thumb|Irun linnavuori vuonna 1924. Kuva on julkaistu vuonna 1939 teoksessa Muistse Eesti linnused – 1936.–1938. a. uurimiste tulemused (suom. 'muinaiset Viron linnoitukset – vuosien 1936–1938 tutkimustulokset'). thumb|Irun linnavuori vuonna 2009
Irun linnavuori (vir. Iru linnamägi tai Iru Linnapära) tai muinaislinna oli nykyisen Tallinnan alueella, Piritan jokilaaksossa, joen mutkassa sijainnut U-kirjaimen muotoinen niemi ja tasainen harjanne, jota oli vahvistettu puisin muurein ja jonne paettiin vaaran uhatessa arvoesineiden ja karjan kera. Se sijaitsee Priislen lähiössä, Lasnamäen kaupunginosassa. Niemi on korkeimmillaan liki 20,0 metriä korkea ja melko jyrkkä. Idässä se on 12,0-metrinen. Voidaan sanoa, että Tallinnan historia alkoi 400- tai 500-luvulla Irun linnavuoresta. Alueelta on kuitenkin tehty runsaasti myös varhaisempia, kivikautisia, löydöksiä.
Linnavuoren vallihaudan ja penkereen jäännökset ovat säilyneet tähän päivään asti, ja linnavuorta ympäröi maavalli, joka luo vaikutelman läpäisemättömyydestä. Linnoituksen molemmissa päissä olevat vallit ovat noin 1,0–1,5 metriä korkeat. Kolmas valli eli keskivalli jakaa linnan kahtia pohjoisosaan ja eteläosaan. Pohjoisosa on 1 000 neliömetriä pinta-alaltaan, eteläosa 4 000 neliömetriä. Muinaislinna on siis keskikokoinen. Osat eivät ole koskaan muodostaneet yhtenevää alaa.
Irun linnavuori ei siis ollut hallintokeskus, ja tavallisesti se oli tyhjillään. Irun muinaislinnassa oli erikoisuutena, että se sijaitsi aivan sen kylän kohdalla, josta linnaan paettiin. Pakoaika oli siis lyhyt. Linna on ilmeisesti palanut useasti, eli se on valloitettu luultavasti monta kertaa. Paikka oli ilmeisen levotonta seutua. Siellä kuitenkin asuttiin pysyvästi, sillä Piritan jokilaakson pellot olivat viljavia ja Piritajoen suussa oli pieni satamapaikka kylän kalastusveneille ja satunnaisille kauppamiehille. Iru oli kukoistava kylä jo pronssikauden loppuvaiheessa. Linnavuoren likellä on ollut pysyvää asutusta noin ensimmäiseltä vuosituhannelta ennen ajanlaskun alkua lähtien. Se on sama ajanjakso jolloin ensimmäiset itämerensuomalaiset saapuivat Viron pohjoisosiin.
Lopullisesti Irun linnavuori paloi ja hylättiin 1000-luvun ensimmäisellä vuosisadalla, ja Toompean linnavuoresta tuli tämän rannikko-osuuden eli nykyisen Tallinnan alueen tärkein linnoitus.
Tutkimus
Arkeologiset kaivaukset ja kirjallisuus Linnoituksen löysi baltiansaksalainen historianopettaja Artur Leopold Spreckelsen, joka on saattanut myös tehdä joitakin kaivauksia Irussa. Tieteellisiä arkeologisia kaivauksia Irussa on tehty vuodesta 1936 lähtien, jolloin kaivaukset aloitti ja niitä johti arkeologi Artur Vassar. Richard Indreko toimi myös aika ajoin töiden johtajana. Vassar johti kaivauksia myös myöhemmin, vuosina 1952–1958. Tärkeä osa linnan tutkimusta on vuonna 1970 julkaistu kandidaatintutkielma, jonka on kirjoittanut Vello Lõugas. Hän tutki linnan pronssiaikaa ja esiroomalaista rautakautta. Valter Lang kirjoitti Vassarin ja aikaisempienkin kaivausten pohjalta tietokirjan Muistne Rävala eli 'muinainen Rävala'. Teos julkaistiin vuonna 1996, ja Lang teki myös itse paikalla kaivauksia tutkien linnavuoren keskivallia vuosina 1984–1986. Kiinnostavaa on, että tutkijat ovat keskittyneet eritoten linnan valleihin, kun taas linnapiha on jäänyt valleja vähemmälle huomiolle.
Kivikausi Linnasta on löytynyt runsaasti nuorakeramiikkaa, esimerkiksi 400 ruukun palaa, ja tulisija, joka voidaan ajoittaa kolmannelle vuosituhannelle ennen ajanlaskun alkua. Tuolloin nykyisen Viron alueella eli useita toisistaan geneettisesti poikkeavia ja todennäköisesti myös eri kieliä puhuneita metsästäjä-keräilijöitä, jotka kuuluivat kampakeraamisen kulttuurin piiriin. Lisäksi siellä eli jo peltoviljelyyn ja karjankasvatukseen siirtynyttä nuorakeraamisen kulttuuriin piirin kuulunutta viestöä, jotka nimenomaan saivat suojaa Irun linnavuorelta. Ei kuitenkaan tiedetä varmasti, että oliko linnavuorella tuolloin pysyvää asutusta vai oliko se pakolinna. Linnamäeltä lyötyneet suuret ruukunpalaset viittaavat kuitenkin siihen, että kyse oli vakinaisesta asuinpaikasta.
Pronssikausi Linnavuorelta on tehty enemmän pronssikauden löytöjä kuin kivikauden ajan löytöjä. Pronssiajan löydöt on ajoitettu noin 700–500-luvuille ennen ajanlaskun alkua, ja löytöjä on yli 4 000. Tuolloin alueelle oli jo saapunut niitä itämerensuomalaisia, joista virolaiset polveutuvat.
Lähteet
Luokka:Linnavuoret Luokka:Muinaisjäännökset Luokka:Tallinnan historia