Puhelin

pienois|Vanhanaikainen puhelin. pienois|1960-luvun lankapuhelin, jossa on pyöritettävä numerokiekko. pienois|Uudempi langaton puhelin. Puhelin on sähköinen äänensiirtolaite, jonka välityksellä kaksi tai useampi ihmistä voivat keskustella keskenään maantieteellisestä etäisyydestä riippumatta.Taskutietojätti, Gummeruksen yksiosainen tietosanakirja, 1986, 3. p. |ISBN= 951-20-2776-3

Suomenkielinen etymologia

Suomen kielessä käytettiin ensin kreikankielistä sanaa telefoni (’kaukoääni’). Vuonna 1897 Uusimaa-lehdessä ehdotettiin telefoni-termille suomenkielistä sanaa puhelin, joka oli johdatettu verbistä puhella. Lehteä toimitti tuolloin Vihtori Peltonen, joka käytti kirjailijanimeä Johannes Linnankoski.

Puhelintekniikka

Matka- eli radiopuhelimet ovat yhteydessä puhelinkeskukseen mikroaaltojen välityksellä ja lankapuhelimet kupari- tai valokuitukaapelin välityksellä. Puhelinkeskukset ovat yhteydessä toisiinsa valokuidusta rakennetun maanalaisen runkoverkon välityksellä.Hidasteleeko netti? Näin hankit ja rakennat valokuituyhteyden. 1.10.2016. https://www.mikrobitti.fi/neuvot/hidasteleeko-netti-nain-hankit-ja-rakennat-valokuituyhteyden/c13dd193-89b9-3235-861e-99c0c456e7f9 Lankapuhelimen välittämä puheen taajuusalue on noin 300–3300 Hz.Rahkonen, Timo: Piiriteoria 2 -kurssin luentomoniste, Oulun yliopisto, 2018.

Kuparijohtimien muodostamaan puhelinverkkoonA history of the copper telephone line. Nokia Aug 06 2014. perustuva puhelintekniikka tuli suuren yleisön tietoisuuteen 1800-luvun loppupuolellaLankapuhelimen yli 100 vuoden tarina päättymässä Suomessa Taloussanomat 8.1.2019.. Matkapuhelimia eli kannettavia radiopuhelimia käytettiin erikoistarkoituksiin jo 1900-luvun alkupuolella, mutta ne yleistyivät vasta 1990-luvulla.

Paikallisia puhelinverkkoja on esimerkiksi laivoissa ja teollisuuslaitoksissa sisäiseen yhteydenpitoon. Myös eri maiden asevoimat käyttävät yhä vielä kenttäpuhelimia sekä ajoneuvojen kuten panssarivaunujen sisäisiä puhelinjärjestelmiä.

Puhelimen historiaa

pienois|vasen|pysty|Johann Philipp Reis. 1800-luvun toisella puoliskolla syntyi useampi viestintään liittyvä ja patenttiriitoja aiheuttanut keksintö, joille on vaikea nimetä yhtä keksijää. Laitteita kehitettiin usealla taholla samanaikaisesti, koska sähkömagneettiset teoriat olivat vakiintuneet ja lennätin oli olemassa.Chaline, s. 99 Ranskalais-belgialainen Charles Bourseul (1829–1912) kehitti vuonna 1854 oman puhelimensa. Merkittävä varhainen äänen sähköisen välittämisen kehittäjä oli saksalainen Johann Philipp Reis (1834–1874). Hän esitteli Telephon-puhelimensa 1861, ja sen toimintaperiaatteena oli patterista lähtevä virta, joka katkeili platinaneulan avulla kalvon liikkuessa äänen tahdissa. Resonanssilaatikossa oleva sähkömagneetti aiheutti laatikkoon vastaavan katkeilevan äänivärähtelyn, joka oli kuultavissa. Reisin keksinnössä ongelmana oli katkeileva neulakosketus, jonka myöhemmät puhelinkehittelijät välttivät käyttämällä platinaneulan sijaan jatkuvaa hiilikosketusta.Puhelin ja puhelinlaitokset Suomessa, s. 17 Reis kuoli 1874 viimeistelemättä työtään.Popp, Georg (toim.): Hengen jättiläiset. WSOY, Helsinki, 1960.

pienois|pysty|Philipp Reisin puhelin. pienois|vasen|pysty|Antonio Meucci.

