Jääkiekon maailman­mestaruus­kilpailut ovat Kansainvälisen jääkiekkoliiton IIHF:n alaisille maajoukkueille järjestettävä jääkiekkoturnaus. Se järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1920. Nykyään kisat pidetään vuosittain. Eniten maailman­mestaruuksia on saavuttanut Kanada. Se on voittanut 28 mestaruutta. Kansainvälinen jääkiekkoliitto IIHF ylläpitää jääkiekon maailmanrankingia, joka perustuu maajoukkueiden menestykseen neljissä viimeisissä maailman­mestaruus­kilpailuissa ja viimeisimmissä olympialaisissa.

Sarjajärjestelmä Nykyään maailmanmestaruuskilpailussa on viisi tasoa: pääsarja sekä ensimmäinen, toinen, kolmas ja neljäs divisioona. Pääsarjassa pelaa 16 maajoukkuetta. Vuodesta 1992 lähtien kisat on pelattu niin, että joukkueet pelaavat lyhyen alkusarjan, jonka jälkeen pelataan pudotuspelit. Vuodesta 2012 alkaen joukkueet on jaettu kahteen kahdeksan joukkueen lohkoon. Vuoteen 2011 saakka alkulohkoja oli neljä. Pudotuspelien ensi kierroksella toisen lohkon paras joukkue kohtaa toisen lohkon heikoimman joukkueen ja lohkojen toisille sijoille yltäneet joukkueet kohtaavat toisen lohkon kolmannet joukkueet. Erikoisen poikkeuksen muodostaa tilanne, jossa kisat on jaettu kahden maan kesken, nimittäin silloin isäntämaiden joukkueet eivät voi sääntöjen mukaan kohdata toisiaan puolivälierissä. Tässä tilanteessa sovelletaan poikkeussääntöä, jossa puolivälieräparit eivät muodostuisi ristikkäin eri alkulohkojen välillä, vaan puolivälierät pelattaisiin alkulohkojen sisäisesti.

Vuoden 1992 Tšekkoslovakian-kisoista lähtien pelatut puolivälierät on äkkikuolemaperiaatteensa takia monelle jatkoon päässeelle joukkueelle jopa turnauksen tärkein ottelu, sillä puolivälierä ratkaisee, pääseekö joukkue mukaan mitalipeleihin vai putoaako se jatkosta heti pudotuspelien alussa. Ennen vuotta 1992 mitalit ratkottiin alku- ja loppusarjojen perusteella.

Turnauksen voittaja julistetaan jääkiekon maailmanmestariksi, ja kaksi viimeistä joukkuetta putoaa ensimmäiseen divisioonaan.

Kisojen otteluohjelmassa ei ole vuodesta 2011 lähtien ollut välipäivää välierien ja mitalipelien välissä, mikä korostaa välierien otteluaikataulun merkitystä. Esimerkiksi vuosina 2018, 2019, 2021 ja 2022 varhaisemmin pelatusta välierästä loppuotteluun edennyt maa voitti myös mestaruuden. Vuodesta 2012 lähtien aiemman välierän voittaja on voittanut mestaruuden kahdeksan kertaa kymmenestä. Tämä selittyy sillä, että varhaisemman välierän voittanut joukkue ehtii levätä enemmän ennen loppuottelua.

1., 2., 3. ja 4. divisioona Ensimmäisessä ja toisessa divisioonassa pelaa 12 joukkuetta kahteen eri maissa pelattavaan kuuden joukkueen lohkoon jaettuna. A-lohko on ylemmän sarjatason joukkueille, B alemman tason joukkueille. Kolmannessa divisioonassa joukkueita on kymmenen, ja ne on jaettu kuuden ja neljän joukkueen lohkoihin. Vuonna 2024 kolmannessa divisioonassa oli myös 12 joukkuetta kuuden joukkueen lohkoissa. Neljännessä divisioonassa on aikaisemmin ollut neljä joukkuetta, vuodesta 2025 alkaen kuusi. Vuosina 1951–2000 ensimmäistä divisioonaa vastasi B-sarja, vuosina 1961–2000 toista divisioonaa C-sarja sekä vuosina 1987–2000 kolmatta ja neljättä divisioonaa D-sarja.

