Hämjoki Uudellamaalla Lohjan Nummen kirkonkylän lähellä sijaitseva 9 kilometriä pitkä joki, joka muodostaa Hämjoen valuma-alueen 21 kilometriä pitkästä pääuomasta sen alajuoksun osuuden. Hämjoki alkaa Haarjärvestä ja laskee Pitkäjärveen.
Joen kulku Hämjoki alkaa Haarjärven pohjoisrannasta, josta se virtaa kallioisen mäkimaaston halki kohti pohjoista. Jokilaakso on lähes kilometrin mittainen metsätaival. Joen länsipuolella kohoaa Salinkorven kallioiset mäet, jotka ovat matalampia kuin itärannasta kohoat mäet. Niitä ovat esimerkiksi Salakkamäki ja Linnanmäki. Jokea seuraa laaksossa molemmilla puolilla tiet, joista länsirannalla oleva on Sammatista pohjoiseen kulkeva seututie 104. Laaksossa on myös kiinteää ja vapa-ajan asutusta. Samalla, kun joki saapuu Kovelan peltoalueen eteläreunalle, seututie ylittää ja joki alittaa valtatien 1. Joki seuraa pellonreunaa kunnes pikkutien sillan jälkeen se seuraa peltomaiseman alavinta osaa. Kohdatessaan Turuntien tekee joki jyrkän käännöksen kohti kaakkoa.
Käännöksen jälkeen joki virtaa edelleen melko tasaista viljeltyä seutua kaakkoon päin. Riikniitun kohdalla oikean puoleinen ranta on metsämaata, mutta Kiviristin kohdalla ovat molemmat rannat taas peltomaata. Tämän jälkeen joki saapuu metsään, jossa joki painuu syvenevään jokilaaksoon. Jokilaakson pohja on epätasainen ja siinä on joen entiset uomat painanteina. Joki seuraa laakso, joka kääntää sen virtaussuunnan kohti koillista. Mutkasta alkaa myös kartasta mitattuna lähes 350 metriä pitkä koskijakso, jossa laakso on jyrkkärinteisempi. Joki mutkittelee laakosn muotojen mukaan ja sen oikea ranta eli eteläpuoli on lisäksi suojelualuetta. Lopuksi joki saapuu Rinteenmäen ja Silmämäen pohjoispuolelle, jossa on pieni osittain viljelty laakso. Täällä on joenvarressa asutusta. Joki alkaa hieman meanderoida ja se alittaa Turuntien juuri ennen saapumistaan Nummen kirkonkylälle. Siellä se laskee Pitkäjärveen luusuan lähelle, mistä Nummenjoki saa alkunsa. Jokien väliin jää ainoastaan pieni lampimainen vesialue.
Hämjoen valuma-alue (23.074) Yleistä Hämjoen valuma-alueen (vesistöaluetunnus 23.074) pinta-ala on 47,71 neliökilometriä ja vesistöalueen järvisyys on 8,32 %. Se sijaitsee Karjaanjoen vesistön (23) Nummenjoen valuma-alueeseen (23.07), joka laskee Pusulanjoen alueella (23.06) Nummenjokea myöten Maikkalanselkään. Maikkalanselkä sijaitseekin Karjaanjoen vesistön pääuomassa. Hämjoen valuma-alueen pinta-ala on 18 % Nummenjoen valuma-alueesta .
Hämjoen valuma-alueen pääuoma ja sen pituus Hämjoen pääuoman pituudesta ei ole käytettävissä lähteistettyä tietoa. Pääuomaan katsotaan kuuluvan ne joen haarat, joissa virtaa eniten vettä. Virtaamista on kuitenkin vain harvoin saatavissa mittaustietoa. Kuitenkin virtaamat ja valuma-alueen pinta-alat korreloivat pienessä vesistöalueessa hyvin, joten tässä käytetään virtaamien sijasta pinta-aloja. Lisäksi vesistöviranomainen on arvioinut valuma-alueen uomaverkostoa ja julkaissut merkittävimmistä sivu-uomista tietoa esimerkiksi Paikkatietoikkunassa. Sen mukaan alajuoksulla ensimmäinen merkittävä jokihaara sijaitsee Siitoonojan ja Hämjoen yhtymäkohdassa. Siitoonojan valuma-alueen pinta-ala on 14,23 km² ja Hämjoen yläjuoksun 23,06 km², jolloin Hämjoen yläjuoksu otetaan mukaan pääuomaan. Hämjoki alkaa Haarjärvestä, johon tulee kaksi merkittävää ojaa. Valkjärvestä alkavan ojan valuma-alueen pinta-ala on 6,94 km² ja Isosta Ruokjärvestä alkavan ojan 13,26 km², joten Iso Ruokjärvi kuuluu pääuoman vesistöreittiin. Tämän jälkeen ei vesistöviranomaisen uomaverkostossa ole latvahaaroja ja päävesistöreittiin valitaan esimerkiksi Vähä-Ruokjärvi, Lihava, Tytylampi, Ruona ja Kivimäen Kaita, sekä niitä toisiinsa yhdistävät ojat.