Kunnia puhelimen keksimisestä annetaan nykyisin Antonio Meuccille, joka kutsui sitä nimellä telettrofono. Amerikanitalialainen Meucci rakensi ensimmäisen puhelimensa vuonna 1854 pitääkseen yhteyttä liikuntakyvyttömään vaimoonsa. Hänellä ei ollut kuitenkaan varaa hankkia patenttia uudelle keksinnölleen, vaan myi sen oikeudet muille tahoille. Aikaisemmin kunnia ensimmäisestä puhelimesta on yleensä annettu yhdysvaltalaisen Alexander Graham Bellin 1876 esittelemälle telephonelle, mutta jopa Yhdysvaltain kongressi tunnusti syyskuussa 2001 Meuccin ehtineen ensin. Meuccin keksintö esiteltiin Yhdysvalloissa 1860 ja siitä julkaistiin kuvaus New Yorkin italiankielisessä sanomalehdessä. Bellillä oli pääsy Meuccin materiaaleihin ja hän patentoi oman puhelimensa vuonna 1876. Meucci ilmoitti Yhdysvaltojen patenttivirastolle vuonna 1871 keksineensä sähkömagneettisen puheensiirron vuonna 1854.

Alexander Graham Bell oli menestynein puhelimen kehittäjistä. Hän perusti vuonna 1877 Bell Telephone Companyn, josta monen mutkan kautta periytyy nykyinen AT&T. Bell voitti patenttiriidan Elisha Grayn kanssa, joka oli patentoinut puhelimensa vain muutamia tunteja Bellin jälkeen. Bell esitteli puhelimensa 1876 Philadelphian maailmannäyttelyssä huonolla menestyksellä. Vasta Pariisin maailmannäyttelyssä 1878 puhelin sai myönteistä huomiota osakseen, kun puhelimeen lisätty hiilimikrofoni teki siitä käyttökelpoisen. Mikrofonin kehittäjiä olivat David Edward Hughes Englannissa ja Emile Berliner sekä Thomas Alva Edison Yhdysvalloissa. Hiilimikrofoni teki mahdolliseksi parantuneen äänenlaadun lisäksi myös entistä pidemmät puhelinyhteydet.Puhelin ja puhelinlaitokset Suomessa, s. 19, 23, 26, 47.

Ensimmäisten puhelimien ilmestymisen aikoina yhteydet olivat kahden puhelimen välisiä. Vuonna 1878 käyttöön tulleet puhelinkeskukset olivat käsivälitteisiä.Puhelin ja puhelinlaitokset Suomessa, s. 31, 50 Kun soittaja avasi puhelimen, keskus vastasi ja yhdisti puhelun pyydetylle vastaanottajalle. Hyvin pian kävi ilmeiseksi, että käsivälitteisyys olisi laajemman verkon kanssa mahdotonta hoitaa liian työvoimavaltaisena. Käsivälitteinen puhelinkeskus oli myös hyvin vakava tietoturvariski. Vuonna 1891 Almon Strowger esitteli puhelinkeskuksen automatisoimiseksi mekaanisen kytkimen, jota myöhemmin kutsuttiin Strowgerin kytkimeksi. Tätä käytettäessä soittaja painoi kahta painiketta niin monta kertaa kuin valittava puhelinnumero edellytti. Tämä ensimmäinen impulssivalintainen puhelin johti myös numeron valintakiekon käyttöönottoon. Kiekko oli käytössä 1900-luvun loppupuolelle saakka.Chaline, s. 100–103 Nykyään puhelinkeskukset ovat kaikkialla automatisoituja, niin että yhteys haluttuun puhelimeen saadaan näppäilemällä puhelinnumero. Suomessa keskuksia alettiin automatisoida paikalluspuheluiden osalta jo 1920-luvulla.

Suomen puhelinverkko

Metallitehtailija Johan Nissinen myi puhelimia eli telefooneja marraskuusta 1877 alkaen Helsingissä Annankatu 28:ssa sijainneessa patentti- ja agentuurikonttorissaan. Hän myös rakensi vuonna 1877 Suomen ensimmäisen puhelinlinjan tontilleen Annankadun ja Eerikinkadun kulmaan. Johan Nissisen ensimmäisten puhelimien oletetaan olleen Bellin valmistamia.Puhelin ja puhelinlaitokset Suomessa, s. 37–38

Lennätinlaitoksen sähköttäjä Daniel Johannes Wadén rakensi puhelinyhteyden omaan käyttöönsä joulukuussa 1877.Puhelin ja puhelinlaitokset Suomessa, s. 40. Ensimmäiset puhelinyhteydet olivat kahden puhelimen välisiä, muutaman kilometrin linjalla, mutta vasta puhelinkeskuksien käyttöönoton jälkeen puhelimista tuli ostajia kiinnostavia kapistuksia.Puhelin ja puhelinlaitokset Suomessa, s. 46, 51.

