Polke. Hän tuli tunnetuksi 1980-luvulla osana saksalaisen uusekspressionistisen "Neue Wilde" -suuntauksen liepeillä vaikuttanutta taiteilijaryhmää, jossa hänen läheisiä aikalaisiaan olivat Werner Büttner ja Martin Kippenberger. Oehlenin varhaisimmat teokset olivat esittäviä ja provokatiivisia, mutta hän hylkäsi tämän lähestymistavan hyvin pian ja siirtyi 1980-luvun lopulta lähtien abstraktin maalaustaiteen pariin, kehittäen 1990-luvulla omaperäisen ja tunnistettavan tyylinsä, jolle on tyypillistä äärimmäinen värienkäyttö ja runsas kerroksellisuus. Hänen tuotannolleen on leimallista kaikenlaisten koulukuntien, sääntöjen ja trendien kyseenalaistaminen ja hylkiminen, ja sen sijaan erilaisten itse asetettujen sääntöjen tai rajoitusten puitteissa työskentely, usein sarjallisesti (esim. pelkillä harmaan sävyillä tehtyjen maalausten sarja, 1997-2008; karkeiden tietokonegrafiikkatulosteiden tai räikeiden mainosjulisteiden päälle maalatut teokset, 1990-2008). Huolimatta ajoittaisista poikkeamistaan mm. digitaalisten kollaasien ja kuvanveiston pariin Oehlen on omistautunut urallaan ennen kaikkea maalaamiselle, ja hän on sanonut pyrkivänsä tekemään "autonomisia" maalauksia joita ei tarvitse perustella "tekosyillä" ja jotka ovat näin ollen kenen tahansa "ymmärrettävissä".
Oehlenilla on ollut yksityisnäyttelyitä ympäri maailmaa ja hänen teoksiaan on mm. MoMA:n, Saatchi Galleryn, Tate Modernin ja Centre Pompidoun kokoelmissa. Suomessa hänen teoksiaan on ollut esillä mm. Helsingin Taidehallissa keräilijä Timo Miettisen kokoelmanäyttelyssä. Vuonna 2017 hänen maalauksensa Selbstportrait mit leeren Händen (1998) myytiin yli kuudella miljoonalla punnalla Sothebyn huutokaupassa.
Oehlen opetti Düsseldorfin taideakatemiassa vuosina 2000-2009 ja sai The Art Institute of Chicagon kunniatohtorin arvon vuonna 2015. Hän asuu ja työskentelee Sveitsissä.
Elokuvat Oehlen alkoi tehdä 2020-luvun alussa näytelmäelokuvia, joista osa on yhteisohjauksia hänen Hampurin-aikaisen opiskelutoverinsa Oliver Hirschbiegelin kanssa. Hänen ensimmäinen elokuvansa Der Maler (2021) syntyi projektista, jossa näyttelijä Ben Becker maalasi Oehlenin antamien ohjeiden mukaan. Oehlenin, Hirschbiegelin ja Beckerin toinen yhteistyö Geel (2024) kertoi Vincent van Goghista. Myöhemmät elokuvat Bad Painter (2025, pääosassa Udo Kier) ja The End (2026) ovat surrealistisia ja itseparodisia komedioita; vuonna 2026 Hirschbiegelin kanssa tehty lyhytelokuva Cézanne puolestaan perustuu taidekriitikko Joachim Gasquet'n keskusteluihin Paul Cézannen kanssa. Oehlenin elokuvia on näytetty mm. Tallinnan, Amsterdamin ja Rotterdamin elokuvajuhlilla.
Musiikki Oehlenilla on lukuisia yhteyksiä jazzin, improvisoidun ja elektronisen musiikin kentille, ja hän on kertonut kuuntelevansa usein maalatessaan musiikkia, mainiten suosikkimuusikokseen free jazz -saksofonisti Ornette Colemanin. Monet muusikot (mm. Thomas Fehlmann, Georg Gräwe, David Grubbs) ovat käyttäneet Oehlenin teoksia levyjensä kansissa. Hän on pitänyt myös yhteisnäyttelyn saksalaisen teknotuottaja Wolfgang Voigtin kanssa sekä tehnyt elektronista musiikkia sekä itsekseen (salanimellä Wendy Gondeln) että veljensä Markuksen kanssa (nimellä Van Oehlen), minkä lisäksi hän on tehnyt yhteislevyjä tunnettujen improvisoijien kuten Mats Gustafssonin ja Sven-Åke Johanssonin kanssa. Hän on vaikuttanut yhdysvaltaisen kokeellisen musiikin yhtye The Red Krayolan jäsenenä sekä julkaissut monien muiden artistien musiikkia oman pienen Leiterwagen-levymerkkinsä kautta.
Lähteet
Luokka:Saksalaiset taidemaalarit Luokka:Saksalaiset kuvataiteilijat Luokka:Vuonna 1954 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt