James Ronald ”Jim” Ryun (s. 29. huhtikuuta 1947 Wichita, Kansas) on yhdysvaltalainen keskimatkojen juoksija ja republikaanipoliitikko. Hänen paras saavutuksensa urheilu-urallaan oli vuoden 1968 kesäolympialaisten 1 500 metrin juoksun hopeasija.
Ryun osallistui urallaan kolmiin olympialaisiin ja teki keskimatkoilla viisi maailmanennätystä ennen siirtymistään ammattilaiseksi vuoden 1972 kesäolympialaisten jälkeen. Hän päätti urheilu-uransa lopullisesti maaliskuussa 1976. Ryun siirtyi politiikkaan vuonna 1996, kun hän pääsi Kansasin toisesta vaalipiiristä Yhdysvaltain edustajainhuoneeseen. Hän istui edustajainhuoneessa viisi kautta.
Urheilu-ura
Teinisensaationa ensimmäisiin olympialaisiinsa Ryun haaveili monien ikätoveriensa tavoin teini-ikäisenä urheilu-urasta. Ensimmäisenä vuotenaan Wichita High School Eastissa 1961 hän ei kuitenkaan mahtunut koulun koripallo-, baseball- eikä yleisurheilujoukkueisiin. Toisena opiskeluvuotenaan Ryun pääsi yleisurheilujoukkueeseen Bob Timmonsin valmennukseen. Aluksi Ryun ei pysynyt muiden oppilaiden mukana, mutta vuoden loppuun mennessä hän oli noussut high schoolin A-joukkueeseen. Keväällä 1963 Ryun voitti Kansasin high school -mestaruuden mailin juoksussa ajalla 4.26,4.Corrigan, s. 95
Timmons huomasi Ryunin kyvyt Kansasin-mestaruuden jälkeen. Hän asetti Ryunin tavoitteeksi neljän minuutin rajan alituksen ensimmäisenä high school -ikäisenä juoksijana, mikä Timmonsin mukaan oli mahdollista, jos Ryun harjoittelisi ahkerasti. Toisen opiskeluvuotensa loppuun mennessä Ryun olikin parantanut ennätystään lukemaan 4.07,8.Corrigan, s. 96
Kolmantena opiskeluvuotenaan Ryun voitti maastojuoksussa kaikki high school -kilpailunsa, myös Kansasin-mestaruuden. Maastojuoksukauden päätyttyä hän harjoitteli entistä ahkerammin juosten kaksi kertaa päivässä. Kolmantena opiskeluvuotenaan Ryun oli voittamaton radallakin. Osavaltion mestaruuskilpailuissa hän teki Yhdysvaltain koululaisennätyksen maililla ajalla 4.06,4.
Ryun kutsuttiin ennätyksensä jälkeen kilpailemaan Kaliforniaan kansalliseen kilpailuun. 17-vuotiaan oppilaan ei uskottu pärjäävän miesten kilpailuissa, mutta Ryun sijoittui ajalla 4.01,7 Dyrol Burlesonin ja Tom O'Haran jälkeen kolmanneksi. Kahden viikon kuluttua Ryun juoksi Comptonissa monien kokeneiden juoksijoiden joukossa. Hän sijoittui vasta kahdeksanneksi mutta alitti ensimmäisenä high school -oppilaana neljän minuutin rajan ajalla 3.59,0.Corrigan, s. 96–97
Juoksun jälkeen Ryun haaveili Tokion olympialaisista, mutta tavoite ei ollut helppo, sillä Los Angelesissa järjestettävissä Yhdysvaltain-karsinnoissa vain kolme parasta juoksijaa pääsisi kilpailuihin. Hän harjoitteli koko kesälomansa 1964 ja selviytyi kuin selviytyikin Los Angelesissa kuuden juoksijan finaaliin, jossa Yhdysvaltain edustajat Tokion 1 500 metrin kilpailuun ratkaistiin. Burleson ja O'Hara karkasivat loppusuoralla, mutta loppusuoran alussa vasta viidentenä olleen Ryunin onnistui viime metreillä nousta Jim Grellen ohi kolmanneksi, mikä varmisti hänelle olympiapaikan.Corrigan, s. 97–98
Tokion olympialaisten 1 500 metriä oli Ryunin ensimmäinen kansainvälinen kilpailu. Hän sijoittui alkuerässään neljänneksi ja eteni välieräjuoksuun. Sairastelu Tokiossa vei kuitenkin Ryunin voimat, ja hän jäi välieränsä viimeiseksi.Corrigan, s. 98
Ennätyksiä olympialaisten välillä Viimeisenä high school -vuotenaan Ryun voitti reittiennätyksellä osavaltion maastojuoksumestaruuskilpailun ja high school -ennätyksellä 3.58,3 mailin juoksun, joka oli hänen viimeinen high school -kilpailunsa.
