Naisasialiitto Unioni ry – Kvinnosaksförbundet Unionen rf (ent. Unioni Naisasialiitto Suomessa ry – Unionen Kvinnosaksförbund i Finland rf) on vuonna 1892 perustettu poliittisesti sitoutumaton feministinen järjestö. Yhdistyksen tavoitteena on naisten aseman parantaminen ja sukupuolisyrjinnän poistaminen. Unionin jäsenyys on avoin kaikille naisille itsemäärittelyä kunnioittaen. Unioni ilmoitti vuonna 2026 jäsenmääräkseen alle 3 000 jäsentä.
Naisasialiitto Unioni pyrkii vaikuttamaan sukupuolten välisen tasa-arvon edistymiseen parantamalla lainsäädäntöä ja osallistumalla yhteiskunnalliseen keskusteluun. Yhdistys julkaisee Tulva-lehteä. Unioni jakaa vuosittain Vuoden Lyyti -palkinnon ansiokkaasta tasa-arvotyöstä. Unioni on itse edustettuna erilaisissa naisten asemaa ja tasa-arvoa edistävissä järjestöissä ja toimielimissä, kuten Naisjärjestöt yhteistyössä (NYTKIS) ja International Alliance of Women (IAW).
Historia Tausta Suomen Naisyhdistys perustettiin Helsingissä vuonna 1884, ja se oli ensimmäinen naisasiaa ajanut järjestö Suomessa. Yksi sen ensimmäisiä jäseniä oli kirjailija Adelaïde Ehrnrooth, joka otti osaa keskusteluihin ja avusti julkaisuja. Pari vuotta perustamisen jälkeen yhdistys erotti kuusi kapinallisena pitämäänsä nuorta jäsentä. Ehnrooth tuki erotettuja, jätti yhdistyksen ja oli yksi Naisliitto Unionin perustajista.
1892–1969 Unioni Naisasialiitto Suomessa ry perustettiin 10. helmikuuta 1892 Helsingissä Kämpin Peilisalissa. Unionin ensimmäisiin vaikuttajanaisiin lukeutuivat muun muassa Rosina Heikel, Maikki Friberg, Helena Westermarck, Lucina Hagman, Adelaïde Ehrnrooth, Annie Furuhjelm, Helmi Tengén, Gerda von Mickwitz ja Ida Salin. Unioni Naisasialiitto vastusti aluksi Suomen naisyhdistyksen tapaan yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta, mutta vuonna 1904 Vanhan ylioppilastalon juhlasalissa pidetyn kokouksen jälkeen päätyi tekemään Miina Sillanpään alustuksen pohjalta ponsia naisten äänioikeuden puolesta.
Miehillä Unionin tapahtumiin ei ole ihan alkuaikoja lukuun ottamatta ollut asiaa, eikä ole vieläkään – paitsi erikoistapauksissa, esimerkiksi Taiteiden yönä. Jäsenyys ja luentosarjat ovat ehdottomasti tarkoitetut vain naisille.
1970-luvun feminismi Osa Yhdistys 9:n aktivisteista siirtyi yhdistyksen lakkauttamisen jälkeen Naisasialiitot Unionin toimintaan. 1980-luvulla unionin tiloissa toimi useita vapaita naisryhmiä, kuten Naiset rauhan puolesta, naiselokuvanaiset sekä naistentalotoimikunta.
1990-luvulla yhdistyksen ydintoimintaa olivat tiedostamisryhmät, jossa naiset vaihtavat kokemuksia ja hahmottavat naisena elämisen todellisuutta. Toisaalta Unioni pyrki olemaan painostusjärjestö, joka vaikuttaa yhteiskuntaan. Unionissa toimi muun muassa akanamakasiini (lesboryhmä), aktiivisen synnytyksen ryhmä, juristiryhmä, Naiset rauhan puolesta sekä Naisten Rakentavan Asumisen yhdistys. Yhdistys järjesti myös naisten avointa korkeakoulua Helsingin Lauttasaaressa.
Puheenjohtajia
Lucina Hagman 1893–1908 Annie Furuhjelm 1908–1913 Lucina Hagman 1913–1920 Maikki Friberg 1920–1927 Thyra von Beetzen-Östman 1928–1938 Märta von Alfthan 1939–1948 Saga Lundström 1949–1955 Olga Bremer 1956–1957 Ellen Tudeer-Karvonen 1957–1962 Gunhild Jalo 1962– Helmi Tengén Irina Matvejew –1976 Kari Mattila 1977–1978 Ann-Mari Pihlström 1979 Helena Auvinen 1980–1982 Helvi Saarinen 1983–1986 Arja Laine 1987– Merja Helle 1991 Aino-Maija Hiltunen 1992 Kristina Kehrävuo 1993 Merja Helle 1994 Eija Korpinen 1995 Marjut Jyrkinen 1996–1997 Maarit Pulli 1999–2000 Aino Heikkinen 2001 Piia Puu Oksanen 2002 Katju Aro 2003–2004 Veronika Honkasalo 2005–2008 Henna Leppämäki 2009–2012 Outi Pajala 2012 Tetti Vähämaa 2013 Katju Aro 2014–2016 Nina Järviö 2017–2018 Sallamaari Muhonen 2019 Fatim Diarra 2020–2024 Amani Al-mehsen 2025–
Lähteet
Kirjallisuutta
(15 s.)
Aiheesta muualla Unionin kotisivut
Luokka:Suomalaiset feministiset järjestöt