Edmund Burke () oli irlantilais-brittiläinen poliitikko, kirjailija ja poliittinen filosofi. Hän kuului vuosina 1765–1794 Britannian parlamentin alahuoneeseen, johon hänet valittiin Whig-puolueesta. Yrjö III:n aikana hän puolusti amerikkalaisten siirtokuntien oikeuksia. Sen sijaan hän vastusti Ranskan vallankumousta, minkä seurauksena hänestä tuli Whigien konservatiivisen ryhmän johtavia jäseniä. Häntä pidetään nykyaikaisen konservatismin isänä.
Elämä
Reflections: Konservatismin perustaja ja innoittaja
Edmund Burkea pidetään yleisesti konservatismin perustajana ja innoittajana, vaikka konservatiivisessa ajattelussa vedotaan usein myös antiikin ajattelijoihin. Kirjoituksessaan Reflections on the Revolution in France Burke jäsentelee konservatismin ajattelutavan ja perusteet.Harisalo & Rajaniemi 2013, s. 46.
Reflections-teoksessa Burke ottaa kantaa Ranskan vallankumouksen tapahtumiin. Teoksesta tuli huomattava menestys. Ensimmäisen kuukauden aikana kirjaa myytiin 19 000 kappaletta ja ensimmäisen vuoden aikana siitä otettiin 11 painosta. Teoksesta muodostui lopulta konservatiivisen yhteiskuntafilosofian perusteos.Harisalo & Rajaniemi 2013, s. 47.
Burke vastusti Ranskan vallankumouksen väkivaltaa. Burken mukaan vallankumous pyrki syrjäyttämään perinteiset yhteiskunnalliset instituutiot aatteella, jota hän piti utopistisena ja joka hänen mukaansa antoi kannattajilleen oikeutuksen surmata vastustajansa. Burken mielestä uudistus aiheutti enemmän tuhoa kuin hyötyä, eikä se kyennyt korvaamaan vanhaa ja koeteltua järjestystä.
Ajattelu
Huolimatta epäluulostaan muutoksia kohtaan Burkea pidetään silti uudistajana. Hänen mielestään yhteiskunnan muutokset tuli tehdä harkitusti ja rikkomatta hyväksi havaittuja rakenteita. Burken mielestä keskeneräisinä toteutetut nopeat muutokset pelästyttivät jopa muutosten kannattajia itseään.
Burke kannatti vapaata markkinataloutta ja yksityisomaisuutta. Hän puolusti myös sananvapautta ja uskonnollista suvaitsevaisuutta. Burke varoitti antamasta liikaa valtaa poliittisille päättäjille yhteiskunnan kehitystä koskevissa asioissa. Burke myös vastusti brittihallinnon sortotoimia Pohjois-Amerikan siirtokuntien vapauksia vastaan. Burkea pidetään monella tapaa myös liberaalina ajattelijana ja vaikuttajana. Vaikka konservatismi ja liberalismi eroavat toisistaan huomattavasti periaatteellisella tasolla, ei niiden välillä ole jyrkkiä raja-aitoja.Harisalo & Rajaniemi 2013, s. 48.
Burke ei koskaan esitellyt näkemyksiään järjestelmällisesti, vaan sovelsi niitä aina tapauskohtaisesti. Hänen käytännöllisten kantojensa takana on kuitenkin yleisiä periaatteita, jotka tulevat ilmi, kun Burken tuotantoa tarkastelee kokonaisuudessaan. Nämä periaatteet liittyvät ”luonnon” tai ”luonnonlain” käsitteisiin. Burken näkemysten ytimessä on ihmisen ja maailmankaikkeuden harmonia. Yhteiskunta ja valtio mahdollistavat ihmisen potentiaalin täyden ymmärtämisen, antavat muodon yhteiselle hyvälle ja luovat yhteisesti hyväksytyt – joko kirjoitetut tai kirjoittamattomat – normit ja päämäärät. Burken ihanteena oli, että poliittinen yhteisö toimisi yhtenä kokonaisuutena.
Muuta
Burke oli Royal Society of Artsin jäsen.
Edmund Burke oli Philip Francisin liittolainen Warren Hastingsin oikeudenkäynnissä.
Katso myös Subliimi
Lähteet
Viitteet
Kirjallisuutta
Aiheesta muualla
Burke, Edmund: Johdatus makuun. Suomentaneet Markku Mustaranta & Tuukka Tomperi. Niin & näin 1/1998. Mustaranta, Markku & Saavalainen, Mika: Alkusanat Edmund Burken Introduction on Taste -esseen suomennokseen. Niin & näin 1/1998.
Luokka:Konservatismi Luokka:Brittiläiset filosofit Luokka:Irlantilaiset filosofit Luokka:Brittiläiset politiikan tutkijat Luokka:Brittiläiset poliitikot Luokka:Irlantilaiset poliitikot Luokka:Brittiläiset kirjailijat Luokka:Irlantilaiset kirjailijat Luokka:Vuonna 1729 syntyneet Luokka:Vuonna 1797 kuolleet