Valmistumisensa jälkeen Ryun sai mahdollisuuden kilpailla Comptonin kutsukilpailussa kolminkertaista olympiavoittajaa Peter Snelliä vastaan, jolle hän hävisi vain neljä sekunnin kymmenesosaa. Kolmen viikon kuluttua San Diegossa Amateur Athletic Unionin (AAU) kilpailussa Ryun asettui uudelleen Snelliä vastaan, ja tällä kertaa Ryunin onnistui voittaa Snell. Samalla hän juoksi uuden Yhdysvaltain ennätyksen 3.55,3.Corrigan, s. 98–99
Syksyllä 1965 Ryun aloitti opiskelun Kansasin yliopistossa, jonka yleisurheiluvalmentajaksi oli hieman aikaisemmin nimitetty Bob Timmons. Seuraavan talven aikana Ryun kilpaili useilla sisäradoilla suurille yleisöille. Eräässä kilpailussa New Yorkin Madison Square Gardenissa yleisö buuasi juoksun jälkeen, kun Ryun oli voittanut ajalla 4.02,2. Hänestä oli tullut tähti, ja yleisö oli odottanut hänen pystyvän alittamaan neljän minuutin ajan jokaisessa kilpailussa. Voitettuaan kaikki juoksunsa, yleensä selvällä erolla seuraavaan, Ryun oli 1960-luvun puolivälissä ylivoimainen.Corrigan, s. 99
Ryun juoksi ensimmäiset maailmanennätyksensä vuonna 1966. Hän juoksi 880 jaardin eli puolen mailin ennätykseksi 10. kesäkuuta Indianan Terre Hautessa 1.44,9 ja mailin ennätykseksi 17. heinäkuuta Berkeleyssä 3.51,3, jolla hän paransi vanhaa ennätystä 2,3 sekuntia.Wishart, s. 785 Ryun pystyi juoksemaan mailin ennätyksen ensimmäisenä yhdysvaltalaisena sitten Glenn Cunninghamin.Raevuori, s. 336 Seuraavana vuonna hän rikkoi AAU:n mestaruuskilpailussa Bakersfieldissä Kaliforniassa oman mailin ennätyksensä. Ryun johti lähdöstä maaliin, jonne hän saapui 40 jaardia seuraavaa kilpailijaa edellä voittoajan ollessa 3.51,1. Kaksi viikkoa AAU:n kilpailujen jälkeen Ryun kohtasi Los Angeles Coliseumilla 1 500 metrin juoksussa kenialaisen Kipchoge Keinon. Viimeisellä kierroksella Ryun ohitti Keinon ja juoksi kilpailun voittoon uudella maailmanennätysajalla 3.33,1. Hän paransi aikaisempaa, Herb Elliottin nimissä ollutta, ennätystä 2,5 sekuntia.Corrigan, s. 100
Ryun sai useita palkintoja vuosina 1966 ja 1967: Track & Field News -lehti palkitsi hänet kumpanakin vuotena lehden vuoden urheilijana. Ryun oli ensimmäinen urheilija, joka sai palkinnon kahdesti peräkkäin. Sports Illustrated valitsi Ryunin vuoden urheilijaksi vuonna 1966, ja hänet palkittiin myös James E. Sullivan Awardilla Yhdysvaltain vuoden amatööriurheilijana.
