Vihreä marssi () oli marraskuussa 1975 järjestetty mielenosoitus, jossa 350 000 marokkolaista marssi rauhanomaisesti Espanjan Saharaan omasta mielestään vapauttamaan alueen siirtomaamiehityksestä. Käytännössä marssi johti kuitenkin lopulta Marokon miehitykseen.
Tausta Marokko itsenäistyi vuonna 1956 ja alkoi vaatia Espanjan Saharaa itselleen. Marokon aluevaatimus perustuu siihen, että sen mukaan osa alueen paimentolaisista oli aikoinaan vannonut uskollisuutta Marokon sulttaaneille. Haluun hallita aluetta on myös osaltaan vaikuttanut se, että Länsi-Saharassa on huomattavat fosfaattivarannot, joista Marokko, ja toisaalta myös Mauritania, oli kiinnostunut. Vuonna 1961 Marokon valtaistuimelle nousi Hassan II ja valtakauden alkua varjostivat muun muassa sissisodat ja vallankaappausyritykset. Hassan alkoi painottaa Länsi-Saharan valloitusta siirtomaavastaisena toimintana, joka koordinoitaisiin yhdessä Mauritanian ja Algerian kanssa. Kansalaiset antoivat tälle tukensa.
YK oli painostanut Espanjaa purkamaan siirtomaahallinnon Espanjan Saharassa vuodesta 1965 lähtien. Kun Haagin kansainvälinen tuomioistuin päätti 16. lokakuuta 1965, että Länsi-Saharalla on oikeus itsehallintoon, Marokko ja Mauritania vastustivat päätöstä. Marokon kuningas ilmoitti samana iltana pitämässään radiopuheessa, että marokkolaiset järjestävät marssin "palauttaakseen" Länsi-Sahara osaksi Marokkoa.
Tapahtumien kulku Hassan II toivotti marssijoille onnea 5. marraskuuta pitämässään puheessa, jossa hän sanoi seuraavasti:Huomenna, jos Jumala suo, murratte rajan. Huomenna, jos Jumala suo, alkaa vihreä marssi. Huomenna, jos Jumala suo, astutte alueellenne ja kosketatte hiekkaa omalla hiekallanne ja halaatte rakastamanne maanne aluetta.Itse marssi alkoi seuraavana päivänä. Marokkolaiset kantoivat marssillaan muun muassa Koraaneja, Hassan II:n muotokuvia, Marokon lippuja ja Marokon länsäoloa tukevia iskulauseita. Marssijoita oli yhteensä noin 350 000 henkilöä, ja heitä oli saattamassa noin 20 000 marokkolaissotilasta. Suurin osa oli vapaaehtoisia, mutta noin 43 500 oli eritasoisia valtion viranomaisia. Marssijoiden rekrytointiprosessi oli organisoitu ja provinsseille asetettiin kiintiöt, kuinka monta marssijaa niiden tuli saada mukaan. Lisäksi kuningas vetosi klaaneihin, jotta nekin olisivat mahdollisimman hyvin edustettuina marssilla.
Marssijat, jotka olivat sekä miehiä että naisia, olivat kuninkaan määräyksestä aseistamattomia. He kohtasivat Espanjan siirtomaa-armeijan, joka ei tehnyt vastarintaa. Marokkolaisten keskuudessa vallitsi ennen kaikkea juhlatunnelma. Marssijat pystyttivät telttojaan ja maan eri provinssit alkoivat esittelemään muun muassa paikallista ruokakulttuuriaan toisilleen. Jokainen provinssi toi paikalle myös oman orkesterinsa.
Espanjalaiset menivät puolustusasemiin sotilastukikohtiensa läheisyydessä eivätkä marokkolaiset tulleet miinakenttien läheisyyteen. Marokkolaiset kävivät kuitenkin varastelemassa espanjalaisten jättämiä miinakentistä varoittavia kylttejä "sotasaaliina".
Marssi kesti neljä päivää, kunnes Hassan II kutsui marssijat takaisin Marokkoon. Marokko, Mauritania ja Espanja solmivat 14. päivä Madridin sopimuksen, jonka nojalla nämä kolme maata hallitsisivat Länsi-Saharaa yhdessä, kunnes Espanja vetäytyi alueelta kokonaan vuonna 1976. Marokkolaiset marssijoiden keskuudessa kuninkaan määrämä vetäytyminen aiheutti aluksi hämmennystä, mutta kaikki marssijat olivat palanneet Marokon puolelle viikkoa myöhemmin.
Jälkipyykki pienoiskuva|Marokkolainen 100 dirhamin seteli, joka juhlistaa marssia Mauritania solmi rauhansopimuksen Polisarion kanssa vuonna 1979 ja vetäytyi Länsi-Saharasta. Vuonna 1991 Marokko ja Polisario tekivät YK:n myötävaikutuksesta aselevon ja suostuivat järjestämään kansanäänestyksen alueen tulevaisuudesta. Kansanäänestystä ei ole kuitenkaan koskaan järjestetty, ja vuonna 2001 Marokko torjui koko suunnitelman kansanäänestyksestä. Sen sijaan maa on vuodesta 2007 lähtien tarjonnut Länsi-Saharalle autonomiaa osana Marokkoa.
Marokko on sittemmin rakentanut Länsi-Saharaan 2700 km pitkän hiekkavallin ja hallitsee 80 % Länsi-Saharan alueesta. Alueella on 100 000 marokkolaissotilasta, joiden tehtävä on tukahduttaa Polisarion toiminta. Polisario saa aseapua Algerialta.
Marokolle vihreä marssi edustaa voittoa ja lujitti käsitystä siitä, että Länsi-Sahara kuuluu sille. Marssin alkamispäivää juhlitaan Marokossa edelleen kansallisena juhlapäivänä.
Koska Algeria jätettiin pois Madridin sopimuksen neuvotteluista, se alkoi avoimesti tukemaan Polisariota ja Länsi-Saharan itsenäisyyttä.
Lähteet
Luokka:Marokon historia Luokka:Länsi-Saharan historia