Nummimurhat () oli murhasarja, jonka toteuttivat Ian Brady ja Myra Hindley vuoden 1963 heinäkuun ja vuoden 1965 lokakuun välisenä aikana Manchesterissa ja sen lähistöllä.
Uhrit olivat iältään kymmenen ja seitsemäntoista ikävuoden väliltä: Pauline Reade, John Kilbride, Keith Bennett, Lesley Ann Downey ja Edward Evans. Ainakin neljälle uhrille tehtiin myös seksuaalista väkivaltaa. Kaksi uhreista löytyi haudattuna Saddleworth Moor -nummelta, ja myös kolmas hauta löytyi vuonna 1987 yli 20 vuotta oikeudenkäynnin jälkeen. Keith Bennettin ruumiin on epäilty olevan haudattuna nummelle, mutta sitä ei ole löydetty etsinnöistä huolimatta. Viimeisen uhrin ruumiin poliisit löysivät pariskunnan asunnosta murhan jälkeisenä aamuna.
Brady ja Hindley tuomittiin elinkautiseen vankeuteen, ja he molemmat kuolivat vankilassa: Hindley vuonna 2002 ja Brady vuonna 2017. Ian Brady vietti 51 vuotta vankilassa ja hän oli pisimmän vankeustuomion kärsinyt henkilö Britanniassa sen jälkeen kun 55 vuotta vankeudessa ollut kolme lasta murhannut John Straffen kuoli vuonna 2007."UK's longest-serving prisoner, Straffen, dies", The Daily Telegraph, 20 November 2007, archived from the original on 23 May 2008,
Tekijät Ian Brady Ian Duncan Stewart syntyi 2. tammikuuta 1938 Glasgow’ssa. 28-vuotias äiti Margaret "Peggy" Stewart oli teehuonetarjoilija, ja hänen mukaansa Ianin isä oli toimittaja, joka oli kuollut kolme kuukautta ennen pojan syntymää. Peggy Stewartilla ei ollut varaa lapsenhoitajaan, joten hän jätti Ianin pienenä vauvana pitkiksi ajoiksi yksin kotiin voidakseen käydä töissä.
Peggy antoi neljän kuukauden ikäisen Ianin kasvattiperheeseen. Perheeseen kuuluivat työläisvanhemmat, 34-vuotias Mary Sloan ja 39-vuotias John Sloan, sekä heidän neljä 2-13 -vuotiasta lastaan. Hänen äitinsä Peggy kävi vierailulla sunnuntaisin kunnes Ian oli 12-vuotias, mutta ei kertonut pojalle olevansa tämän oikea äiti.Lee 2010, luku 6 Ian oli vaikea lapsi, jolla oli pahoja väkivaltaisia kiukkukohtauksia. Hän oli yksinäinen ja salaileva eikä muodostanut yhteyttä muihin lapsiin. Hän tappoi ja kidutti eläimiä julmasti 10-vuotiaasta asti.
Hän sai stipendin lahjakkaille oppilaille tarkoitettuun kouluun, jossa hän tunsi olevansa ulkopuolinen ja hyljeksitty varakkaiden perheitten lasten parissa. 1950-luvun alkupuolella Brady alkoi tehdä muiden nuorten kanssa asuntomurtoja, joista hän sai pari ehdonalaista tuomiota 13-vuotiaana. Nietzschen kirjoitukset ja natsismi kiehtoivat häntä. Vuonna 1953 hän lopetti 15-vuotiaana koulunkäynnin ja alkoi tehdä sekalaisia töitä. Hän tutustui markiisi de Saden kirjoihin. 16-vuotiaana hän joutui taas oikeuteen, joka päätti tällä kertaa lähettää hänet biologisen äitinsä luokse, joten joulukuussa 1954 Brady muutti Manchesteriin. Peggy Stewart oli asunut siellä jo jonkin aikaa ja mennyt naimisiin Patrick Bradyn kanssa. Äiti ja poika eivät olleet nähneet toisiaan muutamaan vuoteen, vaan olivat pitäneet yhteyttä kirjeitse.
