Goljanovon orjat Sijainti Goljanovo, Moskova, Venäjä Ajankohta 1990-luvun lopulta vuoteen 2016 Kohde Siirtotyöläiset Keski-Aasiasta Tyyppi Ihmiskauppa, pakkotyö, seksuaalinen väkivalta, kidutus Tekijät Istanbekovin perheen rikollisverkosto
Goljanovon orjat () viittaa ihmiskauppa- ja nykyajan orjuustapauksiin, jotka tapahtuivat Goljanovon alueella Moskovassa, Venäjällä 1990-luvun lopulta lähtien ja jatkuivat ainakin vuoteen 2016 asti. Uhrit olivat pääasiassa naisia Uzbekistanista, Kazakstanista, Kirgisiasta ja Tadžikistanista, jotka joutuivat pakkotyön, seksuaalisen hyväksikäytön, kidutuksen ja vakavan fyysisen väkivallan kohteiksi Etelä-Kazakstanista kotoisin olevan rikollisverkoston ylläpitämissä ruokakaupoissa.
Toimintaa johti Istanbekovin perheen rikollisjärjestö yhdessä useiden rikoskumppaneiden kanssa. Tapaus sai kansainvälistä huomiota sen jälkeen, kun ihmisoikeusaktivistit ja toimittajat vapauttivat 12 vankia lokakuussa 2012. Vaikka todisteita raiskauksista, kidutuksesta, lasten hyväksikäytöstä ja kuolemantapauksista oli runsaasti, Venäjän viranomaiset kieltäytyivät toistuvasti asettamasta tekijöitä syytteeseen ja tekivät ainakin 32 päätöstä olla aloittamatta rikostutkintaa.
Joulukuussa 2024 Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) linjasi, että Venäjä oli rikkonut orjuuden ja syrjinnän kieltoa Euroopan ihmisoikeussopimuksen nojalla. Tuomioistuin totesi, että valtion järjestelmällinen toimettomuus oli käytännössä luonut rikollisille rankaisemattomuuden ilmapiirin. Tapausta ovat pitäneet esimerkkinä järjestelmällisestä epäonnistumisesta ihmiskaupan torjunnassa ja uhrien suojelussa sekä Yhdysvaltain ulkoministeriö että Yhdistyneet kansakunnat (YK).
Tausta Kansainväliset järjestöt, kuten Yhdistyneiden kansakuntien huume- ja rikoskomissio (UNODC) ja Yhdysvaltain ulkoministeriö, luokittelevat Keski-Aasian merkittäväksi ihmiskaupan uhrien lähtö-, kauttakulku- ja kohdealueeksi. Venäjä on jatkuvasti tunnistettu yhdeksi tärkeimmistä pakkotyön uhrien kohdemaista, mitä ruokkii halvan työvoiman kysyntä esimerkiksi vähittäiskaupassa, rakennusalalla ja maataloudessa. Yhdysvaltain ulkoministeriön ihmiskaupparaportti on usein sijoittanut Venäjän alimpaan luokkaan (Tier 3), huomauttaen valtion toimenpiteiden järjestelmällisestä puutteesta uhrien tunnistamisessa, mitä ovat pahentaneet raportit viranomaisten korruptiosta ja osallisuudesta.
Rikollisverkosto 1990-luvulla Kazygurtin piiristä, Etelä-Kazakstanista kotoisin oleva rikollisverkosto asettui Moskovaan. Ydinryhmä koostui kolmesta sisaresta: Žanar, Žansulu ja Šolpan Istanbekova, sekä heidän aviomiehistään: Rašid Musabekov, Saken Muzdybajev ja Bulat Muhamedsalin.
Ryhmä pyöritti useita ruokakauppoja pääasiassa Goljanovon alueella, muun muassa Uralskaja- ja Novosibirskaja-kaduilla. Nämä kaupat toimivat hyväksikäytön paikkoina, joissa uhreja pidettiin vankeina, joskus yli kymmenen vuoden ajan. Istanbekovin perheen sukulaiset, lapset ja liikekumppanit osallistuivat toimintaan toimien valvojina, värvääjinä ja vartijoina.
Ihmiskaupan ja pakkotyön lisäksi nämä kaupat toimivat kulissina laajemmalle rikolliselle toiminnalle. Vapautettujen vankien lausuntojen ja tutkivien toimittajien raporttien mukaan verkosto käytti tiloja myös muuhun laittomaan toimintaan, kuten huumekauppaan, väärennetyn alkoholin luvattomaan myyntiin ja laittomaan finanssitoimintaan.
Värväys ja vankeus Värväysmenetelmät Rikollisverkosto värväsi uhreja useilla eri tavoilla. Kazakstanissa ja Uzbekistanissa toimineet rikoskumppanit julkaisivat työpaikkailmoituksia, joissa luvattiin korkeaa palkkaa työstä Moskovan ruokakaupoissa. Ryhmä otti kohteekseen tahallaan orpoja, haavoittuvassa asemassa olevia naisia ja köyhistä oloista tulevia henkilöitä. Moskovaan saavuttaessa kauppojen omistajat takavarikoivat välittömästi uhrien passit, matkapuhelimet ja henkilökohtaiset tavarat.