Pääuoman pituus voidaan arvioida Paikkatietoikkunan uomaverkoston tiedoista ja kartoista mittaamalla. Hämjoen alajuoksun pituus on 6,880 kilometriä ja yläjuoksulla 2,490 kilometriä. Haarjärven ylitys kerryttää pääuomaa 0,615 kilometriä, oja Iso Ruokjärveen 1,521 kilometriä, Iso Ruokjärvi 1,966 kilometriä ja Vähä Ruokjärveen johtava oja 0,746 kilometriä. Näistä tulee yhteensä 14,218 kilometriä. Pääreitin yläosan reitti voidaan mitata Karttapaikan mittaustyökalulla, jolla saadaan Kivimäen Kaidan itärannassa pituusarvioksi 6,423 kilometriä. Hämjoen pääuoman pituudeksi tulee siten 20,641 kilometriä ja pyöristettynä arvona voidaan ilmoittaa 20,6 kilometriä.
Vesistösuhteita Valuma-alueen vesistörakenteen kuvaus aloitetaan alajuoksulta. Pitkäjärvi (327 ha) on suurempi järvi kuin mikään valuma-alueen järvistä tai lammista. Järvet sijoittuvat yleensä keskijuoksun yläpuolelle. Alajuoksulla sijaitsee kuitenkin esimerkiksi Sorvasto (13 ha), jonka laskuoja yhtyy Hämjokeen aivan alajuoksulla. Sovastoon tulee kuitenkin vielä parin kilometrin päässä sijaitsevan Sevolammesta (15 ha) alkava Kortniitunoja, jonka valuma-alueella on myös pieni Kalaton (2 ha). Alajuoksulle yhtyy myös Sorvalammen laskuoja, vaikka kyseinen lampi on kuivatettu suoksi. Hämjoen puolivälissä siihen yhtyy Siitoonoja, joka on viiden kilometrin päässä sijaitsevan Siitoonjärven (53 ha) laskuoja. Siitoonojan varrella sijaitsee muutama pieni lammikko tai tekolampi.
Seuraavaksi luetellut vesistöt ovat kaikki Siitoonojan eteläpuolella. Pääreitillä sijaitsevaan Haarjärveen (27 ha) tulee kaksi ojaa etelästä, ja ne alkavat Kaitajärvestä (22 ha) ja Valkjärvestä (86 ha). Muita järviä ei sillä suunnalla olekaan. Pääreitin seuraava järvi on ensin Iso Ruokjärvi (57 ha), jonka laskuojan lähialueella sijaitsee pieni Märrä-lampi ja pari muuta tekolampea. Iso Ruokjärvestä seuraavana on Vähä Ruokjärvi (63 ha), jonka erottaa suuresta Enäjärvestä kapea selännekannas. Siihen laskee Haukankulman Lihavasta (12 ha) alkava oja, johon yhtyy alempana Laihan (9 ha) laskuoja. Lihavaan tulevat Kakolammen (2 ha) ja Kaiturin (7 ha) sekä pääreitillä sijaitsevan Tytylammen laskuojat. Kakolampeen tulee myös Kakon (2 ha) laskupuro. Pääreitillä on enää jäljellä kaksi järveä: Ruona (9 ha), johon tulee idästä päin Kivimäen Kaidan (13 ha) laskuoja.
Historiaa pienoiskuva|Senaatin kartaston Sammatin seudun karttalehti, jossa on Pitkäjärven eteläosa ja siihen laskeva Hämjoki. Vuonna 1855–1856 julkaistu Kalmbergin kartasto ei ole tarkka dokumentti valuma-alueen vesistöistä, mutta siitä ottaa esille joitakin eroavuuksia nykykarttoihin verrattuna. Nykykarttojen Sorvalammia laskettiin vuoden 1945 kartan jälkeen ja lopulta kuivatettiin vuoden 1965 kartan aikana . Hämjoen pohjoisimman mutkan jälkeen on Kalmbergin karttaan merkitty vesimylly, samoin on Harjärven ja Isomman Ruokjärven väliseseen puroon ja vielä Tytylammen alapuolelle. Suuri osa jokivartta oli metsämaata tai soilla niittymaata. Vain pohjoisimman mutkan seudulla oli peltomaita. Vuosina 1870–1907 julkaistussa Senaatin kartastossa (katso kuva oikealla) peltoa ja niittyjä oli edellisessä kartassa enemmän. Näin on Hämjoen joensuun seudulla, sen koskijaksosta ylävirtaan päin ja Hämjoen pohjois-etelä-suuntaisella osuudella. Haarjärven kylässä oli enimmäkseen peltomaata laajojen niittyjen vierellä, niittymaita oli Ruokjärvien välissä, ja pieninä aloina valuma-alueen pohjoisosissa Kaitajärven ja Ruonan seuduilla. Nykyisen Hossiansuon kohdalla oli matala ”Hossianlampi” ja myöhemmin ”Hossia”, joka on kuivatettu vuosien 1945–1965 aikana .
Huomautukset
Katso myös Karjaanjoen vesistöalueen kosket ja padot
Lähteet
Luokka:Lohjan joet *