Historia Ensimmäiset maailmanmestaruuskilpailut Ensimmäiset maailmanmestaruuskilpailut olivat Antwerpenin kesäolympialaisten yhteydessä vuonna 1920. Vuonna 1983 Kansainvälinen jääkiekkoliitto julisti nuo ensimmäisiksi virallisiksi maailmanmestaruuskilpailuiksi olympialaisten ohella, sillä turnauksen ottelut oli pelattu ennen varsinaisia olympialaisia näytösotteluina. Vastaavasti vuonna 1930 liitto päätti, että vuosien 1924 ja 1928 talviolympialaisissa pidetyt turnaukset saisivat maailmanmestaruuskilpailujen aseman. Samassa kokouksessa päätettiin myös pitää maailmanmestaruuskilpailut joka vuosi, mikäli mukana olisi ainakin yksi Euroopan ulkopuolinen maa.

Aikaisemmin varsinaisia maailmanmestaruuskisoja ei järjestetty, koska joukkueiden tasoerot olivat suuret. Kanada tiedettiin niin hyväksi jääkiekkomaaksi, että Kansainväliselle jääkiekkoliitolle riitti hyvin, että se järjestää vain Euroopan-mestaruuskilpailuja. Lisäksi asiaan vaikutti matkustaminen, sillä esimerkiksi Atlantin valtameren ylittäminen saattoi kestää laivalla viikon.

Aluksi Kanadan ylivoima arvokisoissa oli hyvin huomattava, vaikka sitä edusti aina amatöörijoukkue, jota saatettiin täydentää muutamalla ammattilaisjääkiekkoilijalla. Esimerkiksi vuoden 1924 olympialaisissa, jotka olivat samalla siis myös maailmanmestaruuskilpailut, Kanadaa edustanut Toronto Granites voitti kultaa maalierolla 110–3. Kanada voitti esimerkiksi Ruotsin lukemin 22–0 ja Tšekkoslovakian maalein 33–0. Kuitenkin 1930-luvulta alkaen Kanada pystyttiin haastamaan. Ensimmäiseksi haastajaksi nousi Yhdysvallat ja vähitellen muutamat Euroopan maat. Vuonna 1933 seitsemänsissä maailmanmestaruuskilpailuissa Kanada menetti mestaruuden ensi kertaa, kun Yhdysvallat voitti sen tiukassa loppuottelussa maalein 2–1. Tämän jälkeen Yhdysvallat on yltänyt maailmanmestaruuteen kahdesti: vuonna 1960 voittaessaan olympiakultaa, jolla oli myös maailmanmestaruuden arvo, ja vuonna 2025.

Ensimmäinen maailmanmestaruuden voittanut Euroopan maajoukkue on Iso-Britannia, joka voitti Kanadan maalein 1–2 vuoden 1936 talviolympialaisissa. Tosin, vain yhtä pelaajaa lukuun ottamatta Ison-Britannian joukkueen pelaajat olivat taustaltaan Kanadasta. Vuosikymmenen aikana Iso-Britannia saavutti peräti viisi maailmanmestaruusmitalia.

Toisen maailmansodan aikana kisoja ei järjestetty.

Toisen maailmansodan jälkeen Sodan jälkeen ensimmäiset kisat pelattiin vuonna 1947, jolloin Tšekkoslovakia voitti kotikisoissaan kultaa. Tästä lähtien kisojen voimasuhteet muuttuivat tasaisemmiksi, minkä lisäksi kisoja leimasi se, että monista kisoista jäi esimerkiksi poliittisista syistä pois maajoukkueita.