Brady jatkoi rikoksia ja sai kahden vuoden tuomion nuorisovankilaan. Vankilassa hän pyöritti vedonlyöntiä, myi muille vangeille pontikkaa ja suunnitteli pankkiryöstöjä. Hän luki vankilassa Dostojevskin Rikoksen ja rangaistuksen, joka oli hänen mielikirjojaan. Hän sai jonkin verran opetusta kirjanpidossa, sillä vankilaviranomaiset olivat huomanneet hänen olevan hyvä numeroiden kanssa. Brady pääsi vapaaksi marraskuussa 1957. Muutaman kuukauden työttömyyden ja parin työpaikan jälkeen hän haki töihin Millwardsin kemikaalitehtaalle ja aloitti siellä työt helmikuussa 1959.
Myra Hindley Myra Hindley syntyi 23. heinäkuuta 1942 Crumpsallissa, Manchesterissa. Hänen äitinsä Nellie Hindley (os. Maybury) työskenteli tehtaassa ja isä Robert ”Bob” Hindley oli palvellut laskuvarjojoukoissa toisessa maailmansodassa. Perhe asui Gortonissa, Manchesterissa. Myran sisko Maureen syntyi 21. elokuuta 1946.Lee 2010, luku 2 Nellie Hindley oli maallistunut protestantti, joka ei pitänyt katolisesta kirkosta, ja Bob Hindley taas oli katolinen. Isän vaatimuksesta tytöt kastettiin, mutta äidin vaatimuksesta Myra ei käynyt katolista koulua; hän sai kuitenkin käydä sunnuntaisin kirkossa tätinsä kanssa.Lee 2010, luvut 2 ja 3
Bob Hindley oli töissä tehtaalla, mutta työttömäksi jäätyään hän alkoi viettää aikaa pubeissa. Vanhempien suhde oli väkivaltainen, ja myös Myra sai siitä osansa. Kun Myra oli neljävuotias, hänen isoäitinsä Ellen Maybury eli ”Gran” ehdotti, että tyttö muuttaisi asumaan hänen luokseen. Bob Hindley vastusti ajatusta, mutta suostui lopulta. Asunnot olivat hyvin lähekkäin, ja isän vaatimuksesta Myra kävi kotona syömässä. Kun Myra aloitti koulun, Bob Hindley opetti häntä tappelemaan vastaan, jos muut lapset kiusasivat häntä. Teini-ikäisenä Myra toimi usein lapsenvahtina naapuruston lapsille.Lee 2010, luku 3
Kun Hindley oli 15-vuotias, hän tutustui 13-vuotiaaseen Michael Higginsiin, ja heistä tuli hyvät ystävät. Kesäkuussa 1957 Higgins pyysi Hindleyä uimaan suljetulle ja aidatulle altaalle, jossa he olivat aiemminkin uineet. Hindley ei lähtenyt mukaan, ja poika lähti altaalle muiden kavereidensa kanssa. Higgins hukkui, ja Hindley syytti itseään tämän kuolemasta.