Työ- ja elinolosuhteet Vangit pakotettiin tekemään jopa 20–21 tunnin työvuoroja, melkein kokonaan seisaaltaan. Yöunet rajoittuivat kolmeen tai neljään tuntiin ahtaiden varastohuoneiden lattialla. Vangeille syötettiin kuivaa leipää, vettä ja vanhentunutta ruokaa; syöminen ilman lupaa johti vakaviin pahoinpitelyihin. Tiloja valvottiin raskaasti videokameroilla pakoyritysten estämiseksi. Uhreja kiellettiin puhumasta toisilleen tai asiakkaille muuta kuin perustason asiakaspalvelutervehdyksiä.
Hyväksikäyttö ja väkivalta Uhrit joutuivat järjestelmällisen kidutuksen ja vakavan fyysisen väkivallan kohteiksi. Heitä muun muassa hakattiin jakoavaimilla, vartailla ja kaulimilla, heidän luitaan murrettiin ja heidän päälleen kaadettiin kiehuvaa vettä. Sairaanhoito evättiin järjestelmällisesti, mikä johti pysyviin epämuodostumiin, huonosti parantuneisiin murtumiin ja kroonisiin sairauksiin.
Omistajat, näiden sukulaiset ja vartijat raiskasivat naisvankeja järjestelmällisesti. Raskaaksi tulleet naiset pakotettiin usein myöhäisiin abortteihin. Pakotettujen seksuaalisten tekojen seurauksena vangitut naiset synnyttivät noin kymmenen lasta vankeutensa aikana. Lapset erotettiin rutiininomaisesti äideistään, rekisteröitiin rikollisten nimiin ja he joutuivat fyysisen väkivallan ja hyväksikäytön kohteiksi. Erään uhrin poika kärsi hoitamattomista murtuneista jaloista, vaikeasta riisitaudista, ja hänellä todettiin pahoinpidellyn lapsen oireyhtymä. Useiden vankien ja lasten on raportoitu kuolleen tai kadonneen jäljettömiin verkoston kahden vuosikymmenen toiminnan aikana.
Viranomaisten osallisuus ja poliisin korruptio Rikollisverkoston säilymistä lähes kahden vuosikymmenen ajan edesauttoi Venäjän poliisivoimien sisäinen järjestelmällinen korruptio. Vaikka uhrit yrittivät paeta lukuisia kertoja vuosien varrella, paikallinen poliisi jätti toistuvasti puuttumatta asiaan ja auttoi sen sijaan aktiivisesti rikoksentekijöitä.
Vangit, jotka onnistuivat pakenemaan ja pääsemään Goljanovon poliisiasemalle, palautettiin usein suoraan vangitsijoilleen. Lahjuksia vastaan poliisit sivuuttivat näkyvät merkit kidutuksesta, salasivat todistajalausunnot ja pakottivat uhrit allekirjoittamaan asiakirjoja, joissa nämä ilmoittivat, ettei heillä ollut valittamista. Uhreja uhattiin jatkuvasti sillä, että heidän sukulaisiaan lavastettaisiin syyllisiksi huumeiden hallussapitoon. Ainakin yhdessä dokumentoidussa tapauksessa paennut miesvanki vangittiin myöhemmin neljäksi vuodeksi tekaistujen heroiinisyytteiden varjolla.
Liittovaltion maahanmuuttoviraston ja paikallisten viranomaisten säännöllisissä tarkastuksissa raportoitiin jatkuvasti "nolla rikkomusta", vaikka paikan päällä oli paperittomia, venäjää taitamattomia työntekijöitä ja alkoholia myytiin laittomasti ympäri vuorokauden. Ihmisoikeusjärjestöt huomauttivat, että viranomaisten toiminnassa näkyi "poikkeuksellista vastarintaa" tutkintaa kohtaan, mikä kuvasti laajempaa valtiollisen korruption mallia.
Paot ja vapautukset Varhaiset tapaukset Ensimmäiset tunnetut uhrit värvättiin 1990-luvun lopulla. Vuonna 2002 alaikäisen tytön paon jälkeen poliisi vapautti useita vakavassa fyysisessä tilassa löydettyjä uhreja. Sholpan Istanbekova tuomittiin viideksi vuodeksi vankeuteen, mutta hänet armahdettiin kahden vuoden istumisen jälkeen. Tästä huolimatta rikollisverkosto jatkoi toimintaansa perheen muiden jäsenten johdolla.