Vuosina 1972–1976 maailmanmestaruuskilpailut pidettiin myös olympiavuosina. Vuosina 1980, 1984 ja 1988 maailmanmestaruuskilpailuja ei pidetty. Syynä oli, ettei kisoja saatu sovitettua eri turnauksien lomaan. Esimerkiksi vuonna 1976 Ruotsi osallistui maailmanmestaruuskilpailuihin mutta ei olympialaisten jääkiekkoturnaukseen kiireiden vuoksi. Vuodesta 1977 lähtien myös ammattilaispelaajat ovat voineet osallistua jääkiekon maailmanmestaruuskilpailuihin.

Vuodesta 1983 alkaen turnauksen ylempi loppusarja pelattiin niin, että alkusarjan pisteet nollautuivat. Toisin sanoen alkusarjan ottelutuloksia ei huomioitu ylemmässä loppusarjassa. Muutos vähensi huomattavasti Neuvostoliiton ylivoimaa. Kuitenkin vuoteen 1989 mennessä Neuvostoliitto oli voittanut enemmän mestaruuksia kuin mikään muu maa, 21 kappaletta. Kanadalla oli tuolloin mestaruuksia 19, ja se oli pelannut kymmenen turnausta Neuvostoliittoa enemmän. Mitalien kokonaismäärässä Kanada oli tuolloin vielä edellä, sillä maalla oli neljä mitalia enemmän. Tuolloin maailmanmestaruuskilpailuja hallitsi neljä maata: Neuvostoliitto, Ruotsi, Kanada ja Tšekkoslovakia. Kanada oli näistä kuitenkin ainoa, joka ei yltänyt mestaruuteen vuosina 1977–1989. Se voitti mestaruuden vasta vuonna 1994 – kauan ammattilaisten osallistumisen sallimisen jälkeen.

Vuosina 1998–2005 maailmanmestaruuskilpailuissa oli niin sanottu Kaukoidän kiintiöpaikka. Kansainvälinen jääkiekkoliitto IIHF järjesti silloin erillisen Kaukoidän karsintasarjan, jonka voittaja pääsi kiintiöpaikalle maailmanmestaruuskilpailujen pääsarjaan. Karsinnan hävinneet maat jatkoivat omalla sarjatasollaan. Japani saavutti tämän paikan joka vuosi kiintiön olemassaolon ajan. Kun kiintiö lakkautettiin, Japanilla olisi ollut mahdollisuus säilyä suoraan pääsarjassa sijoittumalla vähintään 14:nneksi, mutta se ei onnistunut tässä.

Nykyinen maailmanmestaruuspokaali otettiin käyttöön vuonna 2001, ja sen on suunnitellut André Richard.http://www.hhof.com/legendsofhockey/html/GHsilver_splashmchampionship.shtml

Vuoden 2020 jääkiekon maailmanmestaruuskilpailuja ei pidetty koronaviruspandemian vuoksi. Edellinen kerta, jolloin kilpailuja ei pelattu, oli vuonna 1946, jos huomioon ei oteta olympiavuosia 1980, 1984 ja 1988.

Vuonna 2022 kisoissa oli historiallinen tilanne, sillä ensimmäistä kertaa loppuottelussa kohtasivat samat joukkueet kolmatta kertaa perätysten, kun Kanada ja Suomi kamppailivat mestaruudesta.

Venäjän hyökättyä Ukrainaan vuonna 2022 Venäjän ja Valko-Venäjän joukkueet eivät saaneet osallistua vuoden 2022 maailmanmestaruuskilpailuihin. Joukkueet eivät saaneet osallistua kisoihin myöskään vuosina 2023–2026.

Vuoden 2024 kisoissa tehtiin historiaa, kun alkusarjassa Itävalta nousi Kanadaa vastaan käydyn ottelun kolmannessa erässä viiden maalin takaa tasalukemiin 6–6. Kyseessä oli myös maailmanmestaruuskisojen historian suurin nousu takaa-ajoasemasta tasalukemiin, sillä aiemmin tasoihin oli noustu korkeintaan neljän maalin takaa. Kaikki maalit syntyivät tasakentällisin. Kanadan kapteeni John Tavares ratkaisi lopulta pelin jatkoajalla Kanadan eduksi vain 15 sekunnin jälkeen. Harjoitusotteluita lukuun ottamatta Itävalta ei ollut millään tasolla tehnyt aiemmin Kanadaa vastaan yli kahta maalia.