Hindley lopetti koulunkäynnin 15-vuotiaana vuonna 1957. Hän ei viihtynyt koulussa, vaan halusi tehdä töitä. Hän oli töissä konekirjoittajana muutamassa yrityksessä, kunnes joulukuussa 1960 hän sai työpaikan Millwardsin tehtaalta.Lee 2010, luku 4
Pariskuntana
Brady ja Hindley alkoivat seurustella joulukuussa 1961 sen jälkeen, kun Brady oli pyytänyt Hindleyä tanssimaan kanssaan Millwardsin tehtaan toimiston joulujuhlassa. Hindley oli pitkään yrittänyt herättää Bradyn kiinnostuksen, ja oli kirjoittanut tästä päiväkirjaansa merkintöjä kuukausien ajan.Lee 2010, luku 5
He kävivät paljon elokuvissa, katsoivat televisiota ja lukijat kirjoja, muun muassa Henry Milleriä, Harold Robbinsia ja Markiisi de Sadea. Brady suhtautui fanaattisesti natseihin ja pariskunta kuunteli levyä, jolla oli saksalaisia sotalauluja ja nauhoituksia Nürnbergin puoluepäiviltä. He molemmat olivat hyvin eläinrakkaita, ja lemmikkinä heillä oli koira nimeltä Puppet. He ajoivat paljon Bradyn moottoripyörällä ja viettivät aikaa maaseudulla sekä Saddleworth Moorilla. Brady kertoi Hindleylle halustaan tehdä täydellinen pankkiryöstö sekä täydellisestä murhasta, jonka uhri olisi lapsi.Lee 2010, luku 7
Murhat pienoiskuva|Saddleworth Moorin alue ja kolmen uhrin löytöpaikat Pariskunnan ensimmäinen uhri oli 16-vuotias Pauline Reade. Hän oli Maureen Hindleyn ystävä ja oli aiemmin seurustellut tämän poikaystävän, David Smithin, kanssa. Myös Myra tunsi tytön. Perjantaina 12. heinäkuuta 1963 Pauline oli kävelemässä yksin illanviettoon tanssiklubille, sillä hänen ystävänsä eivät olleet saaneet lupaa lähteä mukaan. Brady ja Hindley etsivät uhria: Hindley ajoi autoa ja Brady seurasi taaempana moottoripyörällä. Hindley tarjosi Paulinelle kyydin ja kertoi tälle ajavansa nummelle etsimään käsinettään. Nummella he tapasivat Bradyn. Bradyn ja Hindleyn kertomukset tapahtumasta eroavat: Hindleyn mukaan hän istui autossa, eikä nähnyt kun Brady raiskasi ja tappoi Pauline Readen, kun taas Bradyn mukaan Hindley osallistui väkivaltaan. Brady hautasi tytön ruumiin nummelle. Kotona pariskunta pesi auton ja poltti Bradyn veriset vaatteet.Lee 2010, luku 8 Tämän jälkeen Brady pyysi Hindleytä etsimään pieniä lapsia uhreiksi, koska Pauline Reade oli tehnyt liian voimakkaasti vastarintaa.
Seuraava uhri oli 12-vuotias John Kilbride. Lauantaina 23. marraskuuta 1963 John oli käynyt elokuvissa kaveriensa kanssa, minkä jälkeen nuoret menivät torille etsimään pieniä askareita taskurahan toivossa. Hindley ja Brady löysivät yksin olleen John Kilbriden ja tarjosivat tälle kyydin kotiin. He käyttivät samaa peitetarinaa käsineestä ja ajoivat nummelle, jossa Brady raiskasi ja kuristi pojan ja hautasi ruumiin. Kotona pariskunta tuhosi taas todisteet.Lee 2010, luku 10
Kolmas uhri oli 12-vuotias Keith Bennett, joka oli 16. kesäkuuta 1964 kävelemässä isoäitinsä luokse, kun Brady ja Hindley ottivat hänet autoonsa; he pyysivät poikaa auttamaan ostostensa kantamisessa. He ajoivat taas nummelle, jossa Brady raiskasi ja kuristi Keithin ja hautasi ruumiin. Todisteet hävitettiin huolellisesti Bradyn tekemän listan mukaan niin kuin aikaisemmin.Lee 2010, luku 11
