Pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen asema Euroopan unionissa on Euroopan unionin oikeuteen perustuva oikeudellinen asema, joka voidaan myöntää tietyille kolmansien maiden kansalaisille heidän asuttuaan laillisesti ja yhtäjaksoisesti pitkän ajan yhdessä Euroopan unionin jäsenvaltiossa. Järjestelmän keskeinen säädös on neuvoston direktiivi 2003/109/EY, jonka mukaan aseman saamisen pääsääntönä on viiden vuoden laillinen ja yhtäjaksoinen oleskelu siinä jäsenvaltiossa, jossa hakemus tehdään.
Unionin oikeuteen perustuva asema on erotettava jäsenvaltioiden omista kansallisista pysyvistä tai pitkäaikaisista oleskeluluvista. Direktiivin mukaan jäsenvaltiot voivat myöntää kansallisen lainsäädäntönsä nojalla edullisempia pysyviä tai toistaiseksi voimassa olevia lupia, mutta tällaiset kansalliset luvat eivät itsessään anna direktiivin mukaisia oikeuksia toisissa jäsenvaltioissa. Tanska ja Irlanti eivät osallistu direktiivin mukaiseen järjestelmään.
Oikeudellinen kehys
Direktiivi 2003/109/EY hyväksyttiin vuonna 2003 osana unionin yhteistä laillista maahanmuuttoa koskevaa sääntelyä. Sen tavoitteena on luoda yhteiset perusteet pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen aseman myöntämiselle sekä määritellä asemaan liittyvä yhdenvertainen kohtelu ja mahdollisuus oleskella toisessa jäsenvaltiossa.
Direktiivillä 2011/51/EU järjestelmä ulotettiin koskemaan myös henkilöitä, jotka saavat kansainvälistä suojelua. Säännöksiä muutettiin myöhemmin myös unionin turvapaikkajärjestelmän uudistamisen yhteydessä, muun muassa asetuksella (EU) 2024/1347.
Pitkään oleskelleen asemaa koskevaa direktiiviä ei ole yhdenmukaistettu täydellisesti kansallisten pysyvän oleskelun järjestelmien kanssa. Samalla henkilöllä voi jäsenvaltion lainsäädännöstä riippuen olla mahdollisuus saada joko kansallinen pysyvä oleskeluoikeus tai nimenomaan EU:n pitkään oleskelleen asema.
Aseman saaminen
Jäsenvaltion on pääsääntöisesti myönnettävä asema kolmannen maan kansalaiselle, joka on asunut sen alueella laillisesti ja yhtäjaksoisesti viiden vuoden ajan välittömästi ennen hakemuksen jättämistä. Alle kuuden peräkkäisen kuukauden mittaiset poissaolot eivät tavallisesti katkaise oleskelua, jos niiden yhteenlaskettu kesto ei ylitä kymmentä kuukautta viiden vuoden ajanjaksolla.
Kaikkia oleskelujaksoja ei lasketa samalla tavalla. Pelkästään tilapäisluonteinen oleskelu, kuten tietty kausityö, au pair -oleskelu tai rajat ylittävään palvelujen tarjoamiseen liittyvä tilapäinen oleskelu, jätetään lähtökohtaisesti laskennan ulkopuolelle. Jos henkilö on oleskellut opiskelun tai ammatillisen koulutuksen perusteella ja saa myöhemmin sellaisen oleskeluoikeuden, jonka perusteella hän voi hakea pitkään oleskelleen asemaa, puolet opiskeluun tai koulutukseen käytetystä ajasta voidaan ottaa huomioon.
Hakijalla on oltava vakaat ja säännölliset varat, jotka riittävät hänen ja hänen huollettavinaan olevien perheenjäsentensä toimeentuloon ilman turvautumista jäsenvaltion toimeentulotukijärjestelmään. Lisäksi edellytetään sairausvakuutusta. Jäsenvaltio voi kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti vaatia myös kotoutumisedellytysten täyttämistä.
Asema voidaan evätä yleiseen järjestykseen tai yleiseen turvallisuuteen liittyvistä syistä. Hakemus on yleensä ratkaistava kuuden kuukauden kuluessa, joskin määräaikaa voidaan poikkeuksellisissa tilanteissa pidentää.
Asema on lähtökohtaisesti pysyvä. Sen osoittava pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen EU-oleskelulupa myönnetään vähintään viideksi vuodeksi ja voidaan uusia. Fyysisen oleskelulupa-asiakirjan vanheneminen ei yksin merkitse itse aseman menettämistä.
Oikeudet ja yhdenvertainen kohtelu
Pitkään oleskelleita on aseman myöntäneessä jäsenvaltiossa kohdeltava useilla aloilla yhdenvertaisesti kyseisen valtion omien kansalaisten kanssa. Yhdenvertainen kohtelu koskee muun muassa palkkatyötä ja itsenäistä ammatinharjoittamista, työehtoja, koulutusta ja ammatillista koulutusta, ammattipätevyyden tunnustamista, sosiaaliturvaa, kansallisessa oikeudessa määriteltyä sosiaalista suojelua, veroetuuksia sekä tavaroiden ja palvelujen saatavuutta.
Direktiivi sallii joitakin poikkeuksia. Jäsenvaltio voi esimerkiksi rajoittaa pääsyä julkisen vallan käyttöön liittyviin tehtäviin ja tietyissä tapauksissa rajata sosiaaliavun ja sosiaalisen suojelun yhdenvertaisen kohtelun olennaisiin etuuksiin.
Pitkään oleskelleen henkilön karkottaminen edellyttää todellista ja riittävän vakavaa uhkaa yleiselle järjestykselle tai yleiselle turvallisuudelle. Päätöksessä on otettava huomioon muun muassa oleskelun kesto, henkilön ikä, karkottamisen seuraukset henkilölle ja hänen perheelleen sekä hänen siteensä oleskeluvaltioon ja alkuperämaahan.
Viitteet
Luokka:Eurooppaoikeus Luokka:Siirtolaisuus