Vuoden 2025 kisoissa tehtiin historiaa monin tavoin. Turnauksen alkusarjassa nähtiin tilanne, kun kaksi veljestä pelasi vastakkain, nimittäin Suomen Eeli Tolvanen ja Itävallan Atte Tolvanen. Tämä oli ensimmäinen kerta maailmanmestaruuskilpailujen historiassa, kun tällaisessa tilanteessa kenttäpelaaja ja maalivahti pelasivat vastakkain ja kaiken kaikkiaan toinen tilanne. Aikaisemmin näin on käynyt Tšekin Robert Reichelin ja Saksan Martin Reichelin välillä, jotka ovat molemmat kenttäpelaajia. Turnauksen aikana Sveitsin Andres Ambühlista tuli MM-kilpailujen historian vanhin pelaaja, joka on tehnyt hattutempun. Hän ylsi saavutukseensa 41-vuotiaana alkusarjan ottelussa Unkaria vastaan, joka päättyi Sveitsin hyväksi maalein 10–0. Puolivälierissä isäntämaan Tanskan joukkue pudotti sensaatiomaisesti Kanadan jatkosta. Näin Tanska eteni ensimmäistä kertaa mitalipeleihin, vaikka Kanadalla oli turnauksessa monien mielestä yksi parhaimmista joukkueistaan pitkään aikaan. Loppuottelupari oli historiallinen: Sveitsi vastaan Yhdysvallat. Sveitsi ei ollut aiemmin voittanut maailmanmestaruutta kertaakaan, ja Yhdysvaltojen kaksi kultaa olivat vuosilta 1933 ja 1960, jolloin mestaruutta ei ratkaistu nykyisen pelijärjestelmän mukaisella loppuottelulla. Mestaruuden voitti Yhdysvallat.

Kotikisat Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailujen yhteydessä tavataan puhua niin sanotusta kotikisojen kirouksesta, sillä historian aikana kotikisojen voittaminen on osoittautunut varsin vaikeaksi. Ensimmäistä kertaa kotikisat voitti Tšekkoslovakia vuonna 1947, jonka jälkeen samaan ylti Yhdysvallat vuonna 1960. Tuolloin kyse oli tosin olympialaisista, jotka olivat samanaikaisesti myös maailmanmestaruusturnaus. Tšekkoslovakia voitti kotikisansa myös vuonna 1972 ja 13 vuotta myöhemmin vuonna 1985 eli kaiken kaikkiaan kolmesti. Neuvostoliitto pystyi voittamaan kotikisansa niin ikään kolmesti, vuosina 1973, 1979 ja 1986. Mestaruus vuodelta 1986 olikin pitkään viimeisin kilpailujen isäntämaan voittama maailmanmestaruus, kunnes Ruotsi onnistui voittamaan mestaruuden Tukholmassa ja Helsingissä järjestetyissä kilpailuissa vuonna 2013. Yhdeksän vuotta myöhemmin Suomi voitti niin ikään kotikisoissaan vuonna 2022 maailmanmestaruuden, kun se voitti loppuottelussa Kanadan jatkoajan jälkeen maalein 4–3. Itsenäinen Tšekki voitti ensimmäisen kerran kotikisansa vuonna 2024, kun mukaan ei lasketa Tšekkoslovakian kotikisojen mestaruuksia. Tšekki palasi samalla maailmanmestariksi 14 vuoden tauon jälkeen, kun se voitti kotikisojensa loppuottelussa Sveitsin maalein 0–2.

Joukkueet vuonna 2026

Lohko A

Lohko B

Maailmanmestaruuskilpailut ja niiden mitalistit