Kesäolympialaiset Méxicossa Kansainvälinen olympiakomitea myönsi vuoden 1968 kesäolympialaiset Méxicolle, joka sijaitsee yli 2 200 metriä merenpinnan yläpuolella. Méxicon ohut ilmanala aiheuttaisi urheilijoille hapensaantivaikeuksia, niinpä Ryun harjoitteli kesällä 1967 Coloradossa Alamosan vuoristoseudulla. Vaikean harjoitusrupeaman jälkeen hän oli varma, että jos hän haluaisi juosta olympiavoitosta, hänen tulisi olla uransa parhaassa kunnossa.
Syksyn 1967 ja talven 1968 aikana Ryun tiukensi harjoitusohjelmaansa. Harjoittelu oli kuitenkin liian kovaa, ja seurauksena oli loukkaantumisia. Maaliskuussa 1968 Ryun sai jalkaansa lihasvamman. Kahden kuukauden kuluttua hän sairastui mononukleoosiin. Heinäkuussa hän loukkasi nilkkansa ja sen jälkeen sairastui vielä influenssaan.
Sairastumisista ja loukkaantumisista huolimatta Ryunia pidettiin Méxicossa ennakkosuosikkina, sillä hän ei ollut hävinnyt ainuttakaan mailin tai 1 500 metrin juoksua sitten vuoden 1965. Keino suunnitteli muiden kenialaisten kanssa juoksuun strategian: Keinon piti jätättää Ryunia matkalla niin paljon, ettei tämä pystyisi käyttämään kuuluisaa kiriään. Niinpä kenialainen Ben Jipcho veti Méxicon ohuessa ilmanalassa alun kovaan aikaan. Kolmannella kierroksella Keino otti Jipcholta johtoaseman ja lisäsi etumatkaansa Ryuniin. Ryun ei pystynyt kirimään kuin kolmen sekunnin päähän Keinosta, joka voitti kilpailun uudella olympiaennätysajalla 3.34,9.Sandrock, s. 59–60
Vuoden kilpailutauko ja paluu juoksuradoille Vuonna 1969 Ryun ei ollut enää voittamaton. Yliopistojen mestaruuskilpailuissa 21. kesäkuuta Knoxvillessä hän hävisi Marty Liquorille. Kahdeksan päivän kuluttua järjestettiin Miamissa Yhdysvaltain mestaruuskilpailut: Ryun keskeytti toisen kierroksen jälkeen ja ilmoitti seuraavana päivänä, ettei mahdollisesti kilpailisi enää koskaan. Ryun oli poissa kilparadoilta puolitoista vuotta. Hän ei edes lenkkeillyt neljään kuukauteen.Raevuori, s. 339 Juoksutauon jälkeen Ryun aloitti jälleen lenkkeilyn, mikä johti lopulta harjoittelemiseen ja kilpailemiseen. Vuonna 1971 hän osallistui muutamiin kilpailuihin ja sivusi San Diegossa mailin sisäratojen maailmanennätystä 3.56,4. Lisäksi hän kilpaili Philadelphiassa jälleen Liquoria vastaan. Ryun hävisi Liquorille mutta huippuajalla 3.54,8.Corrigan, s. 102
Seuraavana vuonna järjestettiin Münchenissä kesäolympialaiset, ja ne innostivat Ryunia tavoittelemaan vielä kerran olympiakultaa. Ryunin paluuta vaikeutti vaikea heinänuha. Hän joutuikin etsimään ihanteellisia harjoitusoloja. Ensi töikseen hän muutti Kansasista Oregoniin. Eräässä kilpailussa Oregonin Eugenessa, keskellä vilja-alueita, hän pystyi juoksemaan vain 4.07,6. Myöhemmin Tukholmassa Ryun sijoittui kilpailun viimeiseksi ajalla 4.17,3. Tässä vaiheessa Ryun joutui muuttamaan Kaliforniaan kauas Oregonin vilja-alueista.Raevuori, s. 340
Olympiavuosi 1972 alkoi Ryunin kannalta hyvin, sillä sisäradoilla hänen tuloksensa olivat lupaavia. Ensimmäinen ulkoratakilpailu sujui kuitenkin kehnosti: Ryun sijoittui juoksun viimeiseksi surkealla ajalla 4.19,2. Epäonnistumisensa jälkeen Ryun palasi takaisin kotiseudulleen Kansasiin, missä tuttu valmentaja Bob Timmons ohjasi hänen harjoitteluaan. Ryunin tuloskunto oli kuitenkin muutonkin jälkeen erittäin ailahtelevainen: välillä hän juoksi loistavasti, mutta välillä suoritukset olivat todella heikkoja.
