pienoiskuva|Oiva Paloheimo kotipihallaan vuonna 1954. Kuva: U. A. Saarinen. Oiva Aukusti Paloheimo, vuoteen 1911 Pietilä,Paloheimo, Oiva, Kuka kukin on 1954 s. 619 (Projekt Runeberg (2. syyskuuta 1910 Tampere – 13. kesäkuuta 1973 Helsinki)Kuolinilmoitus, Oiva Aukusti Paloheimo, Helsingin Sanomat, 1973, No 164, sivu 2, julkaistu 21.6.1973 (Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot) oli suomalainen kirjailija, joka kirjoitti romaaneja, runoja, novelleja ja aforismeja. Paloheimon tunnetuimpia teoksia on lastenkirja Tirlittan (1953).
Elämä Oiva Paloheimon vanhemmat olivat liikemies Aukusti Pietilä (myöhemmin Paloheimo) ja 16-vuotias kauppiaantytär Katri Salonen. Paloheimo erotettiin äidistään heti syntymän jälkeen, ja koska hänen isänsä kiersi liiketoimissaan ympäri Suomea, Oiva Paloheimo joutuikin lapsena usein asumaan tätiensä luona. Isän kuoltua espanjantautiin Oivan ollessa kahdeksanvuotias muutti hän isänsä nuoremman veljen Heikki Pietilän kasvattilapseksi Kangasalle.
Paloheimo kirjoitti ensimmäisen näytelmänsä Kauppakirja jo yhdeksänvuotiaana ja alkoi kirjoittaa myös runoja ja novelleja. Ensimmäisiä novellejaan hän julkaisi salanimellä Oiva Kaisla eri lehdissä, ja ensimmäinen omalla nimellä julkaistu novelli ilmestyi Aamulehden sunnuntailiitteessä 1926.
Vuosina 1930–1933 Paloheimo opiskeli jonkin aikaa Yhteiskunnallisen korkeakoulun sanomalehtimieslinjalla. Heikko menestys etenkin kielissä sekä taloudelliset ongelmat keskeyttivät kuitenkin opinnot. Ensimmäisen kirjansa, runokokoelman Vaeltava laulaja, Paloheimo julkaisi 1935. Seuraavat vuodet hän käytti omaelämäkerrallisen romaaninsa tekemiseen; teos ilmestyi 1942 nimellä Levoton lapsuus.
Paloheimo oli toimittajana Mikkelin Sanomissa ja Länsi-Savossa. Sotien aikana hän toimi rintamakirjeenvaihtajana.
Vuosina 1946–1952 Paloheimo asui perheineen Vesilahden pappilan piharakennuksessa. Hänen toisen vaimonsa isä Kalle Kahiluoto oli tällöin Vesilahden kirkkoherrana. 2010-luvulla rakennuksessa toimi Paloheimon elämästä kertova taiteilijakoti-museo, jonka perustajiin kuului Vesilahden seurakunnan kirkkoherra Harri Henttinen. Rakennus tuhoutui tulipalossa 29. marraskuuta 2018. Palon jälkeen Henttinen on jatkanut Paloheimo-esitelmien pitämistä pappilan tiloissa.
Vuodesta 1953 Paloheimo asui Helsingissä Oulunkylässä ensin Larin-Kyöstin Suomen Kirjailijaliitolle testamenttaamassa puutalossa Veräjämäessä ja myöhemmin Mäkitorpantie 40:ssä.
Oiva Paloheimo oli naimisissa kolme kertaa: 1938–1945 Maila Ahvenaisen kanssa, 1945–1953 Sirkka-Liisa Kahiluodon kanssa ja 1956–1969 Anna Sinikka Rädyn kanssa. Ensimmäisestä liitosta Paloheimolla oli kaksi ja toisesta kolme lasta. Ensimmäiset kaksi liittoa päättyivät eroon Paloheimon uskottomuuden ja alkoholin käytön takia. Paloheimolla oli myös taloudellisia vaikeuksia, koska suuri osa hänen tuloistaan meni lasten elatusmaksuihin. Viime elinvuosina myös sairaudet alkoivat haitata Paloheimon elämää. Hänen viimeiseksi teoksekseen jäi vuonna 1962 ilmestynyt runokokoelma Palaa ne linnut vielä.
Paloheimo on haudattu Maunulan uurnalehtoon Helsinkiin.
Nykyään Paloheimo muistetaan lähinnä Tirlittan-lastenkirjastaan, muu hänen tuotantonsa on painunut paljolti unohduksiin. Paloheimon runoista ovat tunnetuimpia laulusovitusten kautta "Ontuva Eriksson" ja Ilmo Häkkisen säveltämä "Lähtevien laivojen satama".
Teokset Vaeltava laulaja, 1935, runokokoelma Levoton lapsuus, 1942, romaani Motti-Matti ja Vanja-Katti, toimitti Olli-setä, 1942, lastenkirja Elopeltojen yli, 1943, runokokoelma Meidän sakin sankarit Karjalassa, toimitti Olli-setä, 1943, kuvakirja Punainen lintu, 1945, romaani Peili, 1946, romaani Taikakampa : iloisia ja totisia satuja Heponiemestä, 1946, lastenkirja Pan kuuntelee virttä, 1947, runokokoelma Tuonen virran tällä puolen, 1948, novellikokoelma Lepakko, 1949, romaani Lipin pakinoita, 1950, pakinakokoelma Ratsastus Eedeniin, 1952, romaani Ongelmatyttö ja muita pakinoita, 1953, pakinakokoelma Tirlittan : orpotyttö ihmisten ihmemaassa, 1953, lastenkirja Runot, 1955, runokokoelma (sisältö: Vaeltava laulaja, Elopeltojen yli, Pan kuuntelee virttä) Tinaseppä ja seitsemän, 1956, lastenkirja Patarouva, 1956, romaani Ei puu yksin pala, 1958, romaani Valikoima runoja, 1958, runokokoelma Oivalluksia, 1959, aforismeja Lapsia ja enkeleitä, 1960 Salonki, 1961, novellikokoelma Palaa ne linnut vielä, 1962, runokokoelma Näytelmät ja irralliset runot Vale-konsulentti : 1-osainen seuranäytelmä, 1943 Juhlaruno Suur-Savon maakuntaliiton maakuntajuhliin 2-3.8.1947 : pyhien kivikirjoitusten maa, 1947 Nuoret runoilijat 1934, toimittanut Mika Waltari. WSOY 1934. Sisältää Paloheimon runoja: s. 81–95
Palkinnot Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran palkinto 1936 Valtion kirjallisuuspalkinto 1942, 1946, 1949, 1952, 1953 Kalevi Jäntin palkinto 1944 Pro Finlandia -mitali 1959
Lähteet Yle Multiradio sivu Oiva Paloheimosta
Viitteet
Kirjallisuutta Paloheimo, Matti: Levoton Lippi – Isäni Oiva Paloheimo. Kirjayhtymä 1985.
Aiheesta muualla
Ylen Elävä arkisto: Oiva Paloheimon haastattelu vuodelta 1956 Veikko Lindroos: Oiva Paloheimon syntymästä 100 vuotta, Tammerkoski-lehti 8/2010
Luokka:Pro Finlandia -palkitut Luokka:Suomalaiset kirjailijat Luokka:Suomalaiset lasten- ja nuortenkirjailijat Luokka:Suomalaiset runoilijat Luokka:Kalevi Jäntin palkinnon saajat Luokka:Vuonna 1910 syntyneet Luokka:Vuonna 1973 kuolleet