Neljäs uhri oli 10-vuotias Lesley Ann Downey, jonka 26. joulukuuta 1964 pariskunta otti mukaansa markkinoilta, jälleen peitetarinan avulla. Tällä kertaa he eivät menneet nummille, vaan omaan asuntoonsa, jossa he pakottivat tytön riisuutumaan valokuvia varten. Brady oli laittanut nauhurin piiloon, ja osa tapahtumien äänistä jäi nauhalle. Nauhalla kuuluu muun muassa, kun Hindley uhkaa lyödä tyttöä, ellei tämä ole hiljaa. Myöhemmin Hindley sanoi olleensa toisessa huoneessa, kun Brady raiskasi ja tappoi tytön, ja Brady väitti Hindleyn kuristaneen tytön. Seuraavana aamuna he ajoivat nummelle hautaamaan ruumiin.Lee 2010, luku 13
Pariskunnan viides ja viimeinen uhri oli 17-vuotias Edward Evans, jonka Brady kutsui pariskunnan kotiin drinkille 6. lokakuuta 1965. Bradyn pyynnöstä Hindley kävi hakemassa paikalle siskonsa aviomiehen, 17-vuotiaan David Smithin. Brady ja Smith olivat viettäneet aikaa yhdessä ja suunnitelleet pankkiryöstöä. Brady oli kertonut tappaneensa ihmisiä ja haudanneensa heidät nummelle, mutta Smith ei ollut ottanut tämän puheita todesta. Asunnossa Smith näki, kun Brady hakkasi Evansia kirveellä ja lopuksi kuristi tämän. Hindley siivosi murhan jäljet, ja Brady pyysi Smithiä auttamaan kantamaan ruumiin yläkertaan, josta he voisivat sen myöhemmin viedä autoon. Poliisikuulustelussa Smith kertoi peläneensä oman henkensä puolesta ja esittäneensä rauhallista. Jossain vaiheessa Smith palasi kotiinsa, ja aikaisin aamulla hän ja Maureen soittivat poliisille.Lee 2010, luvut 11 ja 15
Kiinnijääminen ja uhrien etsinnät
David Smithiä kuultuaan poliisit menivät Bradyn ja Hindleyn asuntoon, josta he löysivät Edward Evansin ruumiin. Asunnosta löytyi myös muun muassa aseita, sekä lista, jonka Brady oli tehnyt todisteiden hävittämistä varten. Brady väitti Evansin kuolleen miesten välisessä tappelussa, jossa oli ollut osallisena myös David Smith. Brady pidätettiin heti murhasta epäiltynä, ja muutaman päivän päästä Hindleyä vastaan nostettiin syyte avunannosta murhaan.Lee 2010, luvut 16 ja 17
Pariskunnan asunnosta tuotujen todisteiden joukosta poliisit löysivät paperin, jolla oli kadonneen John Kilbriden nimi. David Smith kertoi poliiseille Bradyn kehuskelleen haudanneensa ihmisiä nummelle, ja lisäksi poliisit huomasivat pariskunnan ottaneen nummilla valokuvia. Etsinnät nummella aloitettiin 10. lokakuuta. Alue oli kuitenkin laaja, noin 1 000 neliökilometriä, eivätkä Brady ja Hindley tunnustaneet mitään, kun heitä kuulusteltiin kadonneista lapsista. Etsinnät aiottiin jo lopettaa, kunnes poliisit löysivät rautatieaseman säilytyksestä kaksi matkalaukkua.Lee 2010, luku 17 Niiden sisältä löytyi muun muassa saksalaisia kirjoja, pornolehtiä, ase ja puukko. Lisäksi niistä löytyi kuvia alastomasta Lesley Ann Downeysta, sekä ääninauha, jolla kuuluu muun muassa, kun Hindley uhkaa lyödä apua anovaa tyttöä, jos tämä ei olisi hiljaa. Seuraavana päivänä eli 16. lokakuuta Lesley Ann Downeyn ruumis löytyi haudattuna nummelta.Lee 2010, luvut 13 ja 18
Pariskuntaa vastaan nostettiin syyte Lesley Ann Downeyn murhasta 21. lokakuuta 1965. Myöhemmin samana päivänä John Kilbriden ruumis löytyi nummelta, noin 340 metriä Downeyn hautauspaikasta. Isot ihmisjoukot seurasivat Lesley Ann Downeyn hautajaisia 26. lokakuuta ja John Kilbriden 1. marraskuuta. Noin viikkoa myöhemmin lisäuhrien etsinnät nummilla lopetettiin.Lee 2010, luku 19
Oikeudenkäynti