Yhdysvaltain olympiakarsinnat järjestettiin Eugenessa, missä ilmassa oli runsaasti siitepölyä. Ryun asui olympiakarsintojen ajan täysin tiiviissä hotellihuoneessa, jonka ilmastointi oli mahdollisimman tehokas. Ryun vältti olympiakarsinnoissa heinänuhan ja pystyi juoksemaan täyspainoisesti. Hän teki tutun loppukirinsä ja nousi olympiakarsinnan voittoon loppusuoralla. Ryun saavutti karsinnoissa uransa kolmannen olympiapaikan.Raevuori, s. 341
Münchenin olympialaiset ja uran päätös ammattilaisena Ryun sai Münchenissä kunnian olla tuomassa olympiasoihtua olympiastadionille. Soihtua kuljetti viiden miehen juoksijaryhmä, joka edusti kaikkia maanosia. Ryun oli mukana Pohjois-Amerikan edustajana.Raevuori, s. 341
Ryun osallistui viisi päivää avajaisten jälkeen järjestettyihin 1 500 metrin alkueriin. Neljännessä alkuerässä juossut Ryun kompastui yrittäessään ohitusta ja kaatui runsas kierros ennen maalia. Hän juoksi kaatumisestaan huolimatta maaliin, mutta oli vasta eränsä yhdeksäs eikä päässyt jatkoon. Yhdysvaltain joukkue teki juoksusta protestin, mutta kilpailun tuomariston mukaan Ryunin kaatuminen oli hänen oma vikansa.
Ryun siirtyi ammattilaiseksi 1973, jolloin hän teki sopimuksen International Track Associationin (ITA) kanssa. ITAn ohjelmassa oli vuoden 1973 aikana 48 kilpailua Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Euroopassa. Ensimmäisenä ammattilaisvuotenaan Ryun menestyi kohtuullisesti, mutta kaudet 1974 ja 1975 sujuivat nihkeästi. Vuoden 1974 ammattilaisjuoksukautena hän ei voittanut ainuttakaan kilpailua. Syksyllä 1975 Ryun aloitti harjoittelun vuoden 1976 kilpailuja varten. Hän ei juossut kuitenkaan vuoden 1976 aikana kuin yhden kilpailun, sillä hän loukkasi Salt Lake Cityn juoksussa helmikuun lopulla akillesjänteensä eikä vamman vuoksi kyennyt juoksemaan maaliin asti. Maaliskuussa hän ilmoitti lopettavansa urheilu-uransa.
Poliitikkona
Vaalit Ryun lähti mukaan politiikkaan vuonna 1996. Hän oli republikaanien ehdokkaana edustajainhuoneen vaaleissa Kansasin toisesta vaalipiiristä, kun entinen edustaja Sam Brownback pyrki senaattiin. Ryunin oli houkutellut ehdokkaaksi republikaanien edustaja Todd Tiahrt, kun Ryun oli ollut kantamassa Atlantan olympialaisten soihtua Wichitassa. Ryunin vaaliteemoja olivat verojen leikkaaminen ja valtionvelan pienentäminen. Ryun sai vaaleissa 52 % vaalipiirinsä äänistä, kun demokraattisen puolueen John Frieden jäi 45 %:iin.