pienois|pysty|Alexander Graham Bell. Suomen ensimmäisen puhelinlaitoksen perusti Turkuun vuonna 1881 merikapteeni Frans Nordfors, joka käytti Turun puhelinlaitoksen yhteydessä Siemensin puhelimia, mutta siirtyi sen jälkeen käyttämään Ericssonin puhelimia. Puhelinkeskuksena toimi Siemens-Halske-yhtiön valmistama 6-numeroinen keskus. Nordforsin perustama vaatimaton puhelinlaitos toimi hänen konttorissaan Aurakatu 1:ssä ja isompi puhelinlaitos valmistui seuraavana vuonna.Puhelin ja puhelinlaitokset Suomessa, s. 58–60.

pienois|vasen|pysty|Bellin puhelin 1877. Kilpailua kaupunkien puhelinverkkojen rakentamisesta käytiin 1877–1880-luvun alussa lennätinlaitoksen sähköttäjä Daniel Wadénin ja merikapteeni Frans Nordforsin yhtiöiden välillä. Wadén myi joulukuusta 1877 alkaen Bellin valmistamia puhelimia sekä myöhemmin 1878 myös itse valmistamiaan puhelimia ja vuodesta 1884 lisäksi Ericssonin puhelimia. Wadén aloitti toimintansa vuonna 1877 Helsingissä ja Helsingin lähellä sijaitsevissa maaseutukaupungeissa. Hän toimi edustajiensa välityksellä mm. Porissa ja Hämeenlinnassa, kunnes toiminta hiljeni myyntimiesorganisaation hajottua keväällä 1878.Puhelin ja puhelinlaitokset Suomessa, s. 40–41, 45–46, 54, 78. Ericssonin puhelimia edustaneen Frans Nordforsin toiminta keskittyi Turkuun ja Tampereelle.Puhelin ja puhelinlaitokset Suomessa, s. 64, 70.

Vuodenvaihteessa 1877–1878 kokeiltiin puhelinyhteyksiä Helsingin lennätinkonttorilta Porvooseen ja Tampereelle. Ääni kuultiin, mutta hyvin heikkona.Puhelin ja puhelinlaitokset Suomessa, s. 48. Puhelimien äänenlaatu ja käyttökelpoisuus parantuivat merkittävästi vuonna 1878, jolloin hiilimikrofoni otettiin käyttöön puhelimissa.Puhelin ja puhelinlaitokset Suomessa, s. 49. Suomessa käytettiin puhelimen historian alkuaikoina pääasiassa Bellin, Ericssonin, Siemensin ja Wadénin puhelimia. Puhelimia oli vuonna 1882 käytössä n. 500 kpl. Vuonna 1886 n. 50 % puhelimista oli Bellin valmistamia, 40 % Ericssonin ja 10 % Wadénin. Siemensin koneita oli käytössä muutamia.Puhelin ja puhelinlaitokset Suomessa, s. 61, 63, 87–88.

Wadén rakensi Helsingin puhelinlaitoksen vuonna 1882 Nikolai Kiseleffin rakennuttamaan ja F. A. Sjöströmin suunnitteleman, vuonna 1877 valmistuneen ja sittemmin puretun talon viidenteen kerrokseen, nykyisen Mannerheimintien ja Lönnrotinkadun kulmaukseen. Wadén piti samassa talossa sähköliikettä.Puhelin ja puhelinlaitokset Suomessa, s. 57. Oulun puhelinlaitos aloitti toimintansa 1882. Daniel Wadén ja apteekkari A. F. Nordfors kilpailivat Oulun puhelinverkon rakentamisesta: halvempia yhteyksiä luvannut Nordfors sai nopeasti 20 tilaajaa, ja hän aloitti puhelinverkon rakentamisen.Puhelin ja puhelinlaitokset Suomessa, s. 64–56.

Vaasassa puhelinlaitoksen perustamista ajoi kauppias Axel Schauman, hänen johdollaan pyydettiin tarjouksia Wadénilta ja ruotsalaisilta Haglindin veljeksiltä. Wadén rakensi 12.5.1882 Bellin puhelimia käyttävän koejohdon Höyrymyllyn ja Yhdyspankin välille. Ruotsalainen C. A. Haglind asensi 25.5.1882 Ericssonin järjestelmän mukaisen koejohdon. Wadén sai 30 tilaajaa sekä puhelinyhtiön hyväksynnän ja aloitti verkon rakentamisen.Puhelin ja puhelinlaitokset Suomessa, s. 66–67.

Daniel Wadén sai puhelintoimiluvan Viipuriin, Tampereelle, Turkuun, Vaasaan, Poriin ja Ouluun 17.10.1882. Viipurissa, elokuussa 1882, Wadén tarjosi puhelinverkkoa 200 markan maksulla edellyttäen vähintään 20 osallistujaa. Syyskuussa 20. päivänä 1882 välitettiin ensimmäiset puhelut, osakkaita oli tuolloin jo 28.Puhelin ja puhelinlaitokset Suomessa, s. 66.