Hankalan pellavaloukku on Hämeen läänin Koskella (nyk. Hollolan Hämeenkoskella) vuosina 1888–1955 toiminut pellavan muokkauslaitos. Se oli Suomen ensimmäinen koneistettu pellavakuitujen puhdistuslaitos, jossa loukutettiin, lihdattiin ja häkilöitiin pellavia teollisesti. Hämeenkosken seudulla oli 1800-luvulla merkittävää pellavantuotantoa, josta kirjoitti muun muassa Elias Lönnrot vuonna 1828. Hyvässä kunnossa säilynyt Hankalan pellavaloukku on valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö.
Laitoksen perusti Tampereen Pellavatehdas silloiseen Hämeen läänin Kosken kuntaan, Teuronjoessa sijaitsevan Hankalankosken rannalle, Pätilän kartanon maille. Sen virallinen nimi oli Hankalan Pellavanpuhdistuslaitos, ja arkikielessä sitä kutsuttiin myös Loukkutehtaaksi. Laitos toimi vesivoimalla: virtaavasta koskesta johdettiin vettä ränniä pitkin vesiturbiiniin, jonka 20 hevosvoiman teholla Englannista hankitut koneet kävivät. Vuonna 1907 siirryttiin sähkökäyttöisiin belgialaiskoneisiin. Alkuvuosina oli työntekijöinä 11 miestä ja 2 naista, vuonna 1915 molempia oli seitsemän, ja myöhemmin naiset olivat enemmistönä. He puhdistivat aluksi 300–400 tonnia pellavanvarsia vuodessa, mutta vähitellen tuotantomäärä hiipui pellavanviljelyn vähentyessä Suomessa. Emil Salmenlinna hoiti laitosta kuolemaansa asti, minkä jälkeen vuosiksi 1946–1955 tehtävään siirtyi hänen poikansa Martti Salmenlinna.
Pellavaloukku sijaitsee Hankalan Koskelan tilan mailla, jotka tulivat 1970-luvulla Antti ja Anneli Suomen omistukseen. He kunnostivat ja entistivät laitosta osin omin varoin ja osin Museovirastolta saatujen avustusten turvin. Tehdassalin ohella alueella on säilynyt työntekijöiden taukotupa sekä tehtaanjohtajan asunto.
Lähteet
Luokka:Hollolan rakennukset ja rakennelmat Luokka:Suomen teollisuushistoria Luokka:Suomen maatalouden historia