Vaeltaja on laulaja Tapio ”Tapsa” Heinosen kahdeksas musiikkialbumi vuodelta 1976. Orkesterinjohdosta ja valtaosasta sovituksista vastasi Seppo Rannikko lukuun ottamatta kappaleita A2 ja A4, jotka ovat kokonaan Henry Haapalaisen käsialaa. Albumin aloittaa kaksi Haapalaisen spagettiwestern-elokuvien tunnelmaa tavoittelevaa kappaletta, jotka julkaistiin myös singlenä ”Meksikoon” / ”Preerian tähtitaivas”. Myös albumin kansikuva noudattaa Stetson-hattuineen ja sikareineen samaa ”lännenmies”-teemaa, josta Heinonen itse ei ollut kovin innostunut erikoistuttuaan siihen asti eurooppalaisten laulelmien tulkiksi.
Käännöskappaleita on tällä albumilla vähemmän kuin Heinosen aiemmilla LP-levyillä. Kari Kuuva kertoo kuulleensa albumille tallennetun version kappaleestaan ”Pienen pojan haaveet” vasta vuosia myöhemmin ja todenneensa sen hilpeän kulkurityylisen sovituksen olevan täysin ristiriidassa laulunsa sanoituksen kanssa, joskaan Heinosen laulutulkinnasta hänellä ei ollut pahaa sanottavaa.
Haapalaisen ja Kari Kuuvan tekemien laulujen lisäksi albumilla on Tapio Heinosen itse säveltämää kappaletta, jotka on sanoittanut Kari Tuomisaari. Kappaleellaan ”Sen verran mustalaista” Heinonen osallistui Pariisissa chanson-kilpailuun.
Muusikoita Vaeltaja tuotettiin melko isolla budjetilla Finnvox-studiossa pääkaupunkiseudun parhaita muusikoita käyttäen. Levyllä soittavat puhaltimia muun muassa Juhani Aalto, Juhani Aaltonen, Markku Johansson, Mike Koskinen ja Jörgen Petersen. kitaraa Taisto Wesslin ja Nono Söderberg. Nappi Ikonen soittaa rumpuja, Ilkka Willman bassokitaraa. Käytössä on iso jousiryhmä ja taustalaulajina muun muassa Maija Hapuoja, Marjo-Riitta Kervinen, Irma Tapio ja Iris Rautio sekä Kai Lind ja Vesa Enne.
Kappaleet A-puoli
B-puoli
Lähteet
Luokka:Tapio Heinosen albumit Luokka:Vuoden 1976 albumit