Lokakuun 2012 vapautus 30. lokakuuta 2012 orjuutta vastustavan "Alternativa"-liikkeen aktivistit, johtajanaan Oleg Melnikov ja yhdessä Novaja gazeta -lehden toimittajien kanssa, tekivät iskun Novosibirskaja-kadun kauppaan. Ryhmä nujersi omistajien vastarinnan ja vapautti kaksitoista henkilöä (yhdeksän naista ja kolme miestä) Kazakstanista, Uzbekistanista ja Tadžikistanista. Iskun aikana rikoksentekijät yrittivät siepata useita työntekijöitä ja lapsia takaovien kautta, vaikka suurin osa heistä saatiinkin myöhemmin turvaan.
Vapautuksen jälkeen Goljanovon poliisiaseman konstaapelit kuulustelivat vapautettuja vankeja 14 tunnin ajan ja yrittivät pidättää heidät karkotusta varten. Toimittajien ja aktivistien jatkuva läsnäolo kuitenkin esti uhrien palauttamisen ihmiskauppiaille.
Myöhempi hyväksikäyttö (2013–2016) Vaikka vuoden 2012 isku sai paljon julkisuutta, kaupat jatkoivat toimintaansa ja uusien uhrien orjuuttamista. Vuonna 2013 kazakstanilainen 18-vuotias Žanibek Kanybek joutui orjaksi kahdeksi ja puoleksi vuodeksi; häntä kidutettiin sähköiskuilla pakoyritysten jälkeen, ja hänet vapautettiin vasta vuonna 2015, kun hänen fyysinen kuntonsa teki hänestä kannattamattoman työntekijän.
Joulukuussa 2016 kazakstanilainen 21-vuotias Nesibeli Ibragimova onnistui pakenemaan kahdeksan kuukauden vankeuden jälkeen ja paljasti, että rikoksentekijät toimivat yhä rankaisematta pitäen hallussaan useita uhreja, myös lapsia.
Oikeudenkäynnit Venäjän tutkimukset Marraskuussa 2012 Preobraženskojen piirin syyttäjänvirasto lopetti rikosjutun Istanbekovin perhettä vastaan vedoten "rikoksen tunnusmerkistön puuttumiseen" ja päätellen, että uhrit olivat "suostuneet" kohteluunsa. Seuraavien vuosien aikana Venäjän viranomaiset antoivat 32 virallista kieltäytymistä rikostutkinnan aloittamisesta. Tutkijat sivuuttivat fyysiset todisteet, kieltäytyivät tarkastelemasta valvontakameroiden tallenteita ja hylkäsivät uhrien lääkärintarkastuspyynnöt. Rikollisten jahtaamisen sijaan tutkintakomitea aloitti tutkinnan uhreja auttaneita kansalaisjärjestöjä vastaan.
Kansainvälinen reaktio Kazakstanin viranomaiset aloittivat rikostutkinnan kauppojen omistajia vastaan ja asettivat heidät kansainväliselle etsintäkuulutuslistalle, mutta tutkinta keskeytettiin Venäjän yhteistyöhaluttomuuden vuoksi. Vuonna 2017 uzbekistanilainen tuomioistuin tuomitsi verkostoon kytköksissä olleen värvääjän ihmiskaupasta.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin Marraskuussa 2016 entiset vangit jättivät valituksen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen (EIT). 10. joulukuuta 2024 EIT antoi tuomionsa asiassa F.M. ja muut vastaan Venäjä. Tuomioistuin katsoi yksimielisesti, että valittajat olivat rajat ylittävän ihmiskaupan ja orjuuden uhreja. Se linjasi, että Venäjä oli rikkonut Euroopan ihmisoikeussopimuksen 4. artiklaa (orjuuden ja pakkotyön kielto) ja 14. artiklaa (syrjinnän kielto). Tuomioistuin määräsi Venäjän maksamaan uhreille yhteensä 319 731,75 euron korvaukset.
Yhdistyneet kansakunnat 15. toukokuuta 2025 kolme YK:n erityisraportoijaa lähetti Venäjän hallitukselle virallisen tiedoksiannon, jossa he tuomitsivat järjestelmällisen puuttumattomuuden ja rikollisten jatkuvan rankaisemattomuuden. YK antoi Venäjälle 60 päivää aikaa vastata; vastausta ei koskaan saatu.
Populaarikulttuurissa Goljanovon tapauksen tapahtumat ovat innoittaneet nykyajan orjuuden ongelmaa käsitteleviä kulttuuriteoksia: Kibet (Kauppa) – Almetjevskin tataarien valtiollisen draamateatterin teatteriesitys vuodelta 2017, joka perustuu Olžas Žanaidarovin näytelmään. Produkty 24 – Mihail Borodinin ohjaama elokuva vuodelta 2022, joka sai ensi-iltansa 72. Berliinin elokuvajuhlilla. Elokuvassa on sivuosassa Bakija Kasymova, yksi vuonna 2012 vapautetuista todellisista vangeista.
Lähteet
Luokka:Ihmiskauppa Luokka:Orjuus Luokka:Rikollisuus Venäjällä Luokka